vanhemmat ottakaa

...nyt taas niin, että vierestä on helppo antaa neuvoja?

jää odottelemaan että kerkeän lapsen luokse,jos tämä huomaamattaan tai vaikka tahallaan on menossa johonkin vaaranpaikkaan.. kyllä silloin huudan lapselle, että hän kiinnittää huomiota tilanteeseen! '

Mutta toinen asia on tietysti se "tapahuutaminen".. se ei todellakaan ole mielekästä kuultavaa kenestäkään. Eihän se huutaminen ole hyvä kasvatuskeino missään, mutta itse ainakin pyrin että ainakaan julkisilla paikoilla ei ruveta räyhäämään, ne keskustelut ja huudot käydään kotona.

Huudan itsekin joskus lapselleni, kun pinna on kireällä ja viesti ei mitenkään meinaa mennä perille, mutta toivon todella, etten mene niin liiallisuuksiin, että vain huutamalla asiat menevät perille.. se on aika ikävä tilanne kaikkien kannalta: lasten, vanhempien ja ulkopuolisten, eihän se huutaminen mitään mukavaa ole itsellekään.. ainakaan minun mielestäni.

tuttavapiirissä on sellaisiakin tapauksia, että vain huuto tehoaa. ihan alkuun hätkähdin oikein kun alkoi äidin ääni nousta falsettiin noin joka viides minuutti (vähintään, tilanteesta riippuen).. mutta tottuuhan siihen, niin ulkopuolisetkin, jotka sitä joutuvat kuulemaan, ja lapset varsinkin.. ja viesti ei tosiaan mene perille kuin huutamalla kun sitä tarpeeksi kauan jatkuu.. mutta jokainen taaplaa tyylillään, jos se ei lasta vahingoita, niin mahtuuhan sitä ääntä tähän maailmaan.

jos lapsi juoksee kadulla karkuun, en varmasti kipitä HILJAA perässä ja ala sitten keskustelemaan ja torumaan. kävisi nimittäin niin, että lapsi juoksisi entistä kovempaa karkuun ja pitää sitä vaan leikkinä.
kyllä siinä vaiheessa on lapselle kuuluvalla äänellä sanottava että nyt takaisin tms. eikä minua tippaakaan kiinnosta ketä minun ääneni häiritsee.

kyllä siellä julkisilla paikoilla muutkin mekkalaa pitää eikä lapsen kasvatusta voi laittaa tauolle siksi aikaa kun ollaan kodin ulkopuolella.

ymmärrät ehkä sitten kun tiedät lapsista tai vanhemmuudesta vähän enemmän.