näissä morsiusneito. Minä olen kaaso joka tekee juhlassa kaiken oleellisen ja ohjaa etenemistä ja juontaa. Olen tosi otettu. Nyt on vaan pulma se, että ex miehen uusi sussu ei hyväksy sitä, että mies tulee häihin, kun minä olen siellä ja morsiamen tärkein ihminen koko juhlan ajan. Hän pelkää että lemmenliekki leimahtaa uudelleen. Ja nyt mis miettii tuleeko sisarensa häihin ollenkaan, kyllä tulee, mutta kunhan vaan hämää sussua, jotta se luulee että mies miettii, vaikkei siinäm itään miettimistä ole. Siskon häihin kuuluu veljen tulla.
Ex anoppikin on sitä mieltä, että minä kuulun juhlaan, ja jos se ei jollee sovi, niin sitten ei sovi, ketään ei voi pakottaa tuleen häihin. Tottakai menen ja uusi mies ystäväkin on kutsuttu sinne, joten ei mitään ongelmaa. Mutta tämä exän sussu on kade, kun ei päässyt minun osaani, vaan hänet jätettiin rannalle. Ihan sama mulle. Ollaan kuitenkin exän siskon kanssa hyviä kavaereita edelleen, ja kuulumme lastemme kanssa sukuun aivan samoin kuin ennenkin.
Sitä tämä eukko vaan ei ymmärrä, koska kakkospaikka on aina se kaikista vaikein.
Kyllä meitä huvittaa koko sukua moinen käytös.
Exän sussua raastaa se, että ei saa puuttua hääjuhlan tekemiseen. Toisaalta, mitä asiaa hänellä sinne olisikaan, eihän sitä kukaan huomaa, että sitä ei ole mukana. On niin mukavaa näpäyttää tuollasia lölleröitä, jotka kuvittelee itsestään liikoja. En muutenkaan halua sitä ihmistä ystäväpiiriini, niin mulle sama tuleeko vai ei, toivon ettei tule.
Ex anoppikin on sitä mieltä, että minä kuulun juhlaan, ja jos se ei jollee sovi, niin sitten ei sovi, ketään ei voi pakottaa tuleen häihin. Tottakai menen ja uusi mies ystäväkin on kutsuttu sinne, joten ei mitään ongelmaa. Mutta tämä exän sussu on kade, kun ei päässyt minun osaani, vaan hänet jätettiin rannalle. Ihan sama mulle. Ollaan kuitenkin exän siskon kanssa hyviä kavaereita edelleen, ja kuulumme lastemme kanssa sukuun aivan samoin kuin ennenkin.
Sitä tämä eukko vaan ei ymmärrä, koska kakkospaikka on aina se kaikista vaikein.
Kyllä meitä huvittaa koko sukua moinen käytös.
Exän sussua raastaa se, että ei saa puuttua hääjuhlan tekemiseen. Toisaalta, mitä asiaa hänellä sinne olisikaan, eihän sitä kukaan huomaa, että sitä ei ole mukana. On niin mukavaa näpäyttää tuollasia lölleröitä, jotka kuvittelee itsestään liikoja. En muutenkaan halua sitä ihmistä ystäväpiiriini, niin mulle sama tuleeko vai ei, toivon ettei tule.
Vastaukset 73
Vanhimmat
uutena ei kuitenkaan kakkonen exällesi vaan ihan ykkönen.
muuten olen samaa mieltä että jos välissä exän suvun kanssa niin tottakai esm häissä ja jos siskon paras kaveri niin tottakai kaaso ei mitään epäselvää siinä,
mutta siinä on että suurin nautinto sinulle tuntuu olevan exäsi uuden alentaminen eikä kunnia siittä että saat olla noinkin tärkeässä asemassa ja se että hääjärjestelyissä käytetään aikaa veljen udden rakkaan pilkkaamiselle kuulostaa jo sairaalta siksi uskonkin että juttusi ihan mielikuvitus provoilua..........
nänhän se on - sinä olet entisen miehesi tärkein ihminen samoin kuin lastesi isän puoleisten sukulaistenkin - mitäpä siinä naikkoset sekoittamaan pakkaa...
pipanat,
kun noin kamalasti pitää itseäsi hehkuttaa.
Surkeaa ja ikävää.
Se että pitää exän uutta sussua noin kovasti haukkua,
ei kerro mistään muusta, kuin sinun omasta epävarmuudestasi.
Jos olisit varma ja onnellinen,
ei exän uusi sinua noin kovasti koskettaisi.
T: ExäNyxä
vaikka tyhjänpäiväinen mies otti ja lähti. Tuossa sen nyt näkee, että hyvisitä ihmisitä pitää pitää kiinni. Ex miehen siskokin on huomannut, että olet aito ja hyvä ihminen, eikä kukaan korvaa sinun paikkaasi suvussa. Pian mieskin huomaa, että hän onjäänyt suvun ulkopuolelle, ja omilla ratkaisullaan vaan hankaloittanut omaa elämää.
itse itseäsi alkaa kehumaan, kun kukaan muu ei sitä tehnyt....
Mutta hei, mites menikään juttu siitä kissan hännästä....
Ja ne "kirotusvihreet"...
pahasti, että kaikki ei ajattele samoin ku sä!
etpä.... :-))
kakkos kansalainen suvussa. Kun on erottu, ja tulee uusia ihmisiä elämään, niin ne ovat kakkoskansalaisia, eikä oikeutettu toimimaan ydinsuvun kanssa samalla viivalla. Ex vaimot, tai miehet ohittavat aina uudet, mikäli haluavat pysyä suvussa.
Jo lasten tähden pitää näyttää että sukua ei hajoiteta kenenkään toilausten tähden. Näin meillä, että kaikki uudet yhteisöömme tulevat ihmiset saavat ensin näyttää ja hankkia hyväksynnän, ja todistaa että ovat hyväksynnän arvoisia. Meidän sukuun ei hypätä puskasta jänöjussien lailla.
tervepäisiä ihmisiä,
että ymmärretään asioita erilailla, onneksi.
Me emme vaadi että on pysyttävä kulissiliitossa hampaat irvessä
ja joka kinkereillä näyteltävä onnellista pikku perhettä.
Jos jollekkin on ero tullut ( ja onhan niitä tullut, myös itselleni),
tottakait se on surullinen asia.
Tuemme toisiamme ja autamme niinkuin osaamme.
Suurin osa niistä ex-kumpaneistakin on vielä suvun
tilaisuuksissa mukana,
eihän se ystävyys kadonnut toisten eron mukana mihinkään.
Uudet puolisot otetaan avoimesti ja ystävällisesti vastaan,
ketään ei tuomita etukäteen.
Jos minulle tärkeä ihminen on löytänyt
rakkauden ja onnen eron jälkeen,
olen pelkästään iloinen hänen puolestaan.
Ja ihan mukaviksi nuo uudetkin ovat osoittautuneet.
Ja samoihin sukujuhliin (rippi ym) ollaan mahduttu
uusien ja vanhojen kanssa.
Eikä meidän tarvitsekilpailla siitä kuka on suvussa ykkönen?
Jokaisella on oma tärkeä paikkansa.
Jo lasten tähden meillä näytetään terve elämisen malli,
eroja ikävä kyllä tulee, ja uusia liittoja onneksi tulee.
Elämä siis jatkuu, eikä jäädä katkeruteen vellomaan.
Minunkin ex-anoppi tykkää minun nykyisestä miehestäni,
ollaan kyläilty puoli jos toisin.
Ja minun ex-mieheni on edelleen hyvä ystävä minun siskoni
perheen kanssa.
Minä en omista sukuani, enkä toisia ihmisiä.
meillä ihanaa että muitakin sydämmellisiä ja ystävällisiä sikuja löytyy, kunnioitus ja välittäminen meidän suvussa vahvana mottona jos joku löytää "uuden" rakkaan niin hänen onnensa meidän onni jne,
Minä en miehelleni eikä hän minulle mihinkään järjestykseen laitettuna.
Kun on vain mies ja vaimo, ystävät rakastavaiset toisiaan kunnioittavat puolisot.
Molemmilla kyyllä exät joiden kanssa lapsia mutta he lasten toinen vanhempi ei enään mies/vaimo ei ykkönen eikä kakkonen.
silloin hääjuhlakin on aina suurempi ja mahtavampi, Toisen kerran useastimennään maistraatissa, eikä kunnon hääjuhlaa edes vietetä. Eikä kuulukkaan, sillä kirkkohäitä ei mun mielestä saa olla kuin kerran. Ennen vanhaan ei eronneita edes kaikki halunneet vihkiäkkään. Niin pitäisi olla nytkin.
Jos eronneiden lapset menee kukin tahollaan naimisiin, on oikein, ettei sinne tule muita kuin omat vanhemmat ja suku ja ystävät. Se on sukujuhla ja ystäville. Onhan se tietysti kurjaa olla se kakkonen ja tulla syrjityksi, mutta se on asenne kysymys. Ei kaikki voi olla ykkösiä.
enkä ykkönen olen mieheni ainoa.
Ja häät oli juuri meidän laiset papin siunaamat olemme ja loppuelämäni toivottavasti rinnallani miestäni saan pitää.
Ensimmäinen avioliitto usein ( ei kaikilla) utopiaa, unelmaa johon arki ei sovi, sillon kun on kerran rankan ja ptkäkestoisen eron käynyt läpi ja silti ryhtyy hommaan uudestaan on luultavammin tarkasti miettinyt asiat joka kantilta.
Me onneksi mahdutaan lasten häihin ja lapsenlasten ristiäisiin koko poppoo, niin vieraaksi kuin avuksi järjestämisiin.
Olen ylpeä niin omista kun mieheni lapsista ja onneksi olemme yhdessä exien kanssa onnistuttu kasvattamaan heistä avoimia lämpimiä suvaitsevaisia nuoria jotka ei eri valintoja tekeviä ihmisiä katso nenänvartta pitkin vaan antaa kaikille tilaisuuden.
Siksi meillä varmaan nauru ja laulu raikaa niin arjessa kuin juhlassa ja siksi varmaan saan usein kaikilta kuulla puhelunja tapaamisen päätteeksi kuinka rakas ja tärkeä heille olen. Muistan omalta osaltani sen myös heille kertoa, niin kuin joka aamu ja ilta viimeiset 15 v olen rakkaalle miehllenikin rakkauteni ilmaissut ja takasin olen saanut enemmän kuin nuorena olisin edes osannut odottaa.
Se tunne minkä vieläkin koen mieheni nähdessä on niin pohjatonta rakkautta jota ilman olisin jäänyt mikäli eroa en olis läpi käynyt , ok oli ekankin miehen kanssa tunteita ja voi sanoa rakkautta mutta ei mitään lähelläkään tätä täydellistä rauhan tunnetta mitä koen kun mieheni kanssa olen, alussa pelkäsin että tunne häviää kun arki astuu kuvioon, sittemmin ollaan keskusteltu siittä että mikä tämän tekee niin valtavan voimakkaaksi uskomme ttä se johtuu siittä että kokemiemme perusteella olimme niin viisaita että päätimme olla alusta asti täysin rehellisiä toisillemme, erimielisyyksiä vuosien varrella joskus on ollut mutta ihme ja kumma tämä tunne on pysynyt.
Meidän hääjuhlan ja sen vuosipäivien juhlat 5,10 ja 15 v jollon valat uusittu ja pienemmät kaksin vietetyt hemmottelulomat välivuosina on yksikin ollut isommat ja tunnerikkaammat kun kummankaan ensimmäinen seremonia.
Minä loukkaantuisin jos äitini mies ja isäni nainen eivät tulisi häihini (en kyllä ole ihan heti viettämässä, suunnitteilla kyllä). Olisi jotenkin hullua ettei koko perhe tulisi häihin. Samoin kun vanhempieni uusien puolisoiden lapset. Voin luvata että raahaan heidät vaikka väkisin, ovat kuitenkin sisaruksiani ja perhettäni. Eikä vanhempieni uudet puolisot ole mitään "kakkosia" vaan heille rakkaita ihmisiä ja elämänkumppaneita. Kyllä ihmiset voi sitten olla ahdasmielesiä. Toisaalta jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja tehdä mitä haluaa joten kaikki tämä suotakoon. Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia kuin muutama kirjoittaja antaa täällä ymmärtää.
Ja ainakaan minä en vielä ole sitä mieltä että maailmassa olisi liikaa rakkautta ja suvaitsevaisuutta. Eli ennemmin viljelen niitä kuin vihaa ja katkeruutta!
nyt menisi naimisiin, ja kusuisi isän naisystävän mutta ei minua, äitiä? Siinä voisi kysyä, että mitä peliä se nainen on pelannut, että houkuttelee kutsumaan itsensä muttei lapsen äitiä?
Ja naimisiin mennessään, tyttären on tosiaan valittava, joko isän naiset vai oma äiti, niin alas minä en vajoo, että mienisin lapseni häihin, jos sinne joku vieras eukko tulee. Häät on sukujuhlat, ei sinne pitäisi tulla ihmisiä, jotka jollaa tavoin on manipuloinneet itsensä suvun sisälle.
Häälahjaankin ja korttiin kuuluu omien vanhempien nimi ja sisarukset, ei ulkopuolisien nimiä.
että ex-miehesi otti sinusta eron. Loukkaannuit siitä, että hän löysi uuden rakkauden. Loukkaannuit siitä, että sinun kielloistasi huolimatta hän yhä nauttii onnestaan.
Loukkaantuisit myös siitä, että lapsesi haluaisi jakaa onnensa hääpäivänään oman isänsä ja tämän rakkaan kanssa.
Sinua alemmaksi ei voi enää vajota.
Olet loistava esimerkki tuosta mitä loppuun viestissäni kirjoitin. Minä en halua viljellä maailmaan tuota sinun katkeruuttasi ja vihaasi (tämän on ihan oma äiti ja isä opettanut).
Mutta tässä se taas nähdään kuinka jotkut äidit puhuu vai lapsien parhaasta käyttämällä heitä samaan aikaan koston välineenä. Samoin kuin jotku isät, kyllä sitä molemmat tekevät.
No positiivista on se ettei meillä ole näin:)
Houkuttelusta en tiedä, kyllä minä olen tottunut että häihin perheen jäsenet kutsutaan.
Mutta kaunista kevättä sinulle ja onnea katkeraan elämääsi! Jokainen elää kuten mukavimmalta tuntuu, sinusta se ilmeisesti on katkeruus :)
naisia omaan elämäänsä. On kurja kun et sitä käsitä. Ja toiseksi, kyllä meidän lapset saa valita kenet häihinsä kutsuu,. mutta molemmat sinne emme mahdu, valtikoot kumpi on tärkeempi, minä vai isänsä sutturat.
Eipä kutusuttu isää ensimmäisen lapsenlapsen ristiäisiinkään. Sen verran mies on lapsiamme loukannut, ettei häntä hyväksytty sinnekkään.
Olen kyllä aika vahvoilla.
oikeasti on kurjaa? Se, että sinä olet pilannut lastesi isäsuhteen.
"Loukkaantumalla".
Olet säälittävän heikoilla. Ei voi kuin toivoa, että geeniperimääsi kantavat ymmärtävät olla avioitumatta.
pilannut. Ei kukaan ole häntä käskenyt lapsiaan hylkäämään. Eikä seolisi tullut isän mieleen itselleenkään, ellei joku viuhkapää olisi painostanut ja vaatinut sitä.
Niin surkeita ne jotkut miehet ovat silloin, kun ahdistaa ja on allapäin, ettei osaa tehdä omia päätöksiä itse, vaan antaa vieraiden outojen ihmisten sanella.
sinun sanella. Sitten alkoikin ahdistaa, eikä ihme. Ja sitten löytyi poispääsy vankilasta.
Ja sitten sinä "loukkaannuit". ;)
meidän perheelle mutta kuin pelkkää hyvää. Ei ole naikkosten kiusaamista ja haukkumista, eikä mun tarvi khavilla ventovierasta ihmistä kotonani, eikä lasten ole tarvinnut kärsiä epätasapainotonta ja katkeraa ihmistä elämässään. Jos miestä kiusaa, se on hänen asiansa. Meillä asiat ovat niin hyvin, että siitäkös sinä olet katkera.
joutuvat kärsimään epätasapainottomasta ja katkerasta ihmisestä: sinusta.
Valehteletkin: kirjoituksesi ovat pelkkää "naikkosten kiusaamista ja haukkumista".
hyvin, voi olla ylpeä lapsistaan.
kukaan ei katkera sinulle mutta suurin osa täällä sääli lapsiasi.
miksi se sinua kiusaa? Vie sinä lapset vaikka inariin joulupukille. Taidat todella olla kateellinen, kun lissu pärjää, mutta sinä et.
äitiään häihin. Vaan isän uuden puolison. Ihan itsekseen.
Ja hyvät olivat häät.
äitiään vastaan, vai onko ihan lahjottu? että hyi olkoon! Katkeraa, niin katkeraa.
Ja siksipä sinä, Lissu, vuodatat täällä UUSPERHEpalstalla. Kun ihan vähän vaan mies jätti. Ja siitä minä olen sinun mielestäsi sinulle kateellinen. Kateellinen siitä, että sinut on jätetty?
?????????
Nyt voitkin aloittaa puhkikuluneen levysi pyörittämisen alusta. Joko muuten päästään viettämään sun saman viestin jauhamisen 5-vuotispäivää?
Toukokuu ja sinua kärventävät perhejuhlat ovat kohta ohi! Mitä siitä ettei ex-mies halunnut muistaa sua äitienpäivänä tänäkään vuonna. Kaikki eivät vaan saa tai pysty pitämään miestä, mitä sitten?
ole väittänytkään, etteikö Katkeraliisa pärjäisi, yritä nyt ymmärtää että ihmiset säälivät syvästi hänen hyväksikäyttämiään lapsia. Törkeä tyyppi.
mitä hänen tilanteessa on kateuden arvoista?
Tuollainen turhanpäinen kateudesta puhuminen on todella vaan jauhantaa.
Minä onneksi pärjään niin rahallisesti kuin rakkaudessakin, myönnän kyllä että eron sattuessa olin ex miehelleni katkera mutta mieheni kohdattua tajusin että mikäli exäni ei olisi minua jättänyt niin en tätä onnea olisi kokenut.
Mutta kyse ei nyt olekkaan lissun tai minun pärjäämisestä, jos olisi en vaivautuisi, (ja teksteistä päätelleen ei moni muukaan) edes lissulle vastaamaan vaan kyse siittä että kellään ei äidillä eikä isällä ole missään, eikä mistään syystä oikeutta sanoa lapsilleen että mikäli tapaatte isäänne ja sitä kutta hänen uuden rakkaan niin minä hylkään teidä valinta on teidän.
Yksikään rakastava ,välittävä edes pikkuriikkisen järkeä omaava ihminen ei käyttäydy noin ja se aina väärin lapsia kohtaan .
Sitä ei saa oikeaksi tehtyä sillä että haukkuu muita ihmisiä kateeliseksi tai millään muullakaan koska se yksinkertaisesti ja aina väärin.
Se ei itse asiassa kuten joku kirjoittiki ole edes mielipidekysymys vaan se on faktaa.
Kiristäminen on kaikilla elämänalueilla väärin mutta kun uhrina lapsi ja vielä oma niin se jotain uskomatoman julmaa henkistä väkivaltaa, ja sinä puolustat sitä ainoana kommenttina että minä muka kateellinen?
Joten voisitko perustella millä oikeudella lissulla oikeus laspiaan kiristää ja miksi minä olisin kateellinen siittä että jllain äidillä niin huonosti asiat että täytyy edes kiristämiseen ryhtyä?
Omat lapset kyllä tapaa isäänsä ja miehen lapset äitiään ei ole uhka minulle tai miehelleni kumpikaan vaikka heilläkin uudet suhteet on.
Lapset tasapinoisia kunnioitettavia ja mitä tärkeintä muita ihmisiä hyväksyviä ja avoimia ihmisä.
Ihanaa kesää ja muistakaa että kun/jos ero tulee niin se on meidän vanhempien tehtävä huolehtia lasten hyvinvoinnista ja siittä että yhteys molempiin vanhempiin säilyy, ei ole lasten tehtävä huolehtia äitinsä tai isäns hyvinvoinnista vaikka lupaamalla ettei ikinä tutustu toisen uuteen rakkaaseen.
että jotkut huomaavat, ettei exän tarvi olla kenenkään vietävissä ja määrältävissä. Exillä on myös aivot, jptka ajattelee, ja ne ajatukset ovat laten parhaaksi, näin ainakin meillä. Meitä ei kukaan exän nykyinen tulevat teai menevä ole päässyt kiusaamaan eikä pääse. Siinä on raja, mitä ME SIEDÄMME ja mitä ei.
vierailta ihmisiltä? Aika outo tulkinta. Jos mies hylkää perheensä ja heti ottaa uuden akan itselleen ja alkaa leikkiä kotia , niin kyllä siinä on miehellä vikaa päässä. Kuka sietää sitä, että kolmas tulee väliin ja rikkoo kaiken, ja elelee sitten kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aika paljon vaaditaan äidiltä, että kestää tilanteen, jossa vieras eukko häärää ja kiusaa hänen lapsiaan. Ei siihen tarvi suostua. Jos mies ei yksin kykene lapsiaan tapaamaan, niin ei se mies isä ole koskaan halunnut ollakkaan. Miksi miehestä tulee niin avuton eron jälkeen, ettei kykene omien lasten kanssa olla ilman sutturoitaan? Eiväthän ne kuulu lasten maailmaan mitenkään.
sutturoita on useampi yhtäaikaa?
kuuluvat isän eläään, niin sillä katkeralla ex-kantturalla
ei ole mitään oikeuksia määrätä
ketä lapset tapaavat, kun isällään ovat.
Lissu, sinä olet tehnyt meille selväksi, että
et pääse yli hylätyksi tulemisesta.
Montako vuotta siitä ihan oikeasti jo on?
Ja sinulla ei oikeasti ole rakastavia tunteita
lapsiasi kohtaan, kun heidät
moiseen valintaan laitoit?
Oletko oikeasti ylpeä tekosistasi?
Kiristit, manipuloit ja lopulta uhkasit sinulle "rakkaimpia" (muka)
ihmisiä maailmassa?
Minä säälin sinun lapsia.
kysymykseen eli kykenemätön keskusteluun.
Vastaan silti sinun esittämään kysymykseen.
KYLLÄ on kiristystä kun äiti sanoo lapsille että jos tapaatte isän uuden niin sitten ette enään näe minua.
Se on kiristämistä oli tarkoitus mikä tahansa.
Se on isän tärkeyden vähättelemistä jos äiti luulee että hän voi määrätä kenet isä lapsilleen esittelee, ja se toiminta myöskinVÄÄRIN kaikilla tasoilla.
Vaikka on äiti niin ei mitään oikeuksia luulla itseään kaikkivaltaiseski,
äiti päättää ketkä lapsilleen esittelee ja isä päättää ketä hän taas esittelee.
Äidillä ei tule olla tähän päätäntään minkäänlasita etuoikeutta.
Ainoa syy tämmöiseen on jos isä väkivaltainen eikä huolehdi muutenkaan lapsista.
Sinä voit mielikuvituksiasi kertoa täällä vaikka tuomiopäivään asti mutta tuollainen toiminta on ja tulee aina olemaan tuomittavaa.
ainoa, joka puhuu itsestään monikossa."ME siedämme".
Kuka pyyhkii pyllyn, kun TE menette vessaan? Montako kertaa viikossa TE harrastatte seksiä....
Katkeraliisalla saattaa tosin olla useampi persoonallisuus, mikä selittäisi tuon vainoharhaisen "meistä" puhumisen.
oikeasta elämästä: rakkautta ei voi ostaa eikä ketään voi manipuloida rakastamaan.
Sinä olet sen jo saanut kokea, kun mies jätti sinut. Vaikka kuinka lahjoisit ja manipuloisit, hän pysyy poissa eikä koskaan palaa. Mikä sen ymmärtämisestä tekee niin vaikeaa?
lapsemme ovat samaa mieltä olleet aina, eivät halua isän naikkosia elämää sotkemaan. Meille riittää kun naikkonen vei isän ja pilasi meidän elämän, niin enepää meitä ei naiikoset kiusaa.
ja likaista miestä takasin. Vaikkakin on lasteni isä, ja vaikkakin jättäminen sattui niin minuun kuin lapsiinikin, niin ikinä se mies ei tule jakamaan kotia meidän kanssa uudelleen.
Minä en ole nainen, joka jätetään ja palataan, kun uudet ei olekkaan minua parempia. Kun kerran lapset ja minut hylättään, takasin ei ole tulemista. Siitä saa mies syyttää itseään ja maksaa siitä ihan itse.
Kun kerran lähti ja lapset hylksäi, lasten ei tarvi hyväksyä isän tekosia eikä hälle antaa anteeksi, eikä nähdä naikkosia. Siihen mies ei lapsia ole koskaan onneksi pakottanut, me emme heitä tarvi.
ei muuta. Mutta lapsiamme he eivät nää, kun minä en haluu eikä lapsekaan haluu, eivät tietenkään.
Mihin me heitä taravitaan? Emme mihinkään.
viestiesi lähteeksi ja innoittajaksi kenties?
paremmin kuin hyvin. Tässä tapauksessa mies ei kertomasi mukaan ole erityisen innokkaasti ollut takaisin pyrkimässä, mistä voimme päätellä että...
... olet kesäloman tarpeessa. Terve menoa!
heillä on ihana mökki. Ex mies ei kai kehtaa tulla kun käyttäytyy kuin alaikäinen. Mutta mitä siitä, nauramme vaan hänen toilailuilleen ja naisilleen.
hassua, miten tyhmä vakka voikaan valita niin samanlaisen kannen? Rakkaus on totta tosiaan sokea. Mutta hyvä, että voit nauraa itsellesi nyt.
Huomioi hohottaessasi kuitenkin se, että naurat anoppisi pojalle (joka lienee äidilleen yhtä rakas kuin omat lapsesi sinulle, vaikka tyhmiä olisivatkin) ja lastesi isälle. Geenejään kun ei voi valita.
erostasi on?
Pystytkö vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen?
kun naikkoset halusivat särkeä toisten perheen. Ero on yhteistuumin päätetty, hylkääminen on kun tinen yksipuolisesti lähtee joko omasta tahdosta, tai kun joku kolmas siinä painostaa jättämään perheen.
Älä nyt naurata.Olet syöttänyt lapsillesi niin suut ja korvatkin täyteen tätä isä,isän suttura-juttua,etteivät he enää osaa olla muuta mieltä asioista kuin samaa sinun kanssasi.Käsittämätöntä.
joutuneet kärsimään siitä epätasapainottomasta ja katkerasta ihmisestä.Omassa kotonaan ja vuosikausia.
Siinähän se.Lapset nyt on vaan se,mitä sinun pitää siihen keksiä jatkoksi,muka.Olet vaan niin mahdottoman katkera kun sinut on jätetty ja hylätty.Arvaa vaan kuinka monta naista täällä on jotka on myös hylätty ja aika rankastikin.Mutta ero on siinä,että he ovat päässeet eteenpäin ja jatkaneet elämää ja antaneet anteeksi ja ajatelleet lastensa parasta.
Olisit sinäkin jos sulta mietäisiin mies ja lapset jäisi ilman isää! En ukso että hyvillä mielin sallisisit sen, ja olisit kuin ei mitään.
Katkeruus on sallittu, ja ollaan tosi vihaisia.
Vastauksesi kielsin exäni uusikoiden tapaamsta koskaan lapsiani. Kun isä hylkäsi meidät, mekään emme salli sellaista mitä ei haluta elämään. Me emme naikkosia tarvi. itselleenhän se ukko ne on iskenyt, ei meille.
kun vieras ihminen on elämäsi pilannut, minä en ikinä anatisi exäni uusien suhteiden pilata omaani, eikä ole pilannnutkaan vaan minulla onnelinen elämä niinkuin lapsillani vaikka (lue koska) he yhteydessä isäänsä ja myös hänen uusikkoonsa.
Onneksi minun elämäni onni ei ole muiden tekemisestä kiinni, sen opetan lapsillekkin ja hyvin on mennyt perille ketään muuta ei ikinä voi syyttää vaan vastuun pitää teoistaan kantaa itse.
Onneksi lapseni fiksuja ja tasapainoisia onnellisia nuoria eikä heidän elämänsä ole ollut kenenkään pilattavissa.
hyvästä ja hukkaan heitettyä energiaa, sen vielä ymmärrän että sinä katkera mutta että kylvät sitä lapsiin sitä ei täysjärkinen voi ymmärtää, luulis että äiti haluaa lapsilleen parasta eli elämää ilman katkeruutta, mutta sairaita ihmisiä jotka jopa nauttivat lapsiensa kidutuksesta näköjään on olemassa.
apua, hyviä lääkkeitä on olemassa.
Jos miehesi haluaa erota ja eroa hakee niin mietintäajan jälkeen ero astuu voimaan ja sinäkin siis eronnut halusit sitä tai ei, se ei mielipiteestäsi tai tahdostasi kiinni se on täyttä totta ei auta vaikka kuinka laitat päätä puskiin.
vaihtaa perhettäänmiten lystää. Ei isä voi jättää lapsiaan ja perhettään vaihtamalla niitä uusiin! Omistaan on huolehdittava. Ei ihmiset ole vaihtotavaraa. Lapset oppivat, ettei hekään aikuisena voi omia lapsiaan ja puolisoa vaihtaa silloin kun ei enää huvita olla heidän kanssaan.
Ei edes isä saa lapsiaan loukata.
Jos mies lapset hylkää, ei hän ole koskaan isä halunnut ollakaan.
pilasi lasten elämän ja minun sekä miehen elämän ja koko meidän suvun elämän. Niin paljon pahaa sellainen olio meille on tehnyt.
Meillä on myös fiksut lapset, jotka ymmärtää, ettei noin voi edes isä tehdä. Siksi hylättiin mies, kun hän hylkäsi miedät.Uusikoilla ei ole meille mitään asiaa, ei koskaan. ei ole kyllä tulleetkaan. Onneksi. Ei ole tarvinnut riidellä ja kuunnella haukkuja, perättömiä.
siitä kun mies sinut hylkäsi?
Toinen yksinkertainen kysymys...
kerralla kirkossa vihille?Saako sen tehdä toisella kerralla?
Kuulehan lain mukaan kirkossa vihitään,vaikka sitten useammankin kerran!
Moni pari menee nykyään maistraatissa vihille,ihan taloudellisista syistä..ja saapihan sitä myöhemmin kirkollisen siunauksen,jos haluaa kirkkohäät.
Ei pappi kysy moneskohan kerta jo menossa vihittävillä..
Voi ...kele sun älyäs..kyllä se puoliso on ykkönen ja ainoa kenen kanssa ollaan naimisissa.
Kuka rakastunut,ja fiksu ihminen haaveilis jostain menneestä ja ikävästä suhteesta?
varmasti omat kategoriat kuka on missäkin kohdassa tärkee.
Meidn suvussa lapset ovat tärkeitä, ja kaikki suvun jäsenet, jopa eronneidenkin exät ovat tervetulleita samalla lailla kuin ennenkin. Ei ketään ole pois heitetty. Mutta uusilla on tosi vaikee tulla mukaan, heillä ei ole muuta kuin salaperäinen juttu, miksi ovat niin kiinnostuneita tulemaan vieraasen sukuun mukaan. Anoppi pistää tosi kovan tentin tulijoille, ja päättää sitten onko tervetullut vai ei. Meidän suvussa exillä on aina paikka appilassa ja anoppilassa, ja itse ovat saaneet päättää ottaako paikkansa vastaan vai jättäytyylö pois.
niitä ketkeriä exiä riittääkin.
Jotenkin kyllä kummastuttaa, miten ne alkujaan sukuun pääsivät, kun uusilla on tosi vaikee tulla mukaan?
Onko sut muuten potkaistu omasta suvustasi tykkänään pois? Muistan tätä kyselleenikin, muttet vastannut.
:D :D :D :D :D
Vaikutat aika kitkerältä ja ilkeältä muijalta... Ei ois kivaa saada kiksejään tollasista jutuista.
olet todella pidetty ihminen suvussa, eikä uusiolla ole mitään sijaa siinä kuvioissa. Luulen ettei edes kehtaa tulla koko juhliin. Pääasia että juhlat onnistuu, ja ne onnistuu ilman että katkeria uusikoita virtaa sisään tämän tästä.
pilalla jo alkuunsa, kun yksi vauhko vanhakko kyttää ovea koko ajan. :D
edes puoliksi niin pidetty kun mitä täällä toistelet niin katkeruus ei olisi teksteissäsi niin läpi kuultavaa.
Et ole vielä ikinä selittänyt miksi esimerkiksi misä uusikkona jo vuosia mieheni kanssa naimisissa olleena olisin katkera sinulle?
Ei minulla ole mitään tarvetta olla enään edes katkera ex miehelleni vaikka sitä ajoittain olin. Ex anopin kanssa tulen mainiosti toimeen uuden anopin kanssa jos mahdollista vielä paremmin, mieheni on juuri se oikea minulle ja lapset minun ja hänen on tyytyväisiä elämäänsä.
Tulen yleensä niin sukulaisten kuin muidenkin ihmisten kanssa hyvin toimeen mutta jos totta puhutaan niin se että olenko yleisesti pidetty tai en ei ole edes pohtimisen arvoista, se minkä etten antaisin vaikka elämäni on että läheisilläni on asiat hyvin se mielestäni paljon tärkeempää kin se millä arvoasteikolla itse olen.
Meille he ei ole tervetulleita, eikä ole ollut tervetulleita koskaan lastemme elämää sotkemaan.
Mikä siinä on vaikeaa?? Joku tykkää joku ei, ja me ei heitä tarvita.
kuinka omakehu haisee, ei mitään muuta.
Ei luulisi.
lukihäiriöisten juhlaa. Mikä ihmeen anoppi? Luepa aloitus uudelleen.
on niin vaikeaa keskustelussa?toistelet vaan itseäsi et vastaa mihinkään et ota huomiaan toisten sanomisia toistelet vaan samaa uudelleen ja uudelleen?
Todeta, että ONNEKSI miehellä jonka tapasin ei ole lapsia vaikka hän vielä onkin naimisissa paperillisesti. Eipä ole mitään syytä olla tekemisissä tämän kanssa, vaan minä olen se jonka kanssa ollaan yhdessä ja perustetaan perhe.
Näin nämä exät eivät löydä mitään muutakaan syytä pitää väkisin yhteyttä kun tahtoisi takaisin miehen jonka omalla käytöksellään menetti. Näin meillä ja luojan kiitos, heillä ei ole lapsia... =))))))
kuulu tulla muita kuin ne sukulaiset, jotka ovat alusta asti olleet suvussa mukana. eronneen parin lasten häihin esim. ei kuulu tulla kuin omat vanhemmat, omine sukuineen ja lapset ystävät. Jos lapsen isä on otanut uuden naisen, niin tällä ei ole mitään asiaa häihin, sillä hän on täysin ulkopuolinen. Hän on araivannut tiendä toisten perheeseen ulkopuolelta, eikä kuulu olla mukana häissä. Eihän hän ole lapsen elämässä ollut mukana vauvasta asti, siis pelkkä kiipelijä ja tahtoo vaan hyötyä jotain.
että sinut on kutsuttu häihin ja ystävyys säilynyt sukuun, arvostat sitä varmaan hyvin paljon. Varmaankin tunnesiteet ovat vahvat entiseen sukuun, hyvä niin.
Kovin paljon mietit exääsi ja hänen uutta kumppaniaan, Itselläsi taitaa olla hyvinkin joustava uusikko ( käyx se nimitys miehellekin? ), joka hyväksyy sen että ex-miehesi suku on se tärkein. Luulisin, että tässä tilanteessa joustavuutta tarvittaisiin erityisesti häneltä. Ehkäpä olet jo tehnyt hänelle ymmärrettäväksi, että ensimmäinen avioliitto on tärkein sukuineen.
Hmm..hyväksyykö exä:si lastesi uuden isäpuolen? Voisiko nykyisesi myös kokea mustasukkaisuutta tulevista häistä? Mikä tässä tilanteessa on tärkeintä, exäsi nykyinen kumppani vai oma uusikkosi? Toivottavasti välität nykyisestä miehestäsi, et viestissäsi kertonut mitään hänen tunteistaan vaan vain exästäsi.
asiaan sukunne juhlaan? Sinä ja lapsenne edustatte yhdessä ex miehesi kanssa, ei sinne eronneiden parien uusikkoja tule. Johan se olisi kiusallista miehelle jos entinen vaimo ja nykyinen tyttöystävä olisi samoissa juhlissa. Sinä olet kuulunut sukuun ennemmin ja sinun kuuluu olla siellä, ei nyksien.
Minun mies istui sukujuhlissa minun ja exänsä vieressä eikä tuntunut lainkaan vaivaantuneelta,Meitä on niin moneksi.