Menneitä muistellen

opettavainen tarina
Kirjoittanut: elämä on! / 13.10.06

Menimme tyhjätaskuina naimisiin täynnä tulevaisuuden suunnitelmia vuonna 82. Eräänä päivänä tuli mahdollisuus ostaa mieheni isän yritys ja neuvottelun jälkeen päätimme ottaa ison lainan ja heittäytyä yksityisyrittäjiksi.
Minä jäin kotiin kolmen lapsen kanssa ja sovimme suullisesti että mies tekee pitkää päivää yrityksessä ja minä teen hanttihommia jos lasten hoidolta ja kouluilta pystyn.
Elämä sujui ja liikeyritys kukoisti, kiitos mieheni ahkeruuden ja liikemiesvaiston. Minä hoidin kotia, puutarhaa, lapsia ja tein talvet töitä kouluavustajana koska työpäivät oli lyhyitä ja kesät vapaita. Mies tykkäsi kun koti, ruoka ja vaimo oli aina valmiina.

KUNNES 18 vuoden kuluttua eteeni tuotiin puolihuolimattomasti avioehtopaperi jolla minun avio-oikeuteni suljettiin miehen yritykseen kokonaan.Lainat vuosia sitten oli miheni nimissä vaikka minäkin osallistuin niiden maksamiseen kaikilla tuloillani.
NYT kaikki olikin miehen koska HÄN oli tehnyt työn ja MINÄ OLIN SAANUT olla VAIN kotona.Ihan kuin se olisi ollut tavoiteltu ammattini ja elämän urani.

Pää pyörällä olin avioehtopaperista enkä onneksi kirjoittanut nimeäni kun loukkaannuin niin.
Seuraavana päivänä selvisi että 20 vuotta nuorempi tyttönen oli iskenyt kiinni varakkaaseen mieheeni ja miehelle se oli menoa. Sehan oli sulka hattuun nelikymppiselle.
Minut olisi pienellä paperilla siirretty syrjään kuin käytetty rukkanen. Turha sanoakin varmaan että talomme oli myös firman nimissä. Minulle ei olisi jäänyt kuin vaatteet päälleni. Lapsetkin olivat jo teini-ikäisiä.

En onneksi kirjoittanut nimeäni koska se sai mieheni lykkäämään tosi suurta virheen tekoa ja tyttökin löysi ikäisensä poikaystävän.

Meille jäi ehjä perhe , lapsille koti ja paljon paljon keskustelemista.

Naiset pitäkää puolenne.

Vastaa tähän viestiin Kerro kaverille tästä viestistä Ilmoita asiattomasta viestistä