Perukirjoituskokouksessa määriteltiin keskeisellä paikalla oleva isohko asunto hintaan, joka on noin satatuhatta euroa alhaisempi kuin vastaavanlaiset asunnot samalla alueella.
Perijöinä vainajan leski, jolle täysi omistus-ja hallintaoikeustestamentti ja vainajan kaksi täysi-ikäistä lasta.
Miten tämä arvio saadaan korjattua? Arvio perustui naapurin tekemään kauppaan samankokoisesta asunnosta - kunnosta, tilanteista sun muista ei muuta tietoa kuin lesken antaman sana. Kannattako nyt kuitenkin vaatia eri kiinteistövälitysyhtiöiltä kirjallisia arvioita ja antaa ne lakimiehelle, joka perunkirjotiusta tekee? Vai miten tilanne saadaan oikaistua? Lapset vaativat lakiosaansa, joten alakanttiin arvio vaikuttaa suoraan summaan, jonka he tulevat saamaan
Perijöinä vainajan leski, jolle täysi omistus-ja hallintaoikeustestamentti ja vainajan kaksi täysi-ikäistä lasta.
Miten tämä arvio saadaan korjattua? Arvio perustui naapurin tekemään kauppaan samankokoisesta asunnosta - kunnosta, tilanteista sun muista ei muuta tietoa kuin lesken antaman sana. Kannattako nyt kuitenkin vaatia eri kiinteistövälitysyhtiöiltä kirjallisia arvioita ja antaa ne lakimiehelle, joka perunkirjotiusta tekee? Vai miten tilanne saadaan oikaistua? Lapset vaativat lakiosaansa, joten alakanttiin arvio vaikuttaa suoraan summaan, jonka he tulevat saamaan
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis koko porukka.
Leskellä on elinikäinen asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
Ei leskeä pysty siitä häätämään.
Jos asunto halutaan myydä niin lienee kulunut se kaksi vuotta. Joten saa myydä verovapaasti.
Lapset tässä ovat suurimpia ja ahneimpia idiootteja, perintöriidan käynnistämällä saa hukattua asunnon arvon riitelemiseen. Ellei nyt satu olemaan kahden miljoonan kämppä Eirassa.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi lapset hyökkäävät eloonjääneen vanhempansa kimppuun kun toinen vanhemmista kuolee.
Voisitte harkita vaikka töihin menemistä, siitä saa rahaa.
Tottakai leski jää asumaan kotiinsa - siitä ei ollut kysymys.
Kukaan ei ole myymässä ko asuntoa vaan kyse oli sen arvosta joka on mukana perinnönjaossa. Omaisuutta on toki niin paljon, ettei leski jää misään tapauksessa puille paljoille vaan käyttä omia perintöjään. Leski ei siis ole vainajan lapsien äiti. Onko sitten muka tarkoitus, että vainajan lapsien täytyisi jäädä nuolemaan niin sanotusti näppejään vieraan ihmisen hyväksi jääden vaille heille kuuluvaa isänperintöä?
Osaako joku ihan oikeasti vastata alkuperäiseen kysymykseen?
OK, tässä tapauksessa ymmärrän kun ei ole oma äiti.
Olen vaan nähnyt tapauksia missä lapset lähtevät asianajajien kanssa eloonjäänyttä vanhempaansa vastaan. En oikein ymmärrä, jokainen voi mennä töihin mikäli haluaa rahaa, vanhempien ansaitsema omaisuus olkoon heillä.
Osaisin vastata alkuperäiseen kysymykseen mutta en viitsi, tuossa kun ahnehditaan viimeisiä euroja.
Vainajan ja lesken yhteinen omaisuus on useita useita satoja tuhansia. Leski saa testamentin kautta puolet vainajan omaisuudesta ja lapset lakiosanaan sen toisen puolen. Leskellä omaa omaisuutta toinen samanmoinen satsi mihin vainajan lapsilla ei tietenkään mitään jakoa.
Vainajan lapset ymmärrettävästi haluavat sen mikä heille lain suoman oikeuden mukaan kuuluu. Tällöinhän kaikki ovat tyytyväisä - leski pitää asunnot, huvilat, ulkomaan asunnot sun muut pelit ja pensselit ja maksaa rahalla lapsien lakiosat.
Taidat olla aika köyhä niin mieleltäsi kuin varoiltasi...
Tuonkokoinen omaisuus hupenee tosi äkkiä jos alkaa riitelemään.
Etenkin jostain asunnon arvosta jossa ei voi olla kuin 10% erimielisyyttä.
Itse hallinnoin noin viittä miljoonaa. On ollut samanlainen riitelijäkin, oli ihan hauska seurata kun asianajajat pistivät sen matalaksi.
Toistan: Jos haluat rahaa niin mene töihin.
Perinnönjaossa ja lakiosien laskelmassa ei tarvitse välittää perukirjan arvoista, vaan ne tehdään päivän käyvillä arvoilla. Osapuolten pitää löytää yhteisesti hyväksymänsä hintataso tai hommaan tarvitaan toimitusjako, jonka tekee käräjäoikeuden määräämä pesänselvittäjä/-jakaja.
Nämä tuntemani vainajan lapset , joilla tämä alustava perunkirjoituskokous oli eivät varmasti halua sen kummemmin pesänselvittäjiä tai oikeudenkäyntejä.
Kysymys on vain siitä, että oikea arvio tulee sitten perunkirjaan - sitähän ollaan vasta tekemässä ja asianajaja halusi perikunnan osakkaiden arviot jäämistön arvosta. Tämän tilaisuuden jälkeen tuli ilmi, että ko asunon markkina-arvo onkin huomattavasti korkeampi kuin yhdessä mietitty arvo, jota sitäkin painettiin alaspäin kuten muidenkin jäämistöön kuuluvien kiinteistöjenkin. Tuolla joku laukaisi jostain Eiran miljoonakämpästä...
Testamentissa oli lauseke, että mahdolliset lakiosavaateet tulee maksaa käteisellä.
Minun ymmärtääkseni kun on tesmatentti leskelle ja lapset vaativat sen lain suoman lakiosansa niin tämän jälkeen lapset ovat sen osansa saaneet ja asia on sillä selvä. Mutta miksi lasten tulisi luopua useista kymmenistä tuhansista euroista sen vuoksi, että omaisuuden arvo arvioidaan huomattavasti alakanttiin?
Perukirja on siis vasta tekeillä eli muutoksia voidaan kaiketi vielä tehdä. Kysymyksessähän oli vasta alustava kokous eikä kukaan ole vielä mitään allekirjoittanut. Leskellehän ei tuota mitään ongelmia maksaa lapsille lakiosia ulos olivatpa ne summat muutamia kymmeniä tuhansia korkeammat kuin nyt olisi.
Nyt vain tulisi saada se oikea arvio - eli pitääkö pyytää kiinteistövälittäjien arvioita vai seurata myynti-ilmoituksia ( joita on erittäin vähän, koska kyseessä on alue, josta tulee asuntoja erittäin vähän myyntiin muutenkin).
Vai täytyykö asianajajaa pyytää itse hakemaan jotain kautta oikeaa tietoa asunnon hinnasta, joka sitten tulisi siihen varsinaiseen perukirjaan.
Tässä ei tarvitse nyt miettiä perintöveroja.
Mikäli asunnon saava leski asuu omisajana yli kaksi vuotta, niin hänellekin on eduksi mitä alhaisempi perukirjan arvo menee perintöverotuksessa läpi.
Toki valtiokin haluaisi lain mukaan veronsa perukirjaan merkityn päivän hinnan mukaan, mutta vain myyntiin menevien asuntojen arvoksi kannattaa myyntivoiton eliminoimiseksi panna päivän hintoja.
Toistan edellisestä vastauksestani, että lasten lakiosia ei tarvitse laskea perukirjan arvoilla, vaan lain mukaan ne lasketaan päivän hinnoilla. Se on riskinä, että kovin poikkeavilla arvoilla olevan jakokirjan toimittaminen samoihin aikoihin verottajalle voi aiheuttaa perukirjasta poikkeavan korkeamman perintöveron. Päivän hinta selviää netissäkin olevasta tehtyjen kauppojen tilastosta tai paikallisilta välittäjiltä. Päivän hinnasta pitää tietenkin päästä sopimukseen saajien ja lakiosat maksavan lesken kesken.
Perukirjan arvolla ei ole mitään tekemistä lakiosien määräämisen kanssa.
Lakiosia määrättäessä tehdään ensin ositus lesken ja kuolinpesän kesken jotta nähdään mitä varallisuutta kuuluu kuolinpesään.
Sen jälkeen niille määritellään jakohetken (huom. jakohetken ei perukirjan ) arvo.
Tuosta jakohetken arvosta lakiosa on ½.
Tuossa joku katkera leski tilitti tunteitaan kun on joutunut maksamaan perillisille lakiosia mutta jätä tuollaiset kommentit omaan arvoon.
Toinen asia mikä kannattaa jättää omaan arvoon on puheet että lakimiehet vievät kaiken, jos et tappele niin et saa mitään niin ihan piruuttaan kannattaa tapella ja viedä toiselta mahdollisimman paljon.
Se toinenhan se on se joka menettää eniiten ei se joka ei saisi mitään jollei pitäisi puoliaan.
Nämä asiat tuntuvat vain kääntyvän päälaelleen, röyhkeälle uhkailijalle pitäisi aina antaa periksi vaikka hän on se joka häviäisi eniiten.