Sinä kuljet teitäsi
menet sanomatta ja taaskin huomasin
olit jo poissa
Ilomielellä kuljet
maailma on avoin sinun kaltaisillesi
ja minä odotan
Janoisista janoisin
nälkäisistä nälkäisin
odotan
ja tyydyn
siihen joka osani on
onneni ei tule päivänvalossa
ei yön pimeinä tunteina
se vilahtaa nopeissa hetkissä
hämärässä käytävässä
pienessä sipaisussa
kerro minulle maailmasta
kerro meren tuoksusta
taivaanrannan väreistä
laulavatko sielläkin linnut aamuisin
tuntuuko hiekka varpaissasi
hyvältä kuin hellin kosketus
hyväileekö lämmin tuuli
poskeasi minuakin hellemmin?
menet sanomatta ja taaskin huomasin
olit jo poissa
Ilomielellä kuljet
maailma on avoin sinun kaltaisillesi
ja minä odotan
Janoisista janoisin
nälkäisistä nälkäisin
odotan
ja tyydyn
siihen joka osani on
onneni ei tule päivänvalossa
ei yön pimeinä tunteina
se vilahtaa nopeissa hetkissä
hämärässä käytävässä
pienessä sipaisussa
kerro minulle maailmasta
kerro meren tuoksusta
taivaanrannan väreistä
laulavatko sielläkin linnut aamuisin
tuntuuko hiekka varpaissasi
hyvältä kuin hellin kosketus
hyväileekö lämmin tuuli
poskeasi minuakin hellemmin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
PIenen hetken vain sinulle varasin,
koska tiesin..
Mentävä on eteenpäin aalloilla!
Sinne minne tuulet eivät vielä ole puhaltaneet,
josko sellaista onkaan,
mutta jonnekin kauas pois.
Kerro minulle, olen niin nuori
ymmärtämään. Miksi jätit minut
vain ja hylkäsit. En osannut lähteä
perääsi. En tajunnut mitä tapahtui.
Ei, en osannut itkeä, eikä kyyneleeni
vuotaneet. Olin vain kauhuissani ja
yksin. Selviytymiseni ensi millimetreillä
ja sekunneilla. Kauhissani ja peloissani.
Kerro minulle, miksi annoit minulle
ne tunteet ja jätit siihen pelon ja
kauhun maailmaan. Minut pikkuisen.
Jos syyllistit minut, kerro minulle syy.
Kerro aikuinen, miten lapsi voi olla niin
syyllinen. Syyllinen siihen, että itse teet
virheitä ja erehdyt. Minä vain olla vain
vierelläsi ja toivoa, että teet oikein.
Kaikkien kaltaisteni puolesta:
Kerro äiti.
http://www.youtube.com/watch?v=_j6IBdHW_rY
Kiitos runostasi.
Toisinaan Rakkaus hylkää ja varjotkin
lankeaa.
Hämärä itkee kuumia kyyneleitä ja
pimeys tulee luo hellin sylin.
Tajuaa Rakkauden suhteellisuuden ja
taivaan korkeuden.
Ja sanojen rajallisuuden.
Kirpeää ja tuoretta
Rakkausrunoa sinulta.
Romanttista ja kaunista tekstiä.
Tunnelmaa ja tuntemuksia.
Joka tuntee, viihtyy Runossasi.
Hyvä ja luettava Runosi.
Aurinkoa päivääsi.
Väliin iloisena joskus hetken murhemielellä
mutta tie avoin on edessäni.
Hyvä, että odotat, koska
tulen takaisin.
Onnen muruja mullekkin suotiin.
Luulin sen jäävän asumaan kanssani,
mutta ei se reppuuni mahtunut.
Maailma jossa elän on kaunis.
Väliin meluinen mutta hauska.
Värit siellä ovat kirkkaat
taivaan sini, purppura, valkoinen.
Mustarastas laulaa illalla myöhään
ja aamulla aikaisin, siitä muistan sinut.
Hiekka varpaisani on kuuma,
mutta mikään ei voita
sinun poskesi lämpöä ja
hellää kosketusta.
Kaipaan.
muista minua mustarastaan laulaessa
laulussaan haikeus ja riemu
muista minua auringon helliessä,
suudelkoon sen lämpö sinua,
kun itse en voi
Saat minut itkemään,
muistan kyllä hymyilleenikin.
Mutta parhaiten kaikista
muistan katseesi poltteen,
lämmön
aurinkoa kuumemman
Niin se huilumainen ääni on vähän
surullinen mutta kaunis.
Muistan toki sinut,
miten voisin unohtaa.
Suudelmasi oli kuuma
muistan sen aina.
Voih miksi itket...
Muistan hymysi.
Katseeni..
yritin ikuistaa sen muistoksi sinulle.
Tarvitset sitä matkallasi.
Ethän unohda.
Uskon minä sinua, niin kuin
uskon Joutsenlauluun ja taruihin.
Troijan hevosiin ja että voi kävellä
veden päällä. Ja oikeasti Rakastaa.
Olen nähnyt niin monta Rakkautta.
Kuullut kuinka luvataan ja vakuutetaan.
Miten otetaan syliin ja sitten lyödään
leuka murkaksi ja silmät muuatutuvat umpeen.
Tämä on runoa isoille tytöille ja pojille.
Tämä on riimiä karsimaattisille ihmisille
auringossa. Jotka yössä muuttuvat pedoiksi
ja näyttävät oikeat karvansa. Laulu Rakkaudelle.
Laulu veripisaroille neuvolan pyyhkeeseen.
Sieluttomille lupauksille ja järjettömille
vakuutteluille. Se on laulu Rakkaudesta. Jota
toivoin ettei koskaan olisi olemassa, Se on laulu.
Työn puolesta, Itse nähtynä.
http://www.youtube.com/watch?v=D1YFVrvLN5o&feature=related
Mutta se ei ole rakkautta.
Se on itsekkyyttä
himoa.
Lupaukset
kai totta silloin,
kun ne lausuttiin,
mutta tuli väliin riita,
itsekkys.
pettymys.
Ei
se rakkaus
jonka minä tunnen
Antaa anteeksi.
Ei etsi omaansa
vain toisen parasta.
Itsekkyys etsii
vain ja ainoastaa
Minä, minä. mulle kaikki!!
Muille ei mitään !
Sitä en sano rakkaudeksi.
Sitä ketä rakastaa,
sen kanssa haluaa asiat jakaa
ja sille tahtoo antaa anteeksi
mutta niille, joita ei rakasta
ei aina voi antaa anteeksi
eikä voi heille jakaa itseään
jos on joskus joutunut revityksi
ehkä niin on ihan hyvä
Onko tämä Rakkautta missä itken.
Itken vaikka tiedän että Rakastat.
Olet lapsuutesi traumojen uhri ja
osaat ilmaista tunteesi vain lyömällä.
Kopioida kokemuksesi, olla oman
muurisi takana. Omien kiviesi varjossa.
Ymmärrät kuitenkin etten jaksa tätä.
Tätä häpeää ja pelkoa. Vaikka Rakastat.
Sinä olet kietoutunut omaan viittaasi,
kokemuksiisi ja et voi toimia toisin.
Näet kyyneleeni ja tuskani, mutta se
ei vaikuta sinuun. Olet muurattu Rakkautesi.
Olet oman itsesi uhri ja tiedän kipupisteesi,
kun toivut ja näet hakatun minäni. lupaat,
niin kuin olet loputtomasti luvannut. Ei, en
jaksa enää. Nyt tämä Rakkaus riittää.
Et ole enää mieheni, olet pedon kuva
minun päivässäni.
http://www.youtube.com/watch?v=V2P7w374nuI
Ja sitäkin sanotaan Rakkaudeksi.
Kun jätetään
tai tullaan jätetyksi!
Mutta lyökö rakkaus?
Ei,
ei koskaan!
Se parantaa haavat,
korjaa erheet.
Jokaisella
meillä
on
oma historiamme.
Sitä kannamme
mukanamme,
niin kauan kuin elämme.
Jotain voimme
unohtaa,
antaa anteeksi
jättää taakse.
Älä ole katkera,
et siitä mitään hyödy!
Se poltaa sisältä
vie elämän ilon!
On minuakin
lyöty.
Sanoilla,
mitätöinnillä!
Mutta
en halua jäädä niihin!
Annan anteeksi
heille,
itselleni!
En riitä kaikille
Ei tarvitsekkaan!
Riittää
kunhan riitän itselleni!
Ja sille ,
joka rakastaa minua.
Vaikka siinä hiljaisuudessa oli
kuolemaa, siinä tuntui Rakkaus.
Niin kuin sodan olemuksessakin
syvällä on ihminen ja kuiskaus.
Äänetön ääni läpi taistelukentän,
hiljainen viesi kaatuneesta toiseen.
Viattomia, syyttömiä kaikki ja
joillekkin Rakkaita, syy kirjeeseen.
Ei se viesti ole katkeruutta tai
syyttämistä. Vain todellisuutta.
Jotain tapahtumia ihmisten elämässä
ja muistoissa. Kimpale ikuisuutta.
Rakkaus ei varmaan ole lyönyt, iskenyt,
tähdännyt. Mutta se on ollut mukana.
Jos ei kokonaisuuta todenna ja jotain
unohtaa, kukaan ei pidä sitä totena.
Siksi Rakkauskin on kaunis hiljaisuus.
http://www.youtube.com/watch?v=HYJgUK5jC74
Mustarastas
lauloi
sen sävelessä
suru soi!
Viestinkö
sinulta se toi?
Miksi unohdit minut?
Sitä ymmärtää en voi!
Vain
murhettako
elämä mulle
antaa!
Ilon
johonkin
piilottaa!
Miksi
elämä
kohtelet
mua näin!
Kai mullekkin
iloa
varattiin
kun tarpet nuo
yhteen kasattiin!
mutta
voih. miksi
kyynelet
silmäni täyttää.
Miksi?