Syyllisyys painaa Bodom murhaajaa päivin öin. Sen täytyy olla mielessä aina. Entä murhaajan omaiset kuinka he tämän kaiken jaksavat voi heitä olisihan se helpompi jos murhaaja tunnustaisi tekonsa sovittaisi syntinsä ja saisi rauhan. Olisi rehellinen ja suora.
Anteeksianto ja rauha tuonpuoleisessa on armo. Nyt vain kärsimystä ympärillä ja hänessä on aivan erilaisia puolia jopa vastakohtia ja hän on yhtä aikaa ihmisiä rakastava ja itsekäs väkivaltaa kammoava ja itse väkivaltainen. Hän on hyvää tahtova ja pahaa toteuttava hän rakastaa rauhaa ja aiheuttaa vihaa hän janoaa rakkautta mutta kylvää riitaa hänen sisimpänsä kaipaa JUMALAN yhteyteen mutta samalla hän itsekkäästi etsii riippumattomuutta ja oman itsensä herruutta.
Hän on kuin talo jonka ullakkokerroksissa laulavat enkelit ihania hymnejään mutta jonka kellarissa ulvovat sudet tai hän on pinnalta katsoen menestyvä sivistynyt ehkä iloinen ja tyytyväinen mutta pinnan alla taakkoja kantava kärsivä joskus epätoivon partaalla hoippuva ihminen. Tunnustaisi tekonsa kärsivä ihminen.
Mikä saa aikaan huudon? Onko se pelko, kauhu, pettymys, suru, kipu, ahdistus, epätoivo? Vai onko se ihmisen eksistentiaalinen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kokemus.
Onko se syyllisyys häpeä? Liittykö se maailman synkkyyteen sen synkkiin väreihin vai oman sisimmän tuskaan? Vai nouseeko se huuto jotenkin suhteesta noihin toisiin ihmisiin joiden hahmo näkyy etäällä pettymykseen syyllisyyteen hylkäämiseen vai siihen ettei yhteyttää heihin ole yksinäisyyteen?
Olipa mikä hyvänsä HUUTO taitaa olla kärsimyksen huuto kärsimyksellä on siis monta nimeä. Se voi olla fyysistä kipua ja tuskaa henkistä tai sielullista ahdinkoa piinaa tai hätää se on määrittelemätöntä ahdistusta joka valtaa koko ihmisen. Tavallisesti se koskettaa koko ihmistä se on kuin iso möhkäle hänen sisässään joka ottaa sieltä tilan valtaa ihmisen pahuuden köysiin.Tunnustus keventää taakkaa se myös antaa mahdollisuuden ymmärtää että on olemassa muutakin kuin kipu tuska yksinäisyys epätoivo.
Tunnustus antaa mahdollisuuden löytää se lohdutus joka on tarpeen kun ihmisen apu ei riitä. Sillä loppujen lopuksi kärsimyksen ja kuoleman tuskassa auttaja ja lohdutus löytyy JUMALALTA
Anteeksianto ja rauha tuonpuoleisessa on armo. Nyt vain kärsimystä ympärillä ja hänessä on aivan erilaisia puolia jopa vastakohtia ja hän on yhtä aikaa ihmisiä rakastava ja itsekäs väkivaltaa kammoava ja itse väkivaltainen. Hän on hyvää tahtova ja pahaa toteuttava hän rakastaa rauhaa ja aiheuttaa vihaa hän janoaa rakkautta mutta kylvää riitaa hänen sisimpänsä kaipaa JUMALAN yhteyteen mutta samalla hän itsekkäästi etsii riippumattomuutta ja oman itsensä herruutta.
Hän on kuin talo jonka ullakkokerroksissa laulavat enkelit ihania hymnejään mutta jonka kellarissa ulvovat sudet tai hän on pinnalta katsoen menestyvä sivistynyt ehkä iloinen ja tyytyväinen mutta pinnan alla taakkoja kantava kärsivä joskus epätoivon partaalla hoippuva ihminen. Tunnustaisi tekonsa kärsivä ihminen.
Mikä saa aikaan huudon? Onko se pelko, kauhu, pettymys, suru, kipu, ahdistus, epätoivo? Vai onko se ihmisen eksistentiaalinen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kokemus.
Onko se syyllisyys häpeä? Liittykö se maailman synkkyyteen sen synkkiin väreihin vai oman sisimmän tuskaan? Vai nouseeko se huuto jotenkin suhteesta noihin toisiin ihmisiin joiden hahmo näkyy etäällä pettymykseen syyllisyyteen hylkäämiseen vai siihen ettei yhteyttää heihin ole yksinäisyyteen?
Olipa mikä hyvänsä HUUTO taitaa olla kärsimyksen huuto kärsimyksellä on siis monta nimeä. Se voi olla fyysistä kipua ja tuskaa henkistä tai sielullista ahdinkoa piinaa tai hätää se on määrittelemätöntä ahdistusta joka valtaa koko ihmisen. Tavallisesti se koskettaa koko ihmistä se on kuin iso möhkäle hänen sisässään joka ottaa sieltä tilan valtaa ihmisen pahuuden köysiin.Tunnustus keventää taakkaa se myös antaa mahdollisuuden ymmärtää että on olemassa muutakin kuin kipu tuska yksinäisyys epätoivo.
Tunnustus antaa mahdollisuuden löytää se lohdutus joka on tarpeen kun ihmisen apu ei riitä. Sillä loppujen lopuksi kärsimyksen ja kuoleman tuskassa auttaja ja lohdutus löytyy JUMALALTA
Vastaukset 6
Vanhimmat
täytyi. Aamen.
levolle lasken Luojani
tuo rukous alkaa sanoilla levolle laske luojani. Tästä sanamuodosta tapaa hieman erilaisia muunnoksia jotka johtuvat siitä, että rukousta ei ole ymmärretty. Toisinaan tapaa sanat: 'levolle lasken' tai 'levolle laskeudun Luojani'. Siinä ihminen vain toteaa käyvänsä lepäämään tai nukkumaan. Rukous on sisällöltään kuitenkin rikkaampi. Se ei ole vain toteamus nukkumaanmenosta, vaan rukoilija pyytää Jumalaa antamaan hänelle lepo. Laske tai päästä minut lepoon. Mielessäni käy kuva päivän touhuihinsa väsyneestä lapsesta, joka on nukahtanut isän syliin. Isä laskee lapsen käsistään tämän vuoteeseen ja jää hänen viereensä valvomaan.
ei anna rauhaa. Tunustaisi kuin mies tekonsa ja saisi omaisetkin ansaitsemansa rauhan.
Ja painaa se vähän muidenkin mieltä tuo teko. Esimerkiksi väärän alibin antanutta todistajaa. Painaa se mieltä aivan kuten on nähty.
Nilssin kohdalla väärän alibin antajia voi olla tenovuo ja bongarit.
jahas
jotta se siitä alibista.
Miten ihmeessä uskovaiset ei tajua, että järjen valo on himmentynyt?