mites ennen vanhaan

rotukissan erottaa vain rekisteripaperi.

paljastaakin tämän kirjoittajan trolliksi, niin vastaan kuitenkin. Tällä tärpillä kokeillaan sitten tällä kertaa.

Ennen kissat kulkivat vapaina ja saalistivat ruokaa ulkona ollessaan. Vaikka ne olisivat syöneet kotona, silti ne söivät myöskin sitä ominta ravintoaan eli hiiriä ja myyriä. Näin ne korjasivat sen kotona saadun ruoan puutteet itse. Nykykissat jotka elävät sisällä lemmikkeinä, eivät saa luontaista ravintoaan joten se ruokinta on ihmisen vastuulla (ikävä kyllä). Ihminen kun on niin mukavuudenhaluinen, hän mieluusti ostaa kaupasta kissan ruoan valmiissa paketissa ja kuvittelee ostavansa juuri kissalle parasta viitsimättä ottaa selvää.

Vapaana liikkuvat kissat kuolivat myöskin niihin käärmeen puremiin (ei pistoja), mutta kun omistaja ei kuollutta kissaansa enää nähnyt, ei hän tiennyt mihin se oli kuollut. Sama juttu oli esim. kettujen ja muiden kissoja tappaneiden elukoiden kanssa. Ihminen helpottaa omaatuntoaan ajattelemalla, että "no, se on jäänyt auton alle", eikä hän halua edes tietää mitä kärsimyksiä kissa on mahtanut kokea ennen kuolemaansa. Poissa silmistä, poissa sydämestä on tässä pätevä sanonta.

Ennen ei tiedetty punkkien levittämistä taudeista edes ihmisten osalta, miten sitten eläinten. Nykytietämys johtaa myöskin tässä suhteessa parempaan ja tarkempaan hoitoon. Ihme, ettei se ruokinnan kohdalla siihen johda. Se tosin johtuu ihmisen tietämättömyydestä ja pihtaamisesta ruokinnan "mukamas kalleuden" tähden

Rokottamattomat ja madottamattomat kissat samoin kuolivat jos tauteja saivat tai liian paljon matoja jotka tekivät kissasta alttiimman sairauksille. Miksi muten ihmisillekin on annettu matokuureja, miksi rokotettu? Koska tietoa sairauksista on tullut lisää, sen myötä rokotteita.

Kissan stressistä tuskin ennen edes osattiin unia nähdä, eihän ihminenkään ollut stressaantunut ennenkuin sellainen diagnoosi keksittiin;)

Kun ihminen sanoo ruokkivansa kissansa "maalaisjärjellä", toivoisi sen silloin olevan mahdollisimman lähellä hiiren koostumusta. Ikävä kyllä tämä kissan kohdalla tarkoittaa liian usein markettien viljamössöjä joissa on liikaa kaikkea kissalle sopimatonta tavaraa mm. sokeria. Maalaisjärki sanonta ei ole tarkoittanut mahdollisimman huonolaatuista tai eläinlajille sopimattoman ruoan syöttämistä, paitsi niille jotka eivät kissan lajityypillisen ravinnon koostumusta ymmärrä. Maalaisjärki mielletään sellaiseksi joka sopii oman ajattelun puoltavaksi, vaikkei sillä ole totuuden kanssa mitään tekemistä.

Se, että kissa suostuu syömään jotakin sille sopimatonta, ei tarkoita että se olisi kissalle terveellistä ruokaa. Jos se ei saa luonnosta korvaavaa ravintoa itse pyydystämällä, on sen syötävä jotakin pysyäkseen hengissä. Nykysairaudet on suurelta osin ihmisen itse aiheuttamia ja usein juuri ruokintaperäisiä.

Niin se aika kultaa muistot. Kyllä meillä maalla vanhempien luona ainakin kuoli kissoja niin autoon törmättyään, karattuaan, naapurin kissan puremaan ja yhden vei kettu/huuhkaja. Viimeinen näistä eli kunnioitettavat 18v, mutta jos olisi ollut sisäkissa ei kettu/huuhkaja olisi vienyt.

Onneksi nykyiset kissat saa jo kunnon hoidon ja sapuskat. Omani on jopa sisäkissana ja erittäin onnellinen ja stressitön on. Kesällä pääsee maalla ulos, mutta viihtyy kyllä enemmän sisällä. Kaupungissa en ulos päästäisi kun ei sitä tiedä mitä hulluja siellä on, stressitömämpi ja onnellisempi tuo on sisällä turvassa.

meillä on ollut aina kissoja. Jos oikein lasken niin ensin miniänä ollessani ja nyt vanhana emäntänä ollessani kaikkiaan 12 tai 13 kappaletta. Ei niitä ruokittu muuten kuin vastalypsetyllä lehmänmaidolla. Joskus jos mies kävi ongella niin raakoja ahvenia ja särkiä niille kyllä annettiin. Kesällä ne asuivat pihalla ja kylminä vuodenaikoina navetassa lehmien seassa. Hiiriä ja rottia varmasti söivät. Niitä kuoli ja sairastui. Jos sairastui niin parani itse tai kuoli, eläinlääkärissä ei yhtään kissaa käytetty. Monta kissaa katosi ilman että syytä tiedettiin tai siitä edes oltiin kiinnostuneita. Jokunen pentuekin syntyi ja pennut annettiin halukkaille hyvin pieninä tai sitten tapettiin. Todella vanhaksi eli vain musta kissa nimeltä Mikko. Se oli vanha ja raihnainen, haiseva ja arpinen. Ei mitenkään mukava kissa. Sitten sekin vain eräänä päivänä katosi, lie silloin ollut jo ainakin 13 vuotias. Nyt eläkepäivinä minulla on pitkästä aikaa kissa. Valkoinen. Enää en sitä silmistäni laske ja ruuan ostan sille marketista. Ulkona se saa olla vanhassa koiratarhassa jossa ennen asui kolme ajokoiraa. Nyt vanhoilla päivilläni olen ymmärtänyt sen että kissa on rakastettava ja suojeltava eläin. Oma Misseni on päivieni ilo ja paras ystäväni. Yhdessä me kaksi vietämme mukavia kesäpäiviä auringonpaisteessa istuskellen. En uskalla laskea kissaa yksin ulos sillä tiedän ja olen nähnyt kuinka vaarallista se on.