Mietin vaan sitä, millainen se kolmenkympin kriisi on?
Olen vasta 28, mutta jo etukäteen ajattelin selvitellä, että sitten osaan varautua. Koko ikä, teini-iästä asti ollut kriisistä-kriisiin, vaan millainen on tämä paljonpuhuttu 30-kriisi? Erilainen?
Olen vasta 28, mutta jo etukäteen ajattelin selvitellä, että sitten osaan varautua. Koko ikä, teini-iästä asti ollut kriisistä-kriisiin, vaan millainen on tämä paljonpuhuttu 30-kriisi? Erilainen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sellaista huuhaa juttua , mitään kriisiä ei synny jos ihminen ei sitä itse
mielessään rakentele . Joten häiriö ullakolla on omaa tuotantoa.
Minulla ei ainakaan ollut 30 kriisiä.
Enemmänkin tuntui siltä että olen aina ollut tämän ikäinen ja nyt ulkokuori viimein kasvoi samanikäiseksi.
(tai no joo. itseasiassa tuntuu edelleen ihan samalta kuin 24 vuotiaana. Ei kai se mieli koskaan tule vanhaksi. eihän? )
Minulla ainakin ilmennyt siten että alkanut kyseenalaistamaan koko elämänsä, alkanut miettimään valintojaan ja elämän tarkoitusta. On alkanut miettimään perhettä ja sen tärkeyttä, haluaako olla yksin vai toisen kanssa, haluaako lapsia tai avioliittoa. Minkälaisen miehen kanssa olisi hyvä olla loppuelämä. Alkanut miettimään omaa terveyttä, syömisiä, liikuntaa. Tämä 30 "kriisi" mullistanut koko elämän arvomaailman.
Toisilla ei tunnu missään, itsellä vissiin kasvamista aikuiseksi.
Mulla on ihan samat kokemukset. Miettii uraa, miettii omaa asemaa yhteiskunnassa, sitä mikä on tärkeää. Pitääkö työstään ja sitä että onko kaikki mennyt tähän asti pieleen ja miten tästä eteenpäin pitäisi ponnistaa ja mihin?
Mutta tuo mihiin on niin epämääräistä. Minulla ei ole koskaan ollut kunnon visiota sen suhteen mitä haluan elämässäni.
"On alkanut miettimään perhettä ja sen tärkeyttä, "
Niin, muija ja kakara/kakaroita. Siinäkö tosiaan kaikki? Elämässä on pakko olla enemmän. Olisi edes työ jonka kohdalla voisi puhua urasta.
No uskotko että se Ura sitten tekee onnelliseksi? Tuskin.
Ongelma onkin just siinä, kun ei ole mitään aavistustakaan mikä se parempi elämä olis. Monesti olen todennut että töissä käynti on jopa mielenterveyttä ylläpitävää toimintaa. Koska silloin pitää tehdä jotain muuta kuin jäädä hikikomeroon hajottamaan päätään ympäri vuorokauden.
Lomalla tulee myös usein tunne, että mitäs hittoa nyt pitäisi tehdä. Kun ei sitten ole oikein mitään järkevää tekemistä.
Muutenkin vaivaa tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne. Sitä on vaikea korjata. Kun ei tiedä yhtään millä se korjaantuisi. Monesti ulkomaan matkoillakin vaan masentaa ja ahdistaa, kun se ei olekkaan niin kivaa kuin mitä oli kuvitellut.
Mikään ei riitä, on päivän trendi.