Useimmilla ihmisillä ei ole varaa asua Helsingissä, muuten kuin kurjuudessa ja ahtaudessa. Otetaan esimerkiksi keskituloinen pariskunta, joka asuu Etelä-Haagassa. Siellä on niin kiva asua, kun on kaikki lähellä ja niin kaikkee ja kaikkee. Mutta sitten itse asiaan.
On kaunis kesäpäivä, pikkukaupungin lähistöllä asuva keskituloinen pariskunta valmistautuu illan viettoon omakotitalossaan. He ovat kutsuneet kylään tuttavapariskunnan lapsineen. Lapset hyppivät ulkona trampoliinilla, ja samalla miesväki alkaa virittelemään terassilla olevaa kaasugrilliä tulille. Saunassakin on käyty, ei muuta kuin grillaamaan. Kaikki kokoontuvat ulos terassille, linnut laulaa, kesän tuoksut tulvahtaa nenään, liha tirisee grillissä. Mikäs sen mukavampaa viettää iltaa kuin näin, kukaan ei häiritse elämää, eikä valita äänekkäistä lapsista. Ai niin sinappi unohtui, no ei se mitään, käväisen hakemassa sen tuolta jääkaapista, toteaa vaimoni. Lisäksi hän kysyy, haluaako joku jotain muuta, pyydän tuomaan myös Dijon-sinappia, koska se on mielestäni parempaa. Lopulta ilta käy yötä kohti, ja vieraat lähtevät. Ei muuta kuin lapset nukkumaan ja sitten vielä vaimon kanssa hetki telkkarin ääressä, olen jo kalsareilla, mutta päätän käväistä vielä vilvoittelemassa ulkona, kävellen iltakasteisella nurmikolla.
On kaunis kesäpäivä, Helsingin Haagassa asuva keskituloinen pariskunta valmistautuu illan viettoon kerrostalokaksiossaan. He ovat kutsuneet tuttavapariskunnan lapsineen kylään. Harmi, on vähän ahdasta, mutta eiköhän me tänne mahduta, toteaa vaimoni. Hieman harmittaa kun ulkona on kaunis sää, jota vain katselemme pölyisten lasien takaa. Avaamme ranskalaisen parvekkeen oven, jotta kesäinen ilma edes vähän tulisi sisälle, mutta liikenteen melu peittää linnun laulun, sekä pakokaasu ja pölykin alkaa tulvia sisälle. Päätämme sitten laittaa oven kiinni. Saunaankaan ei tänään pääse, koska vakiovuoromme on vasta ylihuomenna, ja vapaita vuoroja tälle illalle ei enää ollut. Ehdotan jos menisimme läheiselle kalliolle grillaamaan kertakäyttögrillillämme. Ostimme jo makkaraakin varalta. Tuttavamme hieman empivät, ovat maalla tottuneet grillaamaan kotona. Mutta suostuvat lopulta ehdotukseemme. Lapsia pitää hieman kaitsea, etteivät innostu liikaa kalliolla. Kerttisgrilli syttyy kuin syttyykin, ja makkarat tuntuu paistuvan kerrassaan mainiosti. Oho, yksi putosi hiekkaan, mutta eiköhän se vielä syötäväksi kelpaa kun vähän putsaa. Voi prkls, se sinappi unohtui kuitenkin, no ei sitä viitsi lähteä hakemaan enää. Syödään nyt sitten ilman sinappia. Ai olisiko leeville pitänyt olla jaffaa eikä kokista, no olisihan sitä jaffaakin kotona, mutta ei sitäkään nyt tähän hätään jaksa puolen kilsan päästä hakea. Lopulta makkarat saadaan jotakuinkin syötyä, salaattivärkkejä ei tänne saatu, mutta eiköhän tässä nyt jotenkin ole syöty. Ulkona on tosiaan kiva ilma, suorastaan kuuma, kallio hohkaa lämpöä. Naisväkeä alkaa pissattamaan, eivtkä he ilkeä pusikkoon mennä kyykkimään, joten täytyy lähteä takaisin kerrostalollemme. Siinä sitten istutaan hetken aikaa, kunnes vieraat alkavat kyllästyä sisällä istumiseen, ja alkavat tehdä lähtöään. Eipä siinä sitten muuta kuin morjens.
On vanhoissa kerrostaloissa sitten muutakin kivaa. Varsinkin lapsiperheellä. Kaappitila on usein mitoitettu 50-luvun tarpeisiin, jolloin yhdellä ihmisellä oli kaksi vaatekertaa jota hän käytti, eli arki- ja pyhävaatteet. 2000-luvulla kuitenkin tarvitaan hieman enemmän vaatteita eri tilanteisiin, joten ne kaksi vaatekaappia ei tahdo oikein lapsiperheelle riittää. Vaikka onhan ovissa ne hienot avaimenreiätkin, mutta sympatiapisteet on aikas vähissä. Vessahan on armottoman pieni, suihkuun mahtuu muljahtamaan juuri ja juuri pesukoneen ja wc-pöntön välistä. Ja pöntöllä istutaan leuka lavuaarin päällä tietenkin. Entä lapsen nukuttaminen, ei muuta kuin joka kerta alas ja puistoon, koska parveketta ei ole. Kaiken lisäksi naapurit ja isännöitsijä on alkanut valittaa, kun pidän lastenvaunuja pyörävarastossa, kun siellä on kuulemma muutenkin niin ahdasta. Että minun tulisi säilyttää lastenvaunut omassa asunnossani, ja kiikuttaa ne 10 kertaa päivässä alas/ylös portaita pitkin hissittömään kolmanteen kerrokseen. Eikä alhaalla ole edes rappukäytävässä sen vertaa tilaa, että lastenvaunut mihinkään mahtuisi. Että älkää hyvät ihmiset muuttako kivikaupunkialueelle, varsinkaan jos teille on tulossa lapsi.
Tosin, ei keskituloisella taida olla hki:ssä varaakaan sen kummempaan asumiseen. Jos ei sitten halua jonnekin Nurmijärvelle muuttaa, ja ajaa autolla joka päivä tunnin työmatkan ruuhkassa töihinsä. Valinta se on tosin seki n.
On kaunis kesäpäivä, pikkukaupungin lähistöllä asuva keskituloinen pariskunta valmistautuu illan viettoon omakotitalossaan. He ovat kutsuneet kylään tuttavapariskunnan lapsineen. Lapset hyppivät ulkona trampoliinilla, ja samalla miesväki alkaa virittelemään terassilla olevaa kaasugrilliä tulille. Saunassakin on käyty, ei muuta kuin grillaamaan. Kaikki kokoontuvat ulos terassille, linnut laulaa, kesän tuoksut tulvahtaa nenään, liha tirisee grillissä. Mikäs sen mukavampaa viettää iltaa kuin näin, kukaan ei häiritse elämää, eikä valita äänekkäistä lapsista. Ai niin sinappi unohtui, no ei se mitään, käväisen hakemassa sen tuolta jääkaapista, toteaa vaimoni. Lisäksi hän kysyy, haluaako joku jotain muuta, pyydän tuomaan myös Dijon-sinappia, koska se on mielestäni parempaa. Lopulta ilta käy yötä kohti, ja vieraat lähtevät. Ei muuta kuin lapset nukkumaan ja sitten vielä vaimon kanssa hetki telkkarin ääressä, olen jo kalsareilla, mutta päätän käväistä vielä vilvoittelemassa ulkona, kävellen iltakasteisella nurmikolla.
On kaunis kesäpäivä, Helsingin Haagassa asuva keskituloinen pariskunta valmistautuu illan viettoon kerrostalokaksiossaan. He ovat kutsuneet tuttavapariskunnan lapsineen kylään. Harmi, on vähän ahdasta, mutta eiköhän me tänne mahduta, toteaa vaimoni. Hieman harmittaa kun ulkona on kaunis sää, jota vain katselemme pölyisten lasien takaa. Avaamme ranskalaisen parvekkeen oven, jotta kesäinen ilma edes vähän tulisi sisälle, mutta liikenteen melu peittää linnun laulun, sekä pakokaasu ja pölykin alkaa tulvia sisälle. Päätämme sitten laittaa oven kiinni. Saunaankaan ei tänään pääse, koska vakiovuoromme on vasta ylihuomenna, ja vapaita vuoroja tälle illalle ei enää ollut. Ehdotan jos menisimme läheiselle kalliolle grillaamaan kertakäyttögrillillämme. Ostimme jo makkaraakin varalta. Tuttavamme hieman empivät, ovat maalla tottuneet grillaamaan kotona. Mutta suostuvat lopulta ehdotukseemme. Lapsia pitää hieman kaitsea, etteivät innostu liikaa kalliolla. Kerttisgrilli syttyy kuin syttyykin, ja makkarat tuntuu paistuvan kerrassaan mainiosti. Oho, yksi putosi hiekkaan, mutta eiköhän se vielä syötäväksi kelpaa kun vähän putsaa. Voi prkls, se sinappi unohtui kuitenkin, no ei sitä viitsi lähteä hakemaan enää. Syödään nyt sitten ilman sinappia. Ai olisiko leeville pitänyt olla jaffaa eikä kokista, no olisihan sitä jaffaakin kotona, mutta ei sitäkään nyt tähän hätään jaksa puolen kilsan päästä hakea. Lopulta makkarat saadaan jotakuinkin syötyä, salaattivärkkejä ei tänne saatu, mutta eiköhän tässä nyt jotenkin ole syöty. Ulkona on tosiaan kiva ilma, suorastaan kuuma, kallio hohkaa lämpöä. Naisväkeä alkaa pissattamaan, eivtkä he ilkeä pusikkoon mennä kyykkimään, joten täytyy lähteä takaisin kerrostalollemme. Siinä sitten istutaan hetken aikaa, kunnes vieraat alkavat kyllästyä sisällä istumiseen, ja alkavat tehdä lähtöään. Eipä siinä sitten muuta kuin morjens.
On vanhoissa kerrostaloissa sitten muutakin kivaa. Varsinkin lapsiperheellä. Kaappitila on usein mitoitettu 50-luvun tarpeisiin, jolloin yhdellä ihmisellä oli kaksi vaatekertaa jota hän käytti, eli arki- ja pyhävaatteet. 2000-luvulla kuitenkin tarvitaan hieman enemmän vaatteita eri tilanteisiin, joten ne kaksi vaatekaappia ei tahdo oikein lapsiperheelle riittää. Vaikka onhan ovissa ne hienot avaimenreiätkin, mutta sympatiapisteet on aikas vähissä. Vessahan on armottoman pieni, suihkuun mahtuu muljahtamaan juuri ja juuri pesukoneen ja wc-pöntön välistä. Ja pöntöllä istutaan leuka lavuaarin päällä tietenkin. Entä lapsen nukuttaminen, ei muuta kuin joka kerta alas ja puistoon, koska parveketta ei ole. Kaiken lisäksi naapurit ja isännöitsijä on alkanut valittaa, kun pidän lastenvaunuja pyörävarastossa, kun siellä on kuulemma muutenkin niin ahdasta. Että minun tulisi säilyttää lastenvaunut omassa asunnossani, ja kiikuttaa ne 10 kertaa päivässä alas/ylös portaita pitkin hissittömään kolmanteen kerrokseen. Eikä alhaalla ole edes rappukäytävässä sen vertaa tilaa, että lastenvaunut mihinkään mahtuisi. Että älkää hyvät ihmiset muuttako kivikaupunkialueelle, varsinkaan jos teille on tulossa lapsi.
Tosin, ei keskituloisella taida olla hki:ssä varaakaan sen kummempaan asumiseen. Jos ei sitten halua jonnekin Nurmijärvelle muuttaa, ja ajaa autolla joka päivä tunnin työmatkan ruuhkassa töihinsä. Valinta se on tosin seki n.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.