ps3 peli

herkkua hypätä koneesta suoraan taistelun siimekseen!

Medal of honor : Airborne kopioitu:http://www.peliplaneetta.net/arvostelut/891/
Medal of Honor -sarjaa voidaan pitää koko toiseen maailmansotaan sijoittuvien räiskintäpelien äitinä. Monien mielestä se kuitenkin saavutti huippunsa jo vuosia sitten pc:llä nähdyssä Allied Assaultissa. Sen jälkeen monet alkuperäisistä tekijöistä hyppäsivät Activisionille Call of Duty -sarjaa tekevän Infinity Wardin leiriin eikä Allied Assaultin tasolle ole yrityksistä huolimatta päästy. Sarja on polkenut paikoillaan jo vuosia, mutta nyt taivaalta tipahtava sarjan uusin peli Airborne virkistää kulunutta kaavaa yllättävällä tavalla.

Airborne kertoo amerikkalaisen laskuvarjojääkärin Boyd Traversin taisteluista 82. laskuvarjodivisioonan riveissä Euroopassa. Miehen matkassa hypätään koneesta muun muassa Italian, Ranskan, Hollannin ja lopulta myös Saksan yllä ja otetaan osaa useisiin tärkeisiin toisen maailmansodan taisteluihin, kuten operaatioihin Varsity, Market Garden ja Husky.

Laskuvarjojääkäreiden taistelut olivat melko kaoottista ja vaarallista puuhaa, mikä sekä sopii peliin että välittyy siitä hyvin. Samalla sarjaan on saatu paljon kaivattua vapautta. Peli on jaettu kuuteen eri tehtävään, jotka kaikki keskittyvät yhteen taisteluun tai operaatioon. Jokainen tehtävä alkaa laskuvarjohypyllä vihollisalueelle, ja laskeutumispaikkansa voi valita vapaasti. Tehtävissä on aina vihreillä savuilla merkittyjä turvallisia laskeutumispaikkoja, mutta mikään ei estä pelaaja laskeutumasta vihollisten keskelle tai yrittämästä jotain muuta yllättävää.

Maanpinnallakaan ei nyt edetä tunnelissa, sillä joka kentässä on aluksi eri tavoitteita ympäriinsä. Niitä voi lähteä suorittamaan haluamassaan järjestyksessä tai kokeilla jotain toista tehtävää, jos yhden vääntäminen alkaa kyllästyttää. Tavoitteisiin voi kuulua ilmatorjuntapattereiden tuhoaminen tai vaikkapa tietyn paikan valtaaminen ja suojaaminen.

Kun alkutavoitteet on hoidettu, on luvassa aina vielä muutama lisätavoite, jotka johdattavat pelaajan joka taistelun loppurutistukseen. Lisätavoitteet ovat yleensä hyppyalueen ulkopuolella, ja ne noudattavat räiskintöjen perinteistä putkijuoksukaavaa muuta peliä enemmän.

Avoimuutta tukee myös hyvä kenttäsuunnittelu, joka antaa pelaajalle tarpeeksi tilaa eikä tunnetta putkimaisesta tunnelista synny. Toisaalta ympäristöt ovat myös hyvin staattisia ja toimivat vain kulisseina tulitaisteluille.

Uudesta avoimuudesta huolimatta taistelut pyörivät silti pelaajan ympärillä - hän on edelleen pelin sankari. Omat sotilaat ja viholliset ilmestyvät aina pelaajan lähialueelle, mutta silti riittävälle matkalle, jotta tunne suuresta taistelusta syntyy. Lisäksi vihollisia ei ilmesty ikuisesti, vaan tietyn määrän tai nopean etenemisen jälkeen alue on omassa hallinnassa.

Omien tekoäly on vähän niin ja näin, eivätkä ne onnistu tekemään mitään älykästä kuin harvoin. Jos pelaaja kuitenkin avaa tietä joko tulituella tai eturintamassa, saavat omatkin jotain aikaan. Viholliset sen sijaan pistävät kampoihin kunnolla. Sakut (ja Italian mustapaidat) eivät enää toimi ennalta ohjelmoidusti, vaan reagoivat tilanteisiin järkevän oloisesti. Pääasiassa ne tajuavat kyyristellä piilossa ja juosta suojasta toiseen tai jopa perääntyä. Ne osaavat myös ärsyttävän hyvin viskoa perunanuijia piilossa kyykkivän pelaajan perään.

Lyhyesti

Toiseen maailmansotaan sijoittuva toimiva sotaräiskintä, jonka avoimempi tehtäväsuunnittelu ja muut pienet uudistukset antavat kuluneelle lajityypille tarvittavan piristysruiskeen ainakin tämän yhden pelin verran.

Hyvää

Avoimuus
Laskuvarjohypyt
Asekokemus
Tunnelma
Piristää vanhaa sarjaa




Huonoa

Ympäristöjen pysähtyneisyys
Viholliset liian kestäviä
Tallennuspisteiden välit
Loppupelin supernatsit
Lyhyt