Puolisollani on lapsia, minulla ei.
Tästähän tietysti aiheutuu se, että hänen lapsensa perivät puolet hänen omaisuudestaan. Minulla kun ei perillisiä ole, niin puolisoni perii minut automaattisesti, ja sitä kautta sitten tietysti minunkin omaisuuteni menee aikoinaan hänen lapsilleen, mikä on ok.
Mutta jos puolisoni kuolee ennen minua, tulee ongelmia.
Tai tulisi, mutta keksimme siihen ratkaisun kun hankimme omaisuutta, kuten talomme ja kesämökkimme.
Jos olisimme hankkineet ne puoliksi, puolisoni kuollessa hänen lapsensa perisivät hänet, ja minun pitäisi niin sanotusti "ostaa ulos" hänen lapsensa voidakseni pitää kotimme ja mökkimme.
Minulla tietysti olisi aviopuolison hallintaoikeus kotiimme, mutta puolisoni osuus siitä kuuluisi kuitenkin perintönä hänen lapsilleen.
Joten hankimme kaiken minun nimiini, vaikka maksoimmekin ne yhdessä puoliksi.
Jos puolisoni kuolee ennen minua, kaikki on minun, ja hänen lapsensa (jotka toki ovat minulle tulleet läheisiksi 20 vuoden avioliittomme aikana) tietävät saavansa talon ja kesämökin minulta testamentilla sitten kun minä kuolen.
Siihen asti turha vonkua mitään.
Jos minä kuolen ennen miestäni, hän perii talon ja kesämökin automaattisesti, koska on ainoa perilliseni.
Apropoo -mikä oli todistettava.
Tästähän tietysti aiheutuu se, että hänen lapsensa perivät puolet hänen omaisuudestaan. Minulla kun ei perillisiä ole, niin puolisoni perii minut automaattisesti, ja sitä kautta sitten tietysti minunkin omaisuuteni menee aikoinaan hänen lapsilleen, mikä on ok.
Mutta jos puolisoni kuolee ennen minua, tulee ongelmia.
Tai tulisi, mutta keksimme siihen ratkaisun kun hankimme omaisuutta, kuten talomme ja kesämökkimme.
Jos olisimme hankkineet ne puoliksi, puolisoni kuollessa hänen lapsensa perisivät hänet, ja minun pitäisi niin sanotusti "ostaa ulos" hänen lapsensa voidakseni pitää kotimme ja mökkimme.
Minulla tietysti olisi aviopuolison hallintaoikeus kotiimme, mutta puolisoni osuus siitä kuuluisi kuitenkin perintönä hänen lapsilleen.
Joten hankimme kaiken minun nimiini, vaikka maksoimmekin ne yhdessä puoliksi.
Jos puolisoni kuolee ennen minua, kaikki on minun, ja hänen lapsensa (jotka toki ovat minulle tulleet läheisiksi 20 vuoden avioliittomme aikana) tietävät saavansa talon ja kesämökin minulta testamentilla sitten kun minä kuolen.
Siihen asti turha vonkua mitään.
Jos minä kuolen ennen miestäni, hän perii talon ja kesämökin automaattisesti, koska on ainoa perilliseni.
Apropoo -mikä oli todistettava.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niinpä, naisena sinulla on etenkin uusioperheissä "se valtikka", josta miehesi on näemmä valmis maksamaan hankintojanne lapsiensa eduista välittämättä ja ehkä uskoen hänen lapsilleen lupaamaasi tai ehkä kertaalleen jo laatimaasi testamenttiin. Et ole ainoa taloudellisesti hyötyjä näiden kertaalleen lempattujen katkeroituneiden epäonnistujien uusiopuoliso. Tämähän tässä oli todistettava!
>>Puolisollani on lapsia, minulla ei.
Tästähän tietysti aiheutuu se, että hänen lapsensa perivät puolet hänen omaisuudestaan.>Minulla kun ei perillisiä ole, niin puolisoni perii minut automaattisesti, ja sitä kautta sitten tietysti minunkin omaisuuteni menee aikoinaan hänen lapsilleen, mikä on ok.>Minulla tietysti olisi aviopuolison hallintaoikeus kotiimme, mutta puolisoni osuus siitä kuuluisi kuitenkin perintönä hänen lapsilleen.
Todellakin, lapset perivät isänsä kokonaan. Paitsi että meillä on keskinäinen testamentti. Joten lapset eivät peri, kuin lakiosan.
Sitten, kun olemme molemmat vainaita, mieheni lapsille jää vaikka mitä. Minun testamentissani sanotaan, että jätän mieheni lapsille kaiken, mitä minulta jää. Se käsittää talon, kesämökin ja aika lailla muutakin omaisuutta.
En käsitä, miten se tekee minusta ahneen nartun?
Ja kun kirjoitin, että minulla ei ole perillisiä, niin se tarkoittaa, että MINULLA EI OLE PERILLISIÄ. Ei setiä, tätejä, sisaruksia, enoja. Ja varmuuden maksimoimiseksi: meillä on se keskinäinen testamenttikin. Juristilla teetetty, että kaikki on sitten laillista eikä kellään ole nokan koputtamista.
Ja mieheni lapset tietävät tästä järjestelystä ja pitävät sitä vallan mainiona. Hallintaoikeus ei minulle riittänyt siksi, kuten kirjoitin, että minun olisi pitänyt "ostaa ulos" ne vekarat, ja se olisi ollut yhtäkkiä iso raha. Kenenkään mielestä siinä ei olisi ollut järjen hiventäkään.
Mitenkähän tämä järjestely tekee puolisoni lasten asemasta isänsä perillisinä turvattoman? Sitäpaitsi ne ovat kolmekymppisiä maistereita ja insinöörejä - vaikka eivät saisi koskaan perintöä latin latia, niin se niiden taloutta tuskin maalta merelle kaataisi.
En toki sitäpaitsi miestäni aseella uhkaamalla pakottanut tähän järjestelyyn. Yhdessä asioita pohdimme ja hän jopa ehdotti, että näin toimisimme.
Hän on fiksu, hyvin koulutettu ja järkevä mies.
En toki mitään nuttuskehveliä olisi nainutkaan!
Elikkä kaikki varallisuus sinun nimiin ja sitten testamenttaat kaikki miehesi lapsille, kuulostaa hyvältä mutta....
Ajatellaampa asiaa miehesi lasten kannalta, sinulle annetaan niin iso valta että voit käyttää sitä pieneen kiristykseen.
Se lapsista joka palvelee sinua parhaiten saa koko perinnön (onnistuu uudella testamentilla).
Vaikka toinen lapsista olisi käytännössä orja sulle niin voit testamentata kaiken vaikka uudelle kumppanille.
Eli miehesi lasten kannalta tuo esittämäsi asia on pahin mahdollinen.
Toisekseen verosuunnittelun kannalta ei kannata antaa yhtä isoa perintöä vaan perintö kannattaa jakaa kahteen osaan, isän perintöön ja sinun testamentilla luovuttamaan perintöön.
Valitettavasti olen nähnyt ja kokenut maailmaa ja tiedän että tuo suunnittelemasi juttu on keino saada iso valta käsiisi jolla voit ostaa itsellesi erittäin hyvät vanhuudenpäivät keltä hyvänsä ja mikä parasta voit ostaa moneen kertaan aina uudelleen lupaamalla perinnön.
Miehesi perillisten kannalta olisi kaikkein paras jos omistatte omaisuuden puoliksi ja lahjoitatte kumpikin omat osuutenne miehen lapsille ja pidätätte hallintaoikeuden lahjoihin.
Tietenkin sinun kannalta jää tuo valta saamatta, mutta miehen lapsien luvattu perintö on 100%.
>>Hallintaoikeus ei minulle riittänyt siksi, kuten kirjoitin, että minun olisi pitänyt "ostaa ulos" ne vekarat, ja se olisi ollut yhtäkkiä iso raha. Kenenkään mielestä siinä ei olisi ollut järjen hiventäkään.
>
Tämä ei ole juuri koskaan järkevää. Jos miehesi kuolee ensin, hänen lapsensa voivat yrittää saada omistusoikeuden muutettua vetoamalla siihen että yhteisesti rahoitettu omaisuus olikin tarkoitettu alunperinkin hankittavaksi yhteiseksi. Ei helppoa, mutta mahdollista kuitenkin. Toivottavasti muistit maksaa lahjaveron mieheltäsi saamistasi kymmenien tuhansien eurojen lahjoista.