jonkinlainen nuoruudenkaipuu?Mulle ainakin on ruvennut käymään useasti ajatuksissa vanhat hyvät tapahtumat ja nuoruudenkaverit.Tulee liiankin elävinä mieleen ne tilanteet kauan aikaa sitten jolloin oltiin nuoria ja nautittiin lähes joka hetkestä.Vai onko se niin että ne vain tuntuu hyviltä ajoilta.Jotenkin kyllä tulee haikea olo kun ajattelee menneitä aikoja.Tai sitten mulla rupeaa varmaan olemaan jo koko pönttö ihan tasarahana! :-)
Minkä takia tässä iässä tulee
nooanarkki
5190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ite en kaipaa nuoruudeta oikeastaan yhtään mitään. Ikävuosia saisi toki olla vähemmän nyt.
=DW=
täälläkin. Alkaa kaipaamaan kotiseutua ja vanhoja koulukavereita. Etenkin jos joku ccr:än piisi soi radiossa esim. Lookin at my pack door, saa se sydämen sykkimään nopeaan tahtiin., muistaa ensirakkauden ja ensi suudelman. aah niin ihanaaa.
Tuntuu, että ulkokuori vanhenee mutta tunteet pysyy nuoruudenpäivien tasalla voimakkaasti. Ei nuorempana ollut lainkaan tälläisia tunteita.
Tässä iässa 50 paremmalla puolen, kaikki tuntuu niin lattealta ja päivät samanlaisilta, että tylsistyy ja miettii jos olisi kuitenkin nuoruudessaan valinnut toisen tien niin olisiko ollut onnellisempi.
Boring, boring
Katselkaa itsellenne uusia haaveita ja haasteita tulevaan, ei ole aika antaa vielä periksi vaan " Niin kauan, kun on elämää on toivoa"..
Miettikää mitä haluaisitte tehdä, kokeilla jotain uutta ( vaikkei se onnistuisikkaan ) terveydentilan ja voimien mukaan.. Poiketkaa vanhoista kaavoistanne, jotka pyörivät samaa rataa melkeimpä vuodesta toiseen ( Useammalla ). Ei ole siinä tilanteessa kumma, jos alkaa miettimään niitä aikoja, kun oli menoa ja meininkiä..
Tokihan, joku voisi tokaista, et dementian esi-aste painaa jo päälle, mut ei sen sitä tarvitse olla. Sen olen vain lukenut jos elämä alkaa olla ihan virikkeetöntä, niin taipumus sairastua on suurempi, kuin niillä jotka sisulla : Menevät, tekevät, harrastavat mitä kummallisimpia juttuja.. Ihmetellään vain : Miten tuolla ikää vielä on tuollaista elämänhalua, miten hän jaksaa ?.
Hyvää alku-kesää teille molemmille ja ajatukset :Huomiseen eikä eiliseen"..
Moi,moi...
Mä en edes muista kaikkien vanhojen kavereiden nimiä ja naamoja, eikä kaikki hetket nuoruudessakaan olleet hyviä, kuten ei nytkään. Alta kymmenvanhana oli liian kireet letit, enkä edes pitänyt leteistä. Opettajat ja muut aikuiset pomottivat mielin määrin. Teini-iässäkin oli pelkkää rajoitusta ja pidettiin tyhmänä kakarana. Parikymppisenäkin sitä oli vielä alakynnessä monissa elämän eri tilanteissa.
Fyysisesti elämä on parhainta 30-40 vuotiaana. Henkisesti parasta aikaa eletään vähän yli viiskymppisenä, kun tietää paljon ja on kanttia tehdä niinkuin itseä huvittaa. Olis ihan hirveetä, jos joutuisi tällä järjellä lapseksi tai teiniksi kaveripiirin, koulun ja kodin puristukseen. Lapsena ja nuorena sitä sieti tai joutui sietämään kaikenlaista, jota ei vois kuvitellakaan sietävänsä enää.
Dementiassa muuten palautuu vanhat muistot ja uudet kokemukset jäävät sameiksi. Kipinkapin aivoja jumppaamaan, ettei käy köpsästi..
nuoruutta, kamalaa, ja kauheaa.
Jos jotain ikäkautta on ikävä, niin ehkä 30 vuotiaana ollutta.
Kaikki, suurinpiirtein oli OK. Kuntokin vielä ihan hyvä.
Mutta, vanha kortin sanoin, 'Nuorempi kuin juuri tänään, et voi koskaan olla'.