Olen 17-vuotias tyttö, lukiossa. Pärjään siellä hyvin mutten ole kiinnostunut yliopisto-opinnoista. Mussa on herännyt halu palvelualalle, mutta oon toivottoman ujo, siis oikeesti meinaan saada paniikin jos on liikaa ihmisiä ympärillä. Onhan palvelualaa myös siivoominen yms., nekin on ihan jees, mutta haluisin voittaa ujouteni ja pelkoni. Millainen työ olis ns. pehmeä lasku ujolle asiakaspalvelijalle? Ootteko ite ujoja ja miten ootte selvinnyt?
En haluis välttämättä mihinkään ravintolaan/kahvilaan tai kauppaan, oon enemmänkin ajatellut sopivani esim. teatteriin tai oopperaan johonkin asiakaspalvelutyöhön. Mitä asiakaspalvelijalta vaaditaan, muuta kuin ystävällisyyttä yms? Ei kai tarvitse osata mitään monimutkaisia tietokonejuttuja koska tekisin mielelläni jotain muuta kun istuisin töissä koneella...? Hyvä käytös ja ahkeruus tulee multa kyllä automaattisesti. :)
En haluis välttämättä mihinkään ravintolaan/kahvilaan tai kauppaan, oon enemmänkin ajatellut sopivani esim. teatteriin tai oopperaan johonkin asiakaspalvelutyöhön. Mitä asiakaspalvelijalta vaaditaan, muuta kuin ystävällisyyttä yms? Ei kai tarvitse osata mitään monimutkaisia tietokonejuttuja koska tekisin mielelläni jotain muuta kun istuisin töissä koneella...? Hyvä käytös ja ahkeruus tulee multa kyllä automaattisesti. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekin olen tosi ujo, mutta asiakaspalvelutehtävissä pärjään hyvin. Miten sitten olen päätynyt ujoudestani huolimatta asiakaspalveluun?
Kaksi vuotta sitten menin koulun kautta työssäoppimaan Tiimariin. Siellä todellakin oli tiedossa aktiivista kontaktinottoa asiakkaisiin. Voit varmaan kuvitella, että stressasin varsinkin aluksi vieraiden ihmisten kohtaamista. Harjoittelijana onneksi sain pehmeän laskun asiakaspalveluun; lähdin omaa tahtiani ottamaan asiakaskontakteja. Pikkuhiljaa sain lisää rohkeutta asiakaspalveluun. Arvioidessaan myöhemmin harjoitteluani ohjaajani sanoi minua todella hyväksi asiakaspalvelijaksi. Olin aktiivisesti ja ystävällisesti tarjonnut apuani asiakkaille.
Harjoitteluaikani oli minulle kannustava kokemus. Valmistuttuani sain asiakaspalvelutehtäviä, ja niitä teen edelleen. Harjoittelu asiakaspalvelussa ei välttämättä ole huono juttu ujolle. Parhaassa tapauksessa se tuo juuri sitä varmuutta, jota uusien ihmisten kohtaamiseen tarvitaan.
Pystyn samaistumaan ongelmaasi hyvin. Itse olin tosi ujo ja pelkäsin sosiaalisia tilanteita. Tilanne kuitenkin jo parantunut.
Ujoudesta ja arkuudesta pääsee kuitenkin eroon vain altistamalla itseään niihin pelättyihin asioihin. Eli ei auta kun rohkeasti hakeutua töihin.
Jos sinulla on pahoja fyysisiä oireita kuten; käsien tärinää, sydän tykyttää ja ääni värisee niin niihin auttaa hyvin propral niminen lääke. Ei aiheuta riippuvuutta tai ole muutenkaan vaarallinen. Lääkäri antaa reseptin kyllä kun menee juttelemaan.
Itselläni kyseinen lääke auttanut hyvin fyysisiin oireisiin. Saa heti varmemman olon kun jännitys ei näy ulos päin.
Tsemppiä, kyllä se siitä.
Itse olen myös hyvin ujo. Olen huomannut, että minulla on helpointa, jos saan olla asiakaspalvelutilanteessa yksin. Jännitän heti monta kertaa enemmän, jos joku on vieressä. Tuntuu, että se arvostelee jokaista sanaani ja liikettäni. Mainitsemastasi siivoamisesta esimerkiksi tuli mieleen, että kun aluksi mukana oli toinen siivooja, joka opasti minut työhön, niin jännitin asiakkaita ihan kamalasti. Sitten kun sain olla yksin, asiakkaat oli helpompi kohdata.
Olin lukion jälkeen päiväkodissa puoli vuotta työmarkkinatuella. Se oli mukava paikka myös ujolle. Lasten kanssa oli helppoa olla. En ujostellut heitä. Minusta oli myös valtavasti apua ryhmän ujoille lapsille, näin sanoivat muut aikuiset. Aikuisia sitten kyllä jännitin paljon ja pelkäsin heidän arvoistelevan minua, kun en ole ammattilainen. Ja jos teen jotain kasvatusopillisesti väärää ja sen sellaista. Kaiken kaikkiaan oli ihana puoli vuotta. Olin aiemmin haaveillut lastentarhanopettajan työstä, mutta jotenkin sitten alkoi tuntua, jos en sovikaan tälle alalle ja jos viihdyn paremmin yksinäisessä työssä.
Mielestäni ujoudesta ei pidä päästä eroon, sen kanssa on opittava tulemaan toimeen. Ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Ujokin voi pärjätä asiakaspalvelussa. Asiakkaitakin on erilaisia. Ujot ovat monesti rauhallisia ja herkkiä myös aistimaan sanomattomia viestejä. Tällaista olen lukenut kirjoista ja lehdistä. Ei asiakaspalvelijan ole pakko olla suuna päänä. Yhtä tärkeä ominaisuus on osata kuunnella. Ja toisten ujojen on helpompi lähestyä rauhallista ihmistä.
Erään myymäläketjun perehdytysmateriaalissa sanottiin, että kuuntelutaito on asiakaspalvelijan tärkeimpiä ominaisuuksia! Ilman sitä ei kykene tarjoamaan sujuvasti asiakkaan tarvitsemia tuotteita/ palveluja.
koska olemme usein symppiksiä =) Samalla olemme myös tunnollisia ja melkein perfektionisteja, hoidamme työmme hyvin. Minä ja ystäväni olimme peruskoulussa kaikista ujoimpia ja me päädyimme asiakaspalvelijoiksi ja molemmista tykätään ;D Pidän työstä kovasti, ainakin niin kauan kuin ikävät ja itsekkäät kovis työkollegat ovat poissa.