Moi!
Olen jo 7lk:sta asti ollut ihastunut yhteen tyttöön mun luokalla: hengaan sen ja sen kavereiden kanssa välitunneilla, ehkä en aina, mutta kummiskin. Jutellaan koulusta ym. ym. Mulla ei jotenkin riitä uskallusta kertoa sille tytölle mun tunteista, koska:
1) Sanotaan että meillä on ns. "kaverisuhde", jos kertoisin sille mitä tunnen ja se torjuu mut, niin siitä kaverisuhteesta ei jäisi mitään jäljelle koska normaali juttelukin muuttuisi todella ahdistavaksi. Mun mielestä.
2) Se ansaitsee mua paremman.
Juttu on niin, että kuolisin ko. tytön puolesta. Antaisin sille kaiken mitä se haluaa, ihan mitä tahansa. En liioittele YHTÄÄN. Aina kun se on mun lähellä niin musta tuntuu jotenkin energiseltä, paremmalta: jos olisin väsynyt niin sen (tytön) paikallaolo saa väsymyksen katoamaan. Jos olisin surullinen niin mun olo muuttuisi heti parempaan suuntaan. Vaikea selittää, sori =(
Yks ongelma on se, että kun me puhutaan sen tytön kanssa niin tulee hiljasia hetkiä jonka aikana kukaan ei sano mitään. Siinä mä sitten yritän paniikissa pitää keskustelua yllä ja sanon jotain typerää, mitä vain jotta tytöllä olisi hymy suussa.
Mut joo. Koulu loppuu kohta (oon 9lk:lla) ja kummatkin menossa eri lukioon enkä usko että nähdään mitenkään erityisesti. En kestä tätä, oikeesti, en tiedä mikä mulla on. Ulkona jne. näkee hyvännäköisiä muijia joista jotkut on kiinnostuneita, mut aina kun yritän edes tehdä jonkinlaisen aloitteen niin mulle tulee mieleen "se" tyttö ja kaikki lopahtaa.
Mitä teen? Tää on kamalaa =(
Olen jo 7lk:sta asti ollut ihastunut yhteen tyttöön mun luokalla: hengaan sen ja sen kavereiden kanssa välitunneilla, ehkä en aina, mutta kummiskin. Jutellaan koulusta ym. ym. Mulla ei jotenkin riitä uskallusta kertoa sille tytölle mun tunteista, koska:
1) Sanotaan että meillä on ns. "kaverisuhde", jos kertoisin sille mitä tunnen ja se torjuu mut, niin siitä kaverisuhteesta ei jäisi mitään jäljelle koska normaali juttelukin muuttuisi todella ahdistavaksi. Mun mielestä.
2) Se ansaitsee mua paremman.
Juttu on niin, että kuolisin ko. tytön puolesta. Antaisin sille kaiken mitä se haluaa, ihan mitä tahansa. En liioittele YHTÄÄN. Aina kun se on mun lähellä niin musta tuntuu jotenkin energiseltä, paremmalta: jos olisin väsynyt niin sen (tytön) paikallaolo saa väsymyksen katoamaan. Jos olisin surullinen niin mun olo muuttuisi heti parempaan suuntaan. Vaikea selittää, sori =(
Yks ongelma on se, että kun me puhutaan sen tytön kanssa niin tulee hiljasia hetkiä jonka aikana kukaan ei sano mitään. Siinä mä sitten yritän paniikissa pitää keskustelua yllä ja sanon jotain typerää, mitä vain jotta tytöllä olisi hymy suussa.
Mut joo. Koulu loppuu kohta (oon 9lk:lla) ja kummatkin menossa eri lukioon enkä usko että nähdään mitenkään erityisesti. En kestä tätä, oikeesti, en tiedä mikä mulla on. Ulkona jne. näkee hyvännäköisiä muijia joista jotkut on kiinnostuneita, mut aina kun yritän edes tehdä jonkinlaisen aloitteen niin mulle tulee mieleen "se" tyttö ja kaikki lopahtaa.
Mitä teen? Tää on kamalaa =(
Vastaukset 1
Vanhimmat
jätkä, järki käteen.
jos ette kerta nää enää ysin jälkeen paljon, kerta eri lukioon niin käy nyt helvetti kimppuun. jos ootte kavereita, nii kerrot vaan että susta on alkanu tuntuu tai että tajusit heti et se on sun nainen ;(
tuohon, että normaali juttelukin muuttuisi ahdistavaksi, niin omasta kokemuksesta voin sanoa, vaikka tyttö olenkin, että vähän samanlainen tilanne oli, se olin vaan minä joka kerto pojalle, ja sain pakit, mut ollaan edelleen kavereita, ei muuttanu sinänsä mitään.
ja noi hiljaset hetket - ehkä tyttöä ujostuttaa, koska hänkin tykkää sinusta ;)
sua kaduttaa jos et nyt esim. huomenna mene ja pyydä vaikka jätskille tai jotain, koulun jälkeen ja sano et sulla on asiaa.
jos menee vituilleen, vaan päättäripäivä enää jäljellä - sitten voit periaatteessa unohtaa tytön - JOS hän ei pysty enää olemaan kaveri.
itse ehdottaisin, että jos tyttö sanoo ei niin sano sille että sä oikeesti välität siitä, ja et haluaisit olla sen kaveri, ihan kuin ennenkin.. ja lupaat sille ettet yritä mitään "semmosta"...:)
toivottavasti autto...:)