Kun osti esim ensiasuntona rivarin (90-neliöisen) 90-luvulla laman jälkeen jostain vaikkapa Vantaalta 90 000 eurolla (markoista muutettuna). Niin kyseisen asunnon arvo taitaa nykypäivänä olla noin 250 t, eli arvo on yli tuplaantunut, miltei kolminkertaistunut. Kun sitten tällaisen asunnon myi, ja aikoo vaihtaa suurempaan, niin ei tarvitse ottaa kuin satku lainaa, niin voi ostaa sen 350t maksavan normiasunnon. Eli käytännössä kyseinen henkilö maksaa 350-tonnin asunosta 90 100 tonnia, eli 190 tonnia, koska asunnon arvo oli noussut hyödyllisesti.
Mutta entä nykyään, ei ensiasunnon ostaja osta rivaria. Ei hänellä ole varaa siihen. Ei 250 tonnin lainaa noin vain oteta, eikä se ole järkevääkään. Ja aina jankutetaan, että palkat on nousseet 90-luvulta. No niin onkin, mutta ei paljoa. Sanotaanko että peruspalkka 90-luvulla oli semmoinen 1800 eur/kk (noin 10 000 mk). Nykyään samanarvoisesta duunista voi saada sen 2000-2200 eur/kk, jos kuvitellaan samanikäinen henkilö. Eli noin 200-400 euroa on tapahtunut nousua, se tarkoittaa noin 10-20% palkannousua. Mutta ei siitä ole paljoa iloa, kun asuntojen hinnat ovat nousseet 200-300%.
Nykytilanne on se, että KENELLÄKÄÄN ei ole enää varaa ostaa parempaa asuntoa pk-seudulta, ilman edellisestä asunnosta saatua rökälevoittoa. Nykyään nuoret insinöörit tienaavat sen 3-4 tonnia kuukaudessa, mutta silläkään rahalla ei kuuhun pääse, hyvä jos jostain korson perältä saa edes jonkinlaisen siedettävän rivarin, ylihintaisen tosin, espooseen on turha edes haaveilla. Toisaalta 2 tonnia kuukaudessa tienaava duunari saattaa asustella 90-neliöisessä rivarissa jossain espoon keskellä, hän on vain tehnyt kaupat oikeaan aikaan. Onko tämä reilua.
Fakta on se, että jos siedettävän ajomatkan päästä hki:stä haluaa rivitaloasumista, joutuu siitä pulittamaan 250-350 tonnia. Siinä voi sitten kaasugrilliä sytytellessä miettiä sitä, että naapurit ovat maksaneet asunnostaan aikanaan noin 90-150 tonnia.
Monen nuoren pariskunnan ainoaksi vaihtoehdoksi jää nykyhinnoilla ostaa kerrostalokaksio jostain päin helsinkiä, espoota tai vantaata. Tämä vaikeuttaa juurtumista, kerrostalon pölyisten lasien läpi ulkomaailma näyttää varsin ankealta. Toista se on rivi/omakotitaloissa.
Mutta entä nykyään, ei ensiasunnon ostaja osta rivaria. Ei hänellä ole varaa siihen. Ei 250 tonnin lainaa noin vain oteta, eikä se ole järkevääkään. Ja aina jankutetaan, että palkat on nousseet 90-luvulta. No niin onkin, mutta ei paljoa. Sanotaanko että peruspalkka 90-luvulla oli semmoinen 1800 eur/kk (noin 10 000 mk). Nykyään samanarvoisesta duunista voi saada sen 2000-2200 eur/kk, jos kuvitellaan samanikäinen henkilö. Eli noin 200-400 euroa on tapahtunut nousua, se tarkoittaa noin 10-20% palkannousua. Mutta ei siitä ole paljoa iloa, kun asuntojen hinnat ovat nousseet 200-300%.
Nykytilanne on se, että KENELLÄKÄÄN ei ole enää varaa ostaa parempaa asuntoa pk-seudulta, ilman edellisestä asunnosta saatua rökälevoittoa. Nykyään nuoret insinöörit tienaavat sen 3-4 tonnia kuukaudessa, mutta silläkään rahalla ei kuuhun pääse, hyvä jos jostain korson perältä saa edes jonkinlaisen siedettävän rivarin, ylihintaisen tosin, espooseen on turha edes haaveilla. Toisaalta 2 tonnia kuukaudessa tienaava duunari saattaa asustella 90-neliöisessä rivarissa jossain espoon keskellä, hän on vain tehnyt kaupat oikeaan aikaan. Onko tämä reilua.
Fakta on se, että jos siedettävän ajomatkan päästä hki:stä haluaa rivitaloasumista, joutuu siitä pulittamaan 250-350 tonnia. Siinä voi sitten kaasugrilliä sytytellessä miettiä sitä, että naapurit ovat maksaneet asunnostaan aikanaan noin 90-150 tonnia.
Monen nuoren pariskunnan ainoaksi vaihtoehdoksi jää nykyhinnoilla ostaa kerrostalokaksio jostain päin helsinkiä, espoota tai vantaata. Tämä vaikeuttaa juurtumista, kerrostalon pölyisten lasien läpi ulkomaailma näyttää varsin ankealta. Toista se on rivi/omakotitaloissa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
> Mutta entä nykyään, ei ensiasunnon ostaja osta rivaria.
Taitaa äidin pikku mussukalla olla liian isot luulot itsestään. Ei ikinä ole tilanne ollut sellainen, että ensiasunnoksi olisi noin vaan osteltu mitään 100 m² rivareita - siis tavallisista ihmisistä puhuttaessa.
Toki tässä viime vuosina on - halpojen lainakorkojen ansiosta - ollut joitain tapauksia, missä on ostettu 400 tonnin kämppä velkarahalla ... mutta tällainen tempaus on melkoista venäläistä rulettia. Jää äkkiä kivat velat muistoksi, jos se yhteiselo ei lähdekään luistamaan.
Ois vaan tyfnyyttäjänkin kannattanut suosiolla ostaa 10 vuotta sitten, niin ei nyt tarvitsisi itkeä tuhertaa 90-luvun hintojen perään!
> Ja aina jankutetaan, että palkat on nousseet 90-luvulta. No niin onkin, mutta ei paljoa. Sanotaanko että peruspalkka 90-luvulla oli semmoinen 1800 eur/kk (noin 10 000 mk). Nykyään samanarvoisesta duunista voi saada sen 2000-2200 eur/kk, jos kuvitellaan samanikäinen henkilö
Ja aina tyhmeliinit jankuttavat, että oikea hintataso = -95 syksyn hintataso vai milloin ne hinnat nyt kaikkein alimmillaan sattuivatkaan olemaan. Mikähän tässä on perustelu - siis sen TAHTOON OMAAN lisäksi? Miksei oikea taso yhtä hyvin voi olla vaikka -89 syksy...?
Eli kun osataan katsoa hintoja vähän tuota syvintä kuoppaa laajemminkin, niin asunnot eivät todellakaan olleet halpoja ennen lamaa PLUS marginaalit olivat kovat PLUS pitkiä laina-aikoja ei saanut, joten lainanlyhennykset pistivät todella hlökohtaisen talouden polvilleen. Minä en todellakaan kaipaa näitä aikoja.
Ois vaan tyfnyyttäjänkin kannattanut suosiolla ostaa 10 vuotta sitten, niin ei nyt tarvitsisi itkeä tuhertaa 90-luvun hintojen perään!
> Ja aina jankutetaan, että palkat on nousseet 90-luvulta. No niin onkin, mutta ei paljoa. Sanotaanko että peruspalkka 90-luvulla oli semmoinen 1800 eur/kk (noin 10 000 mk). Nykyään samanarvoisesta duunista voi saada sen 2000-2200 eur/kk, jos kuvitellaan samanikäinen henkilö
Ja aina tyhmeliinit jankuttavat, että oikea hintataso = -95 syksyn hintataso vai milloin ne hinnat nyt kaikkein alimmillaan sattuivatkaan olemaan. Mikähän tässä on perustelu - siis sen TAHTOON OMAAN lisäksi? Miksei oikea taso yhtä hyvin voi olla vaikka -89 syksy...?
Eli kun osataan katsoa hintoja vähän tuota syvintä kuoppaa laajemminkin, niin asunnot eivät todellakaan olleet halpoja ennen lamaa PLUS marginaalit olivat kovat PLUS pitkiä laina-aikoja ei saanut, joten lainanlyhennykset pistivät todella hlökohtaisen talouden polvilleen. Minä en todellakaan kaipaa näitä aikoja.
asuu omistusasunnossa ei ole itseistarkoitus. Totta että rivarin osto pääkaupunkiseudulla karannut monen pariskunnan käsistä. Silti vielä perhe keskiverotpalkalla pystyy semmoisen hankkimaan. Mutta joutuu tietenkin tinkimään muusta. Meillä oli tilanne 2001 että vaimo oli raskaana ja asuimme kaksiossa vuokralla 630 eur/kk. Eikä alue mikään hääppöinen ollut. Onneksi asuntojen hinnat eivät olleet vielä kohonneet huippulukemiin ja saimme juuri sen mainitsemasi 90 m2 rivarin eteläespoosta. Hinta silloin 165,000 ja niinkuin sanoit niin tänäpäivänä se 250,000. Huomisesta emme tietenkään tiedä. Pointti oli vain se että asuinkustannukset merkitsi enemmän kuin se omistaminen. Nyt olemme saanneet asua muutaman satasen edellummisen kuussa kuin vuokralla.
Tai saahan sitä jos ottaa 60-vuoden laina-ajan ja lyhentää lainaa tonnin per hlö, mutta onko tällainen järkevää. Verrataanpa nettopalkkoja nykypäivästä 90-luvulle, ja sitä kautta, montako vuoden nettopalkkaa kuluu asuntoon.
Eli 90-luvulla keskiverto tienasi sen reilu 10 000 mk kk, eli noin 1700-1800 eur/kk. Otetaan nyt luvuksi vaikkapa 1700 eur/kk. Br-palkka vuodessa siis noin 21 000 eur. Nettopalkaksi siis vuositasolla jää noin 16 000 eur, verojen jälkeen. Näin ollen 90-tonnin rivarineliön maksamiseen tarvitaan 5½ VUODEN nettopalkka. Korkoja en tähän laske, koska ne ovat muuttuvat kustannukset, ja niitä on vaikea arvioida.
Sitten nykytilanne. Henkilö tienaa vaikkapa 2200 eur/kk. Tämä tarkoittaa että vuodessa br-palkka on 27 500 eur. Nettopalkaksi siis jää noin 20 000 eur. Jos henkilö eläisi 90-lukua ja olisi ostamassa edellisen kaltaista 90-tonnin asuntoa, maksamiseen tarvittaisiin vain 4½ VUODEN nettopalkka. Entä samanlaisen asunnon ostaminen nykypäivänä? Rivarineliö esim Vantaalta, hinta noin 250 000 eur. Tähän tarvitaan noin 12½ VUODEN nettopalkka. Ja rivariin Espoosta, hinta noin 350 000, tarvitaan jo 17½ VUODEN nettopalkka. Eli palkan suhde asuntoon on muuttunut täysin päälaelleen 90-lukuun verrattuna. Silloin duunarilla oli varaa ostaa asunto Vantaalta, nykyään jopa insinöörin on vaikea rahoittaa asuntoa Vantaalta. Ei ole pieni asia, kun puhutaan 5 vuoden nettopalkasta, tai sitten 12-17 vuoden nettopalkasta. Tarkoitan tällä juuri sitä, miten iso osa palkasta täytyy laittaa asumiseen. Nykyään osa on niin suuri, ettei kenelläkään ole varaa enää asua pk-seudulla, järkevästi.
Palkkatason ja hintojen lisäksi on katsottava tarvittavan lainan määrää. Lainan lyhennysaika pienenee hyvin merkittävästi jos lainan määrä pidetään kohtuullisena. Jos esim. alkuperäinen laina X euroa on tarkoitus maksaa 25 vuodessa loppuun, puolet pienempi laina (eli X/2) maksuaika tipahtaa helposti noin kolmannekseen eli 8-9 vuoteen. Samat korot ja sama kk-erä. Jos 2-3 vuoden odottelulla olisi mahdollisuus saada sama asunto 25 vuoden lainan sijasta 8-9 vuoden lainalla niin kyllä se on mielestäni taloudelliselta kantilta jo erittäin suuri syy jarrutella asunnon ostoa niin kauan kun hinnat tippuu.
Muutoinkin, pidän hiukan arveluttavana hankintana asuntoa, jos takaisinmaksettava summa sisältää enemmän kuin noin kolmanneksen korkoa (esim. 100k laina, takaisinmaksettavaa vaikkapa lähes 200k korkoineen...)
Monikohan on laskenut paljonko jokin 200k laina tulee heille lopulta maksamaan, ja moniko on varautunut siihen että elämässä tulee joskus vastoinkäymisiäkin eikä palkkaa sitten enää saakkaan niin kuin luuli... Varsinkin jos tilanne sattuu (kuten usein käy) juuri silloin kun suhdanteet on syöneet velalla ostetun omaisuuden arvosta merkittävän osan pois.
Eli mitä tahansa asiaa tarkastellaankin, hintojen lasku on juuri nimenomaan tervetullut asia valtaosalle kansasta. Hintojen jatkuvasta noususta hyötyvät vain ja ainoastaan keinottelijat ja pankit, eikä ihan aina edes nekään.
ilman 60 vuoden lainoja. Jopa pääkaupunkiseudeulta. Perusperheasunto irtoaa noin 1000 euron kk-kustannuksilla seuraavaksi 20 vuodeksi. No ehkä 200 eur muhin kuluihin päälle.
> Eli 90-luvulla keskiverto tienasi sen reilu 10 000 mk kk, eli noin 1700-1800 eur/kk. Otetaan nyt luvuksi vaikkapa 1700 eur/kk. Br-palkka vuodessa siis noin 21 000 eur.
Kato, kato, heti yrittää pyöristellä markan arvoa ylöspäin... että otetaan vaan keskiansioksi 90-luvulla 1700 € ja pistetään ihan virallisen indeksin mukaiset korotukset päälle (2009 vs. 1995 Tilastokeskuksen aineistosta), jolloin saadaan nykypalkaksi 1,6x 1700 = 2700 €. Huppista, ei taida keskiansio ihan noin hyvä olla .... mistä voidaan päätellä, ettei 90-luvullakaan ihan joka jannu kymppiä tienannut.
Ja on muuten ihan turha vollottaa siitä, miten monen vuoden palkka asunnon ostamiseen menee. Kyllä menneinä aikoinan ongelma oli enemmän siinä, että pitkiä lainoja ei saanut ja sen seurauksena isojen lainojen kk-menot nousivat murhaaviksi.
Pitkä laina - eihän se ole sen kummempi kuin vuokralla asuisi. Paitsi
- kämpästä ei tule häätöä, kun Läski tarvitsee sen jollekin sukulaispojalleen
- on sananvaltaa taloyhtiön asioihin
- asunto muuttuu kuitenkin, pikku hiljaa omaksi
- saa verovähennykset
Mitäs asutte siellä pääkaupunkiseudulla. Muualla suomessa noilla hinnoilla saa uusia omakotitaloja.
Tottakai pihtiputaalla on mukava asua, varsinkin jos on sieltä lähtöisin. Mutta työ sanelee pitkälti sen missä asuu. Jos pihtiputaalta ei saa kunnon töitä, niin ei siellä silloin voi oikein omakotitalosta haaveilla, eikä matkustelusta, yms asioista johon tarvitaan rahaa. Jos työpaikka on esim Helsingissä, niin silloin sitä asutaan Helsingissä tai sen lähellä. Ja asutaan edes jonkinmoisessa mörskässä. Joka tapauksessa on parempi olla työelämässä ja hyvissä töissä, kuin työttömyyden ja pätktöiden rajamailla. Se on sitten eri asia, jos jotain on onni potkaissut ja saanut esim vakityön pihtiputaalta, mutta jatkuvasti muusta suomesta työpaikat siirtyvät pk-seudulle. Sille ei vain voi mitään. Maajussiksikaan ei noin vain ruveta, siihen kasvetaan, eikä silläkään saralla nykynäkymät oikein houkuta, töitä saa tehdä 15 tuntia vuorokaudessa, eikä rahaa jää paljonkaan itselle.
asunnot ovat kohtuuhintaisia mutta työllisyys kohtuuttoman huono. Ja sen aimoan työnantajan ympärille kuin ei halua jäädä riippuvaiseksi.....
tähän eilen ostettuun miniläppäriin kun ei ole vielä ehtinyt tottua...