♥oo♥oo♥oo♥oo♥oo♥
.
Niin kuin vastasyntynyt
hapuilee äitinsä rintaa
periksi antamattomalla vaistollaan
Samalla pettämättömällä tahdolla
minäkin kuljen sinua kohden
Kivisiä polkuja
pimeitä solia
Uskon ja epäuskon
välissä minä tulen
Eikä mikään tie
ole ollut liian pitkä
Ei mikään tie liian mutkainen
kun viimein saan pääni painaa
sydäntäsi vasten
Ja ne tuskaiset auringonlaskut
Kylmien öitten jäädyttämät kyyneleet
sulaa kukiksi hiuksiini
Juuri sinä hetkien hetkenä
kun kuiskaat sanan
- Rakkaani -
.
♥oo♥oo♥oo♥oo♥oo♥
.
Niin kuin vastasyntynyt
hapuilee äitinsä rintaa
periksi antamattomalla vaistollaan
Samalla pettämättömällä tahdolla
minäkin kuljen sinua kohden
Kivisiä polkuja
pimeitä solia
Uskon ja epäuskon
välissä minä tulen
Eikä mikään tie
ole ollut liian pitkä
Ei mikään tie liian mutkainen
kun viimein saan pääni painaa
sydäntäsi vasten
Ja ne tuskaiset auringonlaskut
Kylmien öitten jäädyttämät kyyneleet
sulaa kukiksi hiuksiini
Juuri sinä hetkien hetkenä
kun kuiskaat sanan
- Rakkaani -
.
♥oo♥oo♥oo♥oo♥oo♥
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olipas minulla onnea löytää Sinut näin aamusta ja uusi runo. Kerrassaan hieeeno, upea ja mitä kaikkea lie;) Ei ole sanoja.
"Ja ne tuskaiset auringonlaskut
Kylmien öitten jäädyttämät kyyneleet
sulaa kukiksi hiuksiini
Juuri sinä hetkien hetkenä
kun kuiskaat sanan
- Rakkaani -"
Koskettava loppu. Alku toi mieleen ystäväni koiranpennut, kuinka ne hapuilevat emonsa rintaa. Olin heillä eilen valmistumisjuhlissa, pennut viikon vanhoja ja viikon päästä aukeaa silmät. Emoa käytin lenkillä.
Täällä on taas helle päivä, jo aamusta yli 20 astetta....
Ja ompas mugavaa nähdä sinut tänään täällä! :)
Tässä on taas malliesimerkki runosta joka on muka valmis,
mutta juuri ennen kalkkiviivoja, muuttaakin muotoaan,
Juuri tuo minkä siteraat, usko tai älä, kirjoitin suoraan
enne kuin nappasin sivulle! Vähän pähkäilin, että kuuluuko se
olleskaan koko runoon, mutta näin se kuitenkin väitti,,,
ja myönnyin. No, siksikin olin eppätiiä-kannalla, kun noita
aloituksia, irrallisia lauseita, sanoja, on nääs siunaautuntu taas
enemmänkin mun miljuunille muisti lapuille nenän eteen.. :D
Minä se onnistuin polttaan itteni, eilen pihalla ollessani,,:\\
hitsinhitsi, kun en tajunnut, oli vain niin ihanaa olla auringossa,
luin kirjaa ja sitten ..zzzz...siis torkuin omissa ajatuksissani.
huoh,,,ja tänääkin aurinko helottaa houkuttelevasti..
Mutta tänään ollaan vähän viisaampia juuh,,,,
Vaan kiitos hienosta palautteestasi ja laitas nyt jo se romantique-vaihde päälle
ja kirjoittelen runoja, laiton sun sivulle pienen inspiraatio'poikasekin'....:D
..ansaitsisi paremman palautteen, kuin mitä tässä kiireisenä ehdin kirjoittaa. Aivan ihanaa ajatusten kuljetusta alusta loppuun *huokaus*. Tykkään niin onnellisista lopuista ja tässä se jotenkin korostetusti tuolla yhdellä painotetulla sanalla tulee niin ihqusti, että en voi muuta sanoa, kuin sen *haaveellinen huokaus*, joka runosi lopussa lipsahti kaikumaan tänne jo tyhjään toimistoon.
Lähden nyt kiireenvilkkaa ja yritän olla lukematta runoasi ennen iltaa, että ehdin nauttia puutarhahommeleista ja koiralenkistä kauniissa säässä : )
Kiitokset hienosta lukuhetkestä : )
Kyllä tuossa kuule on palautetta oikein roppa tolkulla aivan häkeltymiseen asti!
Mutta ymmärrän, joitakin runoa kun lukee niin väkisin sitä vain ne kuin imaisee mukaansa, siihen tunnelmaan, se tunne-elämys on sitten ihanan hyrisevää,
ajattelen silloin että se runo on täyttänyt sen, miksi se olikin kirjoitettukin.
ja onnelliset loput on niitä parhaimpia, jää hyvä maku,, :))
Luontokin on jo rauhoittunut iltaan, korkeitten puitten latvat enää liikahtelee.
Kiitos padme_ hyvänmielen palauttestasi ja mukvaa iltaa! :D
Käteni otsalleni painan miettien tuijottaen
tämä sinun runosi on kertakaikkisesti niin kaunis,
ei voi muuta kuin tuijottaa ja lukea yhä uudelleen,
uudelleen.
Olisi kiva tietää ajatuksesi kulku kun tätä
runoa kirjoitit.
tähän en voi muuta laittaa
vaikka ajatuksia olisi,
se vain rikkoisi tunnelman
jonka runosi antaa,,
Täysin Sydämeni täytit
T, Yössä Yksin,,
Mitäkö ajattelin,,, ensinnäkin tunnen, siitä tunteesta lähtee sanat,
ei välttämättä heti runomuodossa, ehkä kolmen sanan pituisena hajatuksena tai lauseena.
Mutta kultainen lanka siellä kulkee ja se kerää sanat yhteen,
kuin elohopea puuttuvat pisarat ja viimein syntyy kokonaisuus.
Sitten sen jälkeen tai myöhemmin, ehkä päivien päästä katson,
mitä minä ajattelin oikein.
Sinä voit nähdä sen jo nyt minä sitten myöhemmin, nyt vielä minä vain, tunnen,, :))
Sinä osaat aina niin uskomattoman kaunopuheisesti vastata, palautteesi on kuin koruja ilta-auringossa! :)
Kiitos siis kaunis, yössä yksin ja hymyilevää iltaa toivottaa Murukulta! :)
Tunnet,,
kuulostaa oikein hyvältä
kaipuu, tunne sydämessäsi johdattaa
lanka kultainen
loihkii tunteesi sanoiksi
nipoen ne kauniiksi helminauhaksi.
ihanalta kuulostaa :)
Se on totta näen koen luven
kirjoituksesi, mietin ajatuksiasi,
hyvinkin tarkasti - hymyillen -
luven sydämelläni ja kirjoitan sinulle
niin,
tiedän, ,ne tunteet
jotka sinuakin johdattavat.
mitenköhän niihin pääsisi käsiksi,,,
kenties hiljaa kuiskaten,,;)
Näin ollen,nyt kun alan pikkuhiljaa
enemmän tuntemaan,,:)
vahvistuu vain oireet rakkauden,,
Sua rakastan,sen tunnen joka solullain,
ja sua kaipaan joka hengenvedollain,,
niin,
en välttää voi,
mä rakastuin jälleen,,
en välttää voi,
mun tunteitain,,
se vaatii erään aisteen (tunteen)
näin,
täysin sydämeni täytit,
tunnen sen.
oi kuinka kaipaankaan,
sinun hellään syleilyyn,,
voi kuinka kaipaankaan
silmiesi hyväilyy
ja tämä tunne kestää
-kesä kuumat ja talven jäät,,:)
jääden tunteisiin,,
=))
Palautteesi kun viimeisenä lukee, ennen kuin silmänsä ummistaa öiselle unenretkelle, voi vain nähdä kauniita unia koko yön!
Hellästi kuin höyhen sanasi silittävät mieleni hempeitä tuntoja
En voi edes vastasta samalla mitalla, sanani eivät riittäsi
Siis - toivon - Kaunis ja sydämestä tuleva kiitos
riittää sinulle lämpimästä palautteestasi! :)
Niin ne tunteet,,kauneimmat,
Ymmärrän,,
kolkko yö,minut sulkee,
Hellään Syleilyyn,,
*=*=*=*=*=*=*=*=*=*=*=*
Ei kolkko voi olla yö
sille jolla sydän noin kauniita sanoa luo
Nukkuu hän runoissa kauniissa
lähdöissä ja palaamisissa
Niissä tunteissa aidoissa
rakkauden kaihossa
Jonka saa vain ihminen
jolla sisin on kultainen :)
*=*=*=*=*=*=*=*=*=*=*=*
Kauniisti hyvin kauniisti ajattelit
mutta,mutta ei se aina ole niin,,
huok,,
välillä on vain,,,
tyhjennettävä sydäntä
Yö haikeuttansa osoittaa
kyynelehtien
yön siipien suojaan
sydämeni vien
tuskaani lievittäen.
Yö siipensä levittää
mahtinsa näyttää
usva aaltoilee niittymailla
lintujen viimeiset,laulut soi
lännen aurinko purppurainen
laskeutuu vaijeten.
muru,,
kumpi jää jäljelle,,,?
R,,,,, vai S,,,, S,,,,,,
:))
kun Sie Muru laitoit taasen kaunihisti muotoillun
runon meijjän kaikkiin iloksi......
Olen tässä pikkasen myöhässä kun tuli tehtyä
iltalenkki Helmutin kanssa....se on se ossuuskaupan
tytön saksanpaimenkoira....jos muistat?
Ei sanonut Kalle että missä on poikiin nykyinen työpiste
mutta Helmut tarkkavainuisena löysi polun alkupään
ja johdatti perille
Siellä pojat oli työn touhussa ja kurkun kostuketta tarjosivat
....kun on niin lämmintä ja Helmutkin sai osansa siitä mitä siitä
rosessista jää erottelun jälkeen...
Mutta sanon viellä uuvelleen että tuo runos on
rakkaasruno isolla ärrällä.
Ja kaanist huometa sittenkii! Hilijast oh tiää aamu ollunna, huomasin tuoss jotta miun uaamulintukii on nukkunna ponniin vissii, kun ee kuulunna mittee sirkutust tuoss akkunan takkaa.
Vuaan eepä hättee. Kissaloitkaa ee niää ennee kun ruokaaikana muuteniin pötköttelevät kartanoll puijen alla. Miekii se pötköttelin pyhänä pihall ja kärtsäsin itteni ja nyt sitten sattuupi muutamas kohtoo kippeäst niin jotta!!
Vai on se Helmutkii jo pontik,,,lenkkeilyn perrään! Hehe..sitähä voikii käyttee simmosena hällyyttäjänä, jotta jos vuaara uhkoo nii se äkkiä kertoo, notta joku ylmääränen oh tuloss ja ajaapi poikkee mokomat vihreet puuhallaajat. :))
Kattoppa ku tull mieleen, se tuo maister vähä rutisi siit kartanosa kunnost talaven jälilt,, sie tiiät tai ainai uoot kuulluna,, nii kerroppa Kallelle jotta se vois puristoo sielt koivunkätköist simmosen käyttövastikeen sille, niin jospa se maister siitä leppys,,
No ny se lintu oh herännä! :)) Ja katoppa ku harakkaii hyppii oksilla simmonen 40cm pitunen risu nokassa!! Vuaan näihä se taas lähteepi kääntii muaailma tiäll.
Kiitos Eero käänist ja oikein syväntä lämmittäväst sanoloist runostain! :)
Tämän jäläkee onkii hyvä alakee päivän touhut!
Aarinkoist päivee hymyssäsuin toivotteleepi Murukulta tiält ja kisulill terveisii ja sano viel jotta linnut jättee raahaan. :D
..kirjoitit ihanan runon :)
Kaikki unohtuu sinä hetkenä..
kun pääsen luoksesi.
Hyvä paketti :))) kaikenkaikkiaan..
mikään ei ole tunnu liian raskaalta sille
joka rakastaa.
Aurinkoa, kukkasia ja linnunlaulua huomiseen !
Näinhan se menee. Noin yleisestikin eri asioissakin, kun pääsee tavoitteeseensa oli se sitten mikä tahansa, matka siihen haihtuu ja tuntee mielihyvää..
Siinä on kaikki ja se taipaleen rasittavuus ja pituus ja kaikki muut vastoinkäymiset katoaa sen sileän tien. :))
Kiitos palautteestasi Laudi ja aurinkoista taivalta eteenpäin! :)))
kivisiä polkuja
astelee varovainen kulkija
ei tiedä mikä edessä odottaa
ei tiedä mikä askelia johdattaa
odotuksen tunne on voimakas
rinnassa sydän toivokas
Into
*O*O*O*O*O*O*O*O*
Kivet kutsuvat
aaltojen muovaamat
Auringon lämmittämät
pyöreän sileät
Kestävät kulkijaa
askelta vakaata
Maininki rantaan lyö
on sydämellä työ
Uskoa lyöntejään
tai kadota hämärään
*O*O*O*O*O*O*O*O*
.
Myrsky ja mylväys taas pyörittää puita,
rakeitakin on tuolla jossain satanut!
Suomen kuuluisa kesä on tullut...
Vaan lämmin kiitos runovastauksestasi
se lämmittää Murukullan mieltä! :))
Niin
että me toiset siitä nauttisimme.
Runosi puhuttelevat.
Tunnetta täynnä.
KIITOS jälleen lukunautinnosta
o o o o o o o ¤ o o o o o o o
Tunteen sisällä varähtävä
tahtoi antaa hän
Ken tämän runon kirjoitti
näin sen ystävälle lahjoitti
o o o o o o o ¤ o o o o o o o
.
Kiitos tuitukka, sinua on aina mukava nähdä! :)
Kuumat kupposet ollaan vailla näin viileenä iltana,
vai mittee! :o) \_/? \_/?
Tässä runossasi on melkoista
tulevan povaamismeininkiä....
Mahtava runo, kertakaikkiaan!
Koputan ikkunaas ko olen paluulennolla
takasin kyöpeliin, kai tarjuut mulle puolenmatkan
kaffeet???Kjäh!
Eräänlaista shamaanimatkaahan minä tee jokaisessa hetkessä, kun runoja kirjoitan.
Aikoinaan pikku-Muru sano jotta 'sinäkö nämä olet kirjoittanut!'
Sittemmin minä olen kysynyt samaa itseltäni, välillä kun on vielä sellainen
unenomainen tunne kun kirjoittaa,, ihmeellistä väliin tämä homma..;)
Mjaaha,,vai litkua pitäisi saada, eihän tässä auta kuin könytä takaisin kellariin ja
sekoittaa sellaiset mönjät, että oksat pois luutasta ja eeku uutta risua tilalle! ;)))