Löytyykö näiltä palstoilta ketään toista ozaenaa sairastavaa? Tai ylipäänsä ketään ihmistä, joka jonkin sairauden vuoksi on joutunut eristäytymään lähes kokonaan kotinsa vangiksi?
Sairauteni on iän lisääntyessä pahentunut ja viime vuodet ovat kyllä olleet henkistä helvettiä. Apua olen tietysti etsinyt kaikin mahdollisin tavoin, mutta tähän ei ole mitään parannuskeinoa. Ihme kyllä olen sentään näihin asti pysynyt suht. järjissäni, mutta koville tämä ottaa. Muitakin sairauksia ikä on tuonut mukanaan, mutta niitten kanssa pärjäisin, eivätkä ne estäisi liikkumist ja sosiaalista elämää.
Toivon todella yhteydenottoja. Sosiaalisessa umpiossa ihmisen on raskasta elää.
Sairauteni on iän lisääntyessä pahentunut ja viime vuodet ovat kyllä olleet henkistä helvettiä. Apua olen tietysti etsinyt kaikin mahdollisin tavoin, mutta tähän ei ole mitään parannuskeinoa. Ihme kyllä olen sentään näihin asti pysynyt suht. järjissäni, mutta koville tämä ottaa. Muitakin sairauksia ikä on tuonut mukanaan, mutta niitten kanssa pärjäisin, eivätkä ne estäisi liikkumist ja sosiaalista elämää.
Toivon todella yhteydenottoja. Sosiaalisessa umpiossa ihmisen on raskasta elää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän miten ongelmallinen kaverin nenä-nielu alueella se on ja kun siihen ei täydellistä apua löydy. Nenähuuhteluilla voi hiukan lieventää asiaa ja A-vitamiini tipoilla. Apteekeissa on myytävänä ns "Sarvikuono" jonka voi täyttää miedolla suolavedellä, huuhdella nenä nielu käytävää karstojen poistamiseksi.
Oleilu ulkoilmassa on paikallaan, silloin haitta raittiissa ympäristössä on miltei huomiota herättämätön. Monet käyvät työssä ja vielä yleisön palveluksessa vaikka omaavat tuon haitan. Toivon ettet jättäydy neljän seinän sisälle vaan menet mukaan tapahtumiin. Eihän sitä tarvitse kenenkään suuhun hengittää voi pitää välimatkaa. Pienenä lohdukkeenna voin sanoa että hoitamattomien hampaiden hajuhaitta taitaapi viedä voiton Ozaenan haitasta.
oli mukava huomata, että edes yksi ihminen vaivautui hätähuutooni vastaamaan. Mainitsemasi hoitokeinot ovat olleet minulla käytössä jo kauan, Myös kaksi nenäleikkausta on tehty ja olen syönyt vaivani vuoksi lukuisia antibioottikuureja. Ozaenaan liittyvää klebsiellabakteeria ei kuitenkaan ole pystytty nitistämään, se palaa aina pian lääkekuurin jälkeen takaisin nenän limakalvoille..
Kohtalotovereita edelleen peräänkuulutan, tiedän että kaltaisiani omiin nurkkiinsa erakoituneita on olemassa muitakin, mutta missä?
Olin sairaudestani huolimatta aikoinani työelämässä minäkin. Pärjäsin välillä paremmin, välillä heikommin. Vasta eläkevuosina sairaus on äitynyt niin pahaksi, että on muodostunut kaiken elämisen esteeksi. En halua olla haittana kanssaihmisille, enkä siksi enää nykyään käy edes kaupassa. Olen kyllä joskus yrittänyt, mutta kanssaihmiset kauhistelevat ääneen, miten joku voikin vielä nykyaikana haista näin pahalta. Kaikki menot ja matkat, teatterit, kylpylät sun muut olen autuaasti unohtanut. Entisistä ystävyyssuhteistakaan ei ole jäljellä kuin muutama sitkein sissi.
Lähiomaisenikin kärsivät sairaudestani ,vaikka yrittävät olla sitä minulle näyttämättä. En ole voinut enää viime vuosina osallistua mihinkään perhejuhliinkaan.
Kai jokaisen on jaksettava täällä taakkansa loppuun asti kantaa. Luonnossa voi kulkea ja iloita kesästä, aurinkokin paistaa tasapuolisesti niin sairaille kuin terveillekin.
joilla ei ole olemassa minkäänlaista hajuaistia olemassakaan. Luulen , että vanhemmissa ikäluokissa on paljonkin ihmisiä . jotka ovat jostain syystä menettäneet hajuaistinsa. Minulla se on hävinnyt jo lapsena, ehkä kurkkumädän yhteydessä.
En tunne edes mädän kananmunan hajua, joka on kuulema hirveä.
Jos vain tietäisi, missä niitä hajuaistinsa menettäneitä tapaisi. Tähän sairauteenhan muuten liittyy myös hajuaistin vähittäinen heikkeneminen. Pitkään sairastaneet ovat yleensä menettäneet sen aistin jo kokonaan. Itsellänikin hajuaisti on vähän kerrassaan kadonnut, niin että nykyään tunnen vain aivan kaikkein vahvimmat hajut ja tuoksut, jos tuoksulähde on aivan nenän edessä.
Eivät Ozaena henkilöt ole sen kummempia kuin muutkaa. He ainakin yrittävät kaikin keinoin päästä eroon ongelmastaa, hoidattamalla, lääkitsemällä ja pitämälla hyvää huolta hygieniasta. He pitävät todella hyvää huolta hygieniasta, mutta minkäs voi kun ei ole keksitty lääkitystä hoitoa jolla asian saisi järjestykseen.
Sairaudet tuovat mukanaan monia ongelmia esim. henkilöt joilla on joko suoli- tai rakko avanne, tuntevat usein itsensä ulkopuoliseksi sosiaalisissa kanssakäymisissä. Ystävä (avanne) hankki keskikokoisen villakoiran ulkoiluttaa sitä vähintäin pari kertaa päivässä. Reiteillä voi pitää etäisyyttä ja keskustella muiden koiran ulkoiluttajien kanssa, ongelma ei tule mieleenkään. Hän siis ratkaisi sosiaalisen ongelmansa koiran hankinnalla.
Toisin on monilla muilla. Alapäätä ei pestä kuin kerran viikossa saunassa, hiki haisee ja banjot soi, niin että on itämainen tunnelma ympäristössä. Omasta hygieniasta huolehtimen jää monella kesannolle vaikka vesi portaita huuhtelisi.
Hiukset on rasvaiset, huolittelemattomat, kainalohiki haisee siinä samassa löyhkä on arvaamaton, muutenkin on habitus aivan huolittelemattoman näköinen.
Miksi ei valistus menen perille näillä terveillä henkilöillä tässä tuhansien järvien maassa kun vettä ja saippuaa löytyy muodossa jos toisessa.