Mä toimin jatkuvasti ympäristössä jossa asiat muuttuu suht. tiuhaan tahtiin. Vaikka mukana onki paljon subjektiivisuutta eikä kaikki mukana olevat voi pitää muutoksista, niin muut silti väittää mun kritiikkiä koko ajan nostalgian syyks. "Aika kultaa muistot" ne sanoo. Rupee pännimään tollanen. Sit pikkuhiljaa tulee sellanen olo että mitä jos se oikeesti onkin niin? Mistä mä ees voin olla varma oliks asiat oikeesti 2 vuotta sitte paremmin vai onko sit oikeesti aika kullannu muistot? Mä pyrin kyl keskittymään mahollisimman objektiivisiin seikkoihin ja selittämään helposti ymmärrettäviä asioita mut silti porukka vaa jauhaa nostalgiasta. Huoh.
Milloin nostalgisuus menee liian pitkälle?
mr x
0175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.