itsensä vahingoittaminen

artikla
1. Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

2. Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin.

3. Sopimusvaltiot takaavat, että lasten huolenpidosta ja suojelusta vastaavat laitokset ja palvelut noudattavat toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa.

pakkorauhassaolo muiden määräämänä ole rentouttavaa, vaan päinvastoin stressaavaa ja ahdistavaa.

tapahtuva kirjoitti:

pakkorauhassaolo muiden määräämänä ole rentouttavaa, vaan päinvastoin stressaavaa ja ahdistavaa.

toimia kuin kello. Eli toisin sanoen, hänellä ei saa olla hiljaisen tunnin aikana mitään pahan olon tunteita, ei pienintäkään tarvetta juuri sillä hetkellä puhua jonkun turvallisen ihmisen kanssa, ei, ei, ei tietenkään, vaan hänen on ohjelmoitava itsensä kuin napista painamalla "viettämään hiljaista tuntia ja nauttimaan omasta rauhastaan" tuntui mille tahansa. Yleensä huoneesta poistumisesta seuraa rangaistus.

Minun 9-vuotiaalleni tuo oli aikanaan liikaa. Hän odotti aina keskiviikkoa kuin kuuta nousevaa, koska silloin oli minun vierailupäiväni ja sain tulla hänen luokseen juuri kun hiljainen tunti oli alkanut. Niinpä löysinkin lapsen yksin huoneestaan, jossa hän yleensä oli itkemässä läksykirjoihinsa nojaten pöydän ääressä. Omahoitaja kun tiesi kaiken paremmin kuin lääkäri, opettaja tai äiti, ja köriläs oli ilmoittanut lapselle, että: "Äiti auttaa sinua liikaa, täällä saat tehdä läksysi yksin ja hiljainen tunti on just sopiva aika siihen."

Hiljainen tunti on yksi järjettömistä käytännöistä niissäkin laitoksissa, jotka vannovat ottavansa lapsen yksilölliset tarpeet huomioon kaikessa.

Sitten tuo vanhemmalle ilmoittaminen.
Oikeastaan laitoksen tasosta kertoo jotain se, pidetäänkö lapsen voinnissa ja terveydentilassa tapahtuneista muutoksista ilmoittamista itsestään selvyytenä vai ei. Mitä, jos kysyisin sossulta, voisiko hän tavata lasta ilman, että yhden ainoaa sijaispaikan aikuista on kuuloetäisyydellä. Lapset ovat hetkessä eläviä ja tuollainen viiltely on merkki juuri sillä hetkellä lapsella olleesta mahdottomasta tilanteesta (tunteesta), jota hän ei ole sietänyt. Yritä valaa lapseen rohkeutta, että hän uskaltaa kertoa avoimesti sossulle, mistä on oikein kysymys.

että lapsen pitäisi kirjoitti:

toimia kuin kello. Eli toisin sanoen, hänellä ei saa olla hiljaisen tunnin aikana mitään pahan olon tunteita, ei pienintäkään tarvetta juuri sillä hetkellä puhua jonkun turvallisen ihmisen kanssa, ei, ei, ei tietenkään, vaan hänen on ohjelmoitava itsensä kuin napista painamalla "viettämään hiljaista tuntia ja nauttimaan omasta rauhastaan" tuntui mille tahansa. Yleensä huoneesta poistumisesta seuraa rangaistus.

Minun 9-vuotiaalleni tuo oli aikanaan liikaa. Hän odotti aina keskiviikkoa kuin kuuta nousevaa, koska silloin oli minun vierailupäiväni ja sain tulla hänen luokseen juuri kun hiljainen tunti oli alkanut. Niinpä löysinkin lapsen yksin huoneestaan, jossa hän yleensä oli itkemässä läksykirjoihinsa nojaten pöydän ääressä. Omahoitaja kun tiesi kaiken paremmin kuin lääkäri, opettaja tai äiti, ja köriläs oli ilmoittanut lapselle, että: "Äiti auttaa sinua liikaa, täällä saat tehdä läksysi yksin ja hiljainen tunti on just sopiva aika siihen."

Hiljainen tunti on yksi järjettömistä käytännöistä niissäkin laitoksissa, jotka vannovat ottavansa lapsen yksilölliset tarpeet huomioon kaikessa.

Sitten tuo vanhemmalle ilmoittaminen.
Oikeastaan laitoksen tasosta kertoo jotain se, pidetäänkö lapsen voinnissa ja terveydentilassa tapahtuneista muutoksista ilmoittamista itsestään selvyytenä vai ei. Mitä, jos kysyisin sossulta, voisiko hän tavata lasta ilman, että yhden ainoaa sijaispaikan aikuista on kuuloetäisyydellä. Lapset ovat hetkessä eläviä ja tuollainen viiltely on merkki juuri sillä hetkellä lapsella olleesta mahdottomasta tilanteesta (tunteesta), jota hän ei ole sietänyt. Yritä valaa lapseen rohkeutta, että hän uskaltaa kertoa avoimesti sossulle, mistä on oikein kysymys.

tulee hyvin esille, koska eihän normaalioloissa lasta pakoteta pysymään omassa huoneessaan muuta kuin silloin, jos hän on saanut sellaisen rangaistuksen. Hiljainen tunti kaiken kaikkiaan täyttää mielestäni kaikki rangaistuksen tunnusmerkit, mutta lain mukaan se ei ole rangaistus, eikä eristämistä, koska eristämiselle on oma huoneensa!

Jos siis lapsi eristetään omaan huoneeseensa, ei ei ole eristämistä, koska hän ei ole eristyshuoneessa. Viime mainittuun joutumisesta laitos joutuu tekemään selvityksen lääninhallitukselle, mutta omaan huoneeseen tapahtuvasta eristämisestä ei tarvitse ilmoitella mihinkään. Päinvastoin, mitä huonompi laitos, se hyvin vaisulla äänellä mainitaan päiväohjelmasta kerrottaessa laitoksen ulkopuolisille ihan kuin jonain suurena oivalluksena, miten hyvin heillä muka lapsen tarpeet ymmärretään.

Totta kai lapsi tarvitsee välillä yksinoloa ja rauhoittumista, mutta silloin kun hän itsekin tuntee sitä tarvitsevansa. Meillä on asia hoidettu sillä tavalla, että jos lapsi haluaa olla yksin, hän kertoo sen muille ja jokaisen on kunnioitettava hänen toivomustaan. "Meillä" tarkoittaa omaa kotia ja kyse on omasta lapsesta. Usein lapsi ei tarvitse mitään erillistä rauhoittumisaikaa, vaan hänelle riittää se aika ennen nukkumaanmenoa, jonka hän haluaa käyttää huoneessaan unta odotellessa musiikin kuunteluun tai lukemiseen. Näin lasta kohdellaan normaali elämässä, mutta lastensuojelulaitokset nyt ovat tietysti oma lukunsa kaikessa muussakin lapsen etu -ajattelussaan.