joskus linkittää:
http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194619732338/artikkeli/karhu raateli pahoin hevosta.html
Harmittaa vaan niin vietävästi, kun karhu jäi ilman makoisaa ateriaa. Kyllä olisi mullekin maistunut puoliraaka hevosenliha, jos karhu olisi saanut raadeltua hevosen hengiltä. Noh, aina ei voi voittaa. Eniten tympii tämä hevosenomistajan uikutus karhujen paljoudesta. Muuttaisi raukka kaupunkiin ja menisi vaikka kaupan kassalle töihin, jos ei kerran maalla uskalla asua. Ei paskahousuista ole hevosten pitäjiksi.
http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194619732338/artikkeli/karhu raateli pahoin hevosta.html
Harmittaa vaan niin vietävästi, kun karhu jäi ilman makoisaa ateriaa. Kyllä olisi mullekin maistunut puoliraaka hevosenliha, jos karhu olisi saanut raadeltua hevosen hengiltä. Noh, aina ei voi voittaa. Eniten tympii tämä hevosenomistajan uikutus karhujen paljoudesta. Muuttaisi raukka kaupunkiin ja menisi vaikka kaupan kassalle töihin, jos ei kerran maalla uskalla asua. Ei paskahousuista ole hevosten pitäjiksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lahkoon itse kuulut? Neuvojas jakelet tyyliin kyllä maalla ollaan niiin viisaita kun merellä tuulee- meriselitys karilleajon jälkeen.
Eniten tympii lukea asvalttiviidakon pehmittämien aivojen tuottamia viisauksia siitä miten pienen kansanosan (maalla asuvat) pitäisi olla ja elää- muuttaa kaupunkiin ja ahdistua oloihinsa kuten muutkin, pthyi sentään mikä ajatus.
Mieluummin painin nallen ja susien kanssa välillä huilaten kannonnokassa käen kukkumista kuunnellen kuin huumehörhöjen ja muiden viirupäitten. Siinä leikissä on sentään pelireilua ja kunnioitus toista kohtaan aitoa- toisin kuin näiden hörhöjen kanssa.
Sitä hengenravintoa mitä luonto tarjoaa ei mikään citisapieksen tuottama toiminta pysty koskaan tarjoamaan.
Odotankin aikaa jolloin tuokin tuotteistetaan sivistyneeseen yleiseurooppalaiseen malliin, jokamiehen oikeudet hautaan ja kunnon korvausta kouraan jos toisen maalle tiukassa kontrollissa menet luonnon ihmeitä nauttimaan.
entisestään,mikäli sitä koskaan on ollutkaan.
Mutta eihän kapustalla voi vaatiakaan,koska lusikallistakaan et ole saanut...hehheh...
Hevoset on karhujen ruokaa ja karhut ovat keväällä nälkäisiä. Peräkulmilla ollaan niin vieraantuneita luonnosta, ettei tajuta tällaisia luonnon perusasioita. Karhu tarvitsee hevosta nälkäänsä enemmän kuin ihminen. Teurastajan käsiin se koni joutuu lopulta joka tapauksessa.
ihminenkin voi ampua karhun kun keväällä on nälkä sen lihaa kun sattuvat jotkut syömään.metsästäjä tarvitsee karhua nälkäänsä enemmän kuin hevonen.kuolema sen karhun kuitenkin lopulta korjaa.
Ero elannokseen metsästävän karun ja huvimetsästävän eläinten ammuskelijan välillä on mm. se, että karhu tekee sitä oikeaan tarpeeseen, eläinten ammuskelija harrastaa ja tottelee huviaan.
Eläinten ammuskelija on vain joutilas turhake, joka käyttää aikaansa ja - yleensä toisten tienaamaa rahaa - junttimaisen harrastuksensa ylläpitoon. Pahemmaksi asian eläinten ammuskelijan kannalta tilanteen tekee se, että hän tavoittelee huviaan oikean metsästäjän - esim. karhun, suden tai muun luonnon jalon eläimen välityksellä. Siten eläinten ammuskelija on vain, tavallisesta kansalaisesta poikkeava, kummajainen joka käyttää eläimiä hyväkseen ylläpitääkseen tappamiseen liittyvää hupiaan.
Eläineten ammuskelija kuvittele, että luonto on olemassa vain hänen kieroutuneita huvituksiaan varten. Normaali ihminen nauttii luonnon kauneudesta ja koskemattomuudesta, johon huvittelutappaminen ei soviellu.
Suurin ero löytyy ihmisten korvien välistä, joka näyttää kirjoittelijalla olevan melko autiota sorttia.
Ero elannokseen metsästävän karhun (ei karun kuten kirjoittelija mainitsee) ja omaisuuttaan ja joskus myös henkeään puolustavan hevosenomistajan välillä ei ole läheskään yhtä suuri, kuin eläintensuojelijana itseään pitävän örvelön ja syrjäkylillä asuvan tavallisen ihmisen välillä.
Toistaiseksi kiihkosuojelijat ovat saaneet aikaiseksi vain vahinkoa, sekä luonnolle että eläimille.
Esimerkkinä voi mainita innokkaiden suojelijoiden hyökkäykset turkistarhoille, joista aiheutuneet vahingot luonnolle ovat järkyttäviä. Enimmillään tuhansien minkkien vapauttamisen yhteydessä, luontoon on jäänyt henkiin jopa satoja yksilöitä. Eläintensuojelija kuvittelee, että laskemalla luontoon sinne kuulumattomia eläimiä ja aikaansaamallaan egologisen tasapainon menetyksellä tuhoa jonka vaikutusaika lasketaan vuosikymmenissä.
Kirjoittelijan vertaus eläimen omistajan ja huvimetsästäjän välillä osoittaa ajatusmaailman kapeuden. Kaupungistunut ihminen kuvittelee että karhu on ihana teddybear, joka on kuin pehmolelu.
Nämä samaiset idiootit menevät pelloilla ruokailevien karhujen läheisyyteen ja saattavat, sekä karhut, että paikalliset ihmiset vaaraan.
Karhun huomattua, ettei ihmisestä ole vaaraa se alkaa lähestyä yhä rohkeammin pihapiirejä ja pahimmassa tapauksessa se joudutaan lopettamaan. Pehmoleluileva kirjoittelija on siinä vaiheessa jo kulmakuppilassa kehuskelemassa karhukokemuksillaan ja kauhistelevat seuraavana päivänä lehdessä olevaa uutista häirikkökarhun ampumisesta.
Minkin istuttivat pohjolan luontoon mesästäjät tietämättömyyttään ja ahneuttaan.
Luonnon eläimet tulevat pihapiireihin, kun maalla on perin siivotonta. Joka talon kaatopaikat ja kompostit ja ulos kytketyt kotieläimet houkuttelevat nälkäisiä elämiä etismään ravintoa. Kannattaisi siivota omat nurkat ja jättää eläinten ammuskelu vähemmälle.
Eläinten ammuskelijat tuhoavat kammottavalla tavalla luontoa. Eläimiä ammuskellaan huvin vuoksi, satoja tuhansia lintuja muita eläimiä jää haavakoiksi kitumaan rannoille ja metsiin. Julmuus ja piittaamattomuus korostuu kun tiedetään tämän tapahtuvan "ulkoilun" merkeissä.
Metsästäjien käsitykset luonnosta ovat tuskin disney-tasoa, mutta luontoa häiritseviä koiria paapotaan vuoteen jalkopäässä. Eläinten ammuskelijoiden luontoa koskevat asenteet ilmenevät mm. kuolleiden eläinten kallon hoonauksessa ja karhun siitinluun kanniskelussa.
tietämättömyys voivat antaa varmuuden kirjoittelijalle puhua läpiä päähänsä. Tarkkaanottaen minkkiä ei ole varsinaisesti istutettu luontoon vaan kyseessä ovat tarhakarkurit.
Tässä kohden tulee sitten samalla kumottua eläintensuojelijoiksi itseään kutsuvien kirjoittelijoiden ristiriitainen suhtautuminen luontoon. Eläimiä kyllä ollaan suojelevinaan, mutta toimien välitöntä ja välillistä vaikutusta ei viitsitä miettiä alkuunkaan. Nämä julkisuudessa esiintyvät tietäjät ovat ilmoittaneet hymyssä suin että tarhakarkuri ei selviä luonnossa ja siitä huolimatta he laskevat niitä luontoon. Vosiko kirjoittelija kertoa tämän yhtälön, vapautetaan eläimiä kitumaan metsiin, miten se eroaa ampumalla haavoitetun eläimen kohtalosta.
Suloiset karvapallerot ovat niin ihania ja tämä kyllä on Disneymaailmasta jos mikä. Yleensäkin kirjoittelija tyyppisillä besservissereillä on tapana inhimillistää eläimiä. Onhan se toki kauheaa, kun julma metsästäjä meni ja ampui bambin mutsin. Seraavassa lauseessa ollaan kuitenkin ihastelemassa, kuinka uljas karhu tarvitsee ravinnokseen tuoretta lihaa, siinä mene meinaan bambimutseja vasoineen joka vuosi. Toki se on luonnollista ja kuuluu luonnonkiertokulkuun, mutta Disney bambi ei sitä ole vaikka se pyritään niin esittämään. Kirjoittelijan käsitys metsästäjistä on Disney tasoa osastolta Repesorsa ja Elmeri.
Kannattaisi kirjoittelija muistaa semmoinenkin pikkujuttu kuin EU joka on suuressa viisaudessaan määrännyt, että lehmät on pääsettävä laitumelle kesäaikaan. Siinä ei paljon nurkkien siivoaminen auta kun karhu vierailee karjalaitumella.
Kompostoiminen on erinomainen ja luonnonmukainen tapa vähentää ympäristön ravinnekuormaa ja saattaa jätteiden ja karjalannan ravinteet kasvien helposti hyödynnettäväksi.
Koiria on kaupungeissa ja taajamissa noin 90 % ja loput maaseudulla. Suurin osa maaseudun koirista on metsästyskoiria joiden tehtävänä on muunmuassa etsiä haavoittuneet eläimet etteivät ne jää kitumaan, vaan korjataan pois. Suuri määrä mm. kolareissa vammautuneista hirvistä, peuroista, karhuista jäljitetään koirien avulla.