Miksi minä kuvaisin luontoa

Luontokuvaus on aivan helvetin hankalaa. Eikä se riitä, että harrastaa luontoa ja liikkuu siellä, pitäisi myös osata nähdä ja löytää kuvaukselliset kohteet...


Olen kuitenkin vahvasti eri mieltä, etteikö luontokuvauksesta voisi löytää uutta annettavaa vaikka niitä luontokuvia tosiaan onkin maailma (=netti) täynnä. Luonnossa kun on se mukava piirre, että se muuttuu koko ajan ja eläimet, kasvit ovat todellakin eläviä olentoja. Kahta samanlaista ei oikeastaan ole. Erikoisen ja ainutlaatuisen hetken tai kohteen ikuistaminen vaatii kuitenkin paljon liikkumista ja tutkimista, joten ei se tosiaan helppoa ole!


Lähde purkamaan ongelmaa vaikka siitä, että otat jonkun kuvan ja mietit mikä siinä on vikana. Miksi se ei ole niin hieno kuin luontotuvan palstalla. Sommittelu perseellään? Värit eivät hehku? Kohteessa ei ole mitään mielenkiintoista? Kuvan terävyys huono?
Yksinkertaisenkin kohteen kuvaamiseen kannattaa panostaa ja miettiä miten siitä saa sen ainutlaatuisuuden irti. Vaatii siis työtä ja ajatusta.
http://www.luminous-landscape.com/columns/wolfe/night_fisherman.shtml

Jospa laittaisit jonkun kuvan näytille niin mietitään mikä siinä on pielessä. Ei se ole mitenkään harvinaista että aloittelija ei saa samaa jälkeä kuin vuosikausia kuvanneet. Näkemys asioihin tulee ajan kanssa, jos tulee. Kaikista ei tule maailman parasta juoksijaa vaikka olis minkälainen valmentaja ja doupingit. Kaikista ei myöskään tule huippukuvaajaa, ainakaan ihan ensimmäisellä viikolla.

Se että liikut luonnossa, on hyvä peruslähtökohta! Kiinnostus luontoon, lintuihin ja eläimiin tuo tietoa niiden käyttäytymisestä ja helpottaa eläinten lähestymistä! Se, että olet käynyt jopa valokuvauskurssin, osoittaa perusteellista suhtautumista asiaan! Hyvä lähtökohta!! Kuvaamaan oppii kuitenkin vain kuvaamalla; älä vaadi itseltäsi heti liikoja, ei kukaan ole seppä syntyissään!! Käy ihmeessä katsomassa myös muiden kuvia; se on hyvä tapa kehittää myös omaa kuvaamistaan, samalla oppii "lukemaan" kuvaa.

Luontoon liittyviä kuvia on maailma täynnä, pitää paikkansa, mutta aina voi löytää uuden näkökulman, uuden lähestymistavan. Tutki nimenomaan valoa, etsi valoa ja varjoja, käytä eri kuvakulmia. Kestää aikansa ennen kuin löytää itseään miellyttävän tavan kuvata ja saa aikaan kelvollista jälkeä. Valokuvaaja ei ole koskaan "valmis", heti kun luulee tietävänsä jotain, huomaa miten vähän itse asiassa tietääkään. Itse olen kulkenut kameran kanssa 12-vuotiaasta saakka ja viime vuosina siirtynyt digiin, 6 vuotta sitten aloittanut "vakavan" kuvaamisen.

Anna itsellesi aikaa! Tiedän, että välillä turhauttaa, joskus on hyvä laittaa kamera viikoksi kaapin päälle ja katsoa sitten uutta intoa täynnä taas etsimen läpi. Anna vielä harrastuksellesi mahdollisuus; nämä kaksi kun eivät sulje toisiaan pois: luonnossa liikkuminen ja luontokuvaus, vaan päinvastoin!!

Tsemppiä, hyvät kelit ovat tulossa; kesällä riittää valoa kuvata yötä päivää! Lintujen pesintä parhaimmillaan, sitten tuleekin jo syysmuutto, syksyn usvat soilla, ruskan väriloisto, jäiset riitteet ja huurteiset puut, puhtaat nietokset, höyryävät joet... ja taas kevätmuutto, soidinaika... jne... :)) Luontokuvaajalla riittää kameralle "ruokaa" koko vuoden!

Kaikki edellä olleet vastaukset huippuhyviä ja ehkä juuri sinua auttavat.

Ihan vaan huvin vuoksi kerronkin siis oman, erilaisen intohimoni (vaikka rakastan erittäin paljon myös luontokuvia).

Nimittäin eniten rakastan kuvata ja jälkeenpäin katsellakin kaikenlaisia abstrakteja ja surrealistisia asioita, käsittämättömiä luonnostaan ja hullulla mielikuvituksella syntyviä illuusioita, yksityiskohtia, pintoja jne...

Olen täysin jäänyt koukkuun tähän valokuvien tyyppiin, rajattomaan luovuuteen, jossa oikeastaan kukaan ei voi sanoa, mikä on oikein tai väärin teknisesti, hyvää tai huonoa valokuvauksellisesti ym... :D

Jos kasvi- ja ötökkäkuvissa kaipaat lyhyttä syväterävyyttä, siihen on aika vaikea päästä kittizoomilla. Varsinkin ötökkäkuvaus vaatii hyvän makroputken jos kaipaa samantyylistä jälkeä kuin parhaimmat kuvat yleensä on. Et kertonut mikä objektiivi sinulla on mutta jos sinulla on käytössä se perus kittizoomi niin sillä ei saa kohtuullista jälkeä kuin perus maisemakuviin. Lintukuviin se on yleensä liian lyhyt. Valitettava totuus on että välineet myös ratkaisee, naulaa ei kannata hakata vatupassilla vaikka se työkalu onkin. Objektiivi vaikuttaa lopputulokseen enemmän kuin runko.

Miksi sinulla pitäisi olla jotain uutta annettavaa?

Mieti ennemmin mitä luontokuvaus antaa sinulle.

Ei minua ainakaan haittaa pätkääkään se, onko joku toinen saanut parempia kuvia omista kuvausaiheistani.

Aiemmat vastaajat ovat kertoneet olennaisia asioita. Luontokuvauskin on taitolaji ja tekniikkalaji. Pitää treenata ja hakkia kokemuksia pitkään. Joku voi saada sokean kanan lailla harhalaukauksella huippukuvan heti, mutta eipä kykene toistamaan tilannetta. Et oleammattilainen ja saa huippukuvia, koska olet satsannut ison kasan rahaa hienoon tekniikkaan.

Lue kirja Digikuva - myynti, osot & käyttöoikeus. T Suvanto et.al. Vain 200 sivua. Luulen että siitä löytyy vastauksia sunkin ongelmaan. Luulen että opit näkemään asian toisen puolen.

Kokeile luonnon kuvausta uudessa valossa, siis ei päivänvalossa. Mene tutuille paikolle kun luonto herää tai aurinko laskee eri vuodenaikoina. Netistä näet auringon mousu- ja laskuajat. Mene kuvaamaan ne tutut kauneimmat paikat sateella. Huomaa miten valo ja maisema muuttuu heti sateen jälkeen. Yllätyt! Et ole ehkä huomannut mikä merkitys valolla on valo-kuvaan.

Nuorena keräsin perhosia. Halpa ja kiva harrastus verratuna vaikka valokuvaukseen. Olisin voinut kehittää sitä lajia tutustumalla aiheeseen. Olisin voinut tutkia esim. ympäristön muuttumisen vaikutusta perhosten esiintymiseen ja mukautumiseen ympäristön muuttuessa. Ehkä sekin harrastus olisi jatkunut ammattiin saakka. Valokuvauksessa on samat mahdollisuudet. Kamera on vain väline tallentaa vaikka luontoa. Keskity johonkin teemaan, perehdy siihen, ja tutki sitä linssin läpi. Motivoidut uudella tavalla. Opit tarkkailemaan luontoa uudella tavalla.

Sitä patsi, vaikka kaikki aiheet on jo kuvattu miljoonaan kertaan, sun näkökulma aiheeseen ei ole vielä nähty. Saatat erottua joukosta. Niin ei erotu, että menee luontoon ja ottaa kuvan, turhautuu vaan.

Eihän kukaan pakota sinua kuvaamaan luontoa ja on parempi, jos pysyt sieltä pois, koska häiritset luontoa ja niitä, jotka osaa ja haluaa sitä kuvata.

Nuo kuvat mainitsemasi kuvat ei ole "luontokuvia", vaan manipulaatioita. Eräskin, myös luontoa kuvaava kuvauksen työläinen sanoi, että viikko luonnossa ja kymmenen tietokoneen ääressä.

Minulla aloittelijana melkein jokainen kuva oli "hyvä" ja sen hetken paras. Pikkuhiljaa alkoi vaatimukset kasvaa ja hyviä kuvia ei enää tullutkaan niin usein. Nyt yli 20 vuotta aktiivisesti kuvanneena tuntuu että yksi hyvä kuva vuodessa on jo kova saavutus.

ja kun kuvaa enemmän, alkaa kiinnittämään huomiota aina vaan enemmän ja enemmän yksityiskohtiin.. Mutta aloittelijalle: mieti sommittelu, linjat, värikontrasti/harmonia ja erityisesti se, MITÄ HALUAT kuvassa näkyvän. Kohdista tekniikan keinoin huomio sinne.

Automaatti on huono ohjelma käytettäväksi, mieti mikä olisi parempi. Käytä kuvattavan kohteen ja sen vaatimusten mukaan joko aukko- tai aikavalotusta riippuen mitä kuvalla haet. Haarukoi valotusta, kokeile ja testaa mikä antaa parhaan tuloksen. Huomioi kuvassa se, että katse hakeutuu voimakkaimpiin kontrastikohtiin ja erilaiset linjat johdattavat katsetta. Värit vaikuttavat kuvasta tulevaan tunteeseen. Suora edestä (eli siis kuvaajan selän takaa) tuleva valo tappaa muodot, sivuttaisvalon tai jopa vastavalon käyttö tuo kuvaan paljon enemmän mielenkiintoa.

Ei se avaruustiedettä ole mutta aikaa se vie, jotta pääsee kunnolla "harrastamaan". Itse kuvannut 14-vuotiaasta, nyt pikkuhiljaa päässyt jyvälle ^^ . Niin, ja ei saa olla itselleen liian ankara harrastusta aloittaessa. Ei kukaan ole seppä syntyessään ja tärkeintä on, että itse nauttii siitä tekemisestä ja saa siitä itselleen jotain elämystä. Vaikkakin kuvausreissun parasta antia olisi illanistujaiset nuotiolla ja 30 hyttysenpuremaa.

On kuitenkin hyvin vaikea välttää luonnon kuvaamista. Kuvaa vain sisällä tehtyjä asetelmia, ettei luonto lipsahda vahingossa kuvaan.