Tiedän että tämä saatetaan poistaa, ja toisekseen tälle jutulle sattaa tulla mittaa enemmän kuin nuo 5000 sanaa jotka on pantu rajaksi jokaiselle
Ensinnäkin minun on sanottava, että mustalaisista ja mustalaisten kulttuurista näyttää itse mustalaisilla suomessa olevan rajoitetusti tietoa, ja kaikesta voi päätellä, että he tukkeutuvat vain tuon kultuurin ulkonaisiin merkkehin ja olemukseen siten, kuin kuka vaan on sen tunnistanut.
Asia ei kuitenkaan tarvitse olla aina näin, kuten se nähdään, sillä tätä kaikkea pitää yllä erityisesti muotoutunut kansanluonne, josta on kovin vähän puhuttu.
Neuvostoliiton aikana ja vielä Venäjälläkin uskotaan eri kansojen eriäviin luonneominaisuuksiin, kuten esim., ukrainalaisilla, joita kutsuttaan edelleen kutsumanimellä; ’naholl’, joka tarkoittaa ahnetta, samoin kun kaukasialaisia kutsutaan ’bantitoiksi’, jotka eivät töitä tahdo tehdä ja ’natschen’, johon mustalaietkin luetaan, tahtovat taas kerätä vain rahaa.
Totta kai jokaiselle kasalle on aikojen kuluessa vakiintunut oma yksityinen luonteensa ja tapansa ja kuten Isabella Fontace kertoo Baltian romanimiesten taipumuksesta koreiluun ja, että romanimiehet pitävät samaa muotia kesät ja talvet, ei paljon poikkea suomalaisien romanimiesten ulkonaisista taipumuksista pukeutua.
Ollessani aivan nuori, tuollainen mustalaispojan kokoinen, niin kun olette kuulleet vertailtavan – kuulin vanhan romanimiehen kertovan tutusta romaniystävästään, joka markkinoilla hevoskauppojen jälkeen läksi suin päin ajamaan vaihtamallaan hevosella pakoon, siitäkin huolimatta, että hän selvästi oli hävinnyt kaupassa. Ainoa selitys jonka tämä hevosenvaihtaja oli antanut kovan ajon jälkeen toverilleen oli, - Nyt on mentävä kajeet ajavat jäljessä.
Vaikka tapaus on tässä yksityistapauksena kuvattu se sisältää paljon enenemä kansanluonnetta kuin uskommekaan.
Keräilytalous on yksi niistä talouksista jotka ovat kaikkein lähimpänä mustalaisien perinteelliseen elinkeinoon. Ja se on muotoutunut vuosisatojen aikana villikoirien tavoin laumauskolliseksi ja sen saalistustavat muistuttavat paljon villikoirien saalistustapoja, kun jokun on saatu, se on vietävä heti toisten saavuttamattomiin ja piilotettava.
Voitto on aina sen kertainen, eikä se johda jatkosuunitelmiin.
Nyt ei kuitenkaan pidä ymmärtää väärin, että tämä antaisi jollekin kansaosalle etuoikeuden olla enemmän nykyaikeinen, sillä keskinkertainen moukka, olkoon hän sitten minkä värinen, ei ole yhtään sen enempää kehittynyt, tavat vain vaihtelevat.
Ensinnäkin minun on sanottava, että mustalaisista ja mustalaisten kulttuurista näyttää itse mustalaisilla suomessa olevan rajoitetusti tietoa, ja kaikesta voi päätellä, että he tukkeutuvat vain tuon kultuurin ulkonaisiin merkkehin ja olemukseen siten, kuin kuka vaan on sen tunnistanut.
Asia ei kuitenkaan tarvitse olla aina näin, kuten se nähdään, sillä tätä kaikkea pitää yllä erityisesti muotoutunut kansanluonne, josta on kovin vähän puhuttu.
Neuvostoliiton aikana ja vielä Venäjälläkin uskotaan eri kansojen eriäviin luonneominaisuuksiin, kuten esim., ukrainalaisilla, joita kutsuttaan edelleen kutsumanimellä; ’naholl’, joka tarkoittaa ahnetta, samoin kun kaukasialaisia kutsutaan ’bantitoiksi’, jotka eivät töitä tahdo tehdä ja ’natschen’, johon mustalaietkin luetaan, tahtovat taas kerätä vain rahaa.
Totta kai jokaiselle kasalle on aikojen kuluessa vakiintunut oma yksityinen luonteensa ja tapansa ja kuten Isabella Fontace kertoo Baltian romanimiesten taipumuksesta koreiluun ja, että romanimiehet pitävät samaa muotia kesät ja talvet, ei paljon poikkea suomalaisien romanimiesten ulkonaisista taipumuksista pukeutua.
Ollessani aivan nuori, tuollainen mustalaispojan kokoinen, niin kun olette kuulleet vertailtavan – kuulin vanhan romanimiehen kertovan tutusta romaniystävästään, joka markkinoilla hevoskauppojen jälkeen läksi suin päin ajamaan vaihtamallaan hevosella pakoon, siitäkin huolimatta, että hän selvästi oli hävinnyt kaupassa. Ainoa selitys jonka tämä hevosenvaihtaja oli antanut kovan ajon jälkeen toverilleen oli, - Nyt on mentävä kajeet ajavat jäljessä.
Vaikka tapaus on tässä yksityistapauksena kuvattu se sisältää paljon enenemä kansanluonnetta kuin uskommekaan.
Keräilytalous on yksi niistä talouksista jotka ovat kaikkein lähimpänä mustalaisien perinteelliseen elinkeinoon. Ja se on muotoutunut vuosisatojen aikana villikoirien tavoin laumauskolliseksi ja sen saalistustavat muistuttavat paljon villikoirien saalistustapoja, kun jokun on saatu, se on vietävä heti toisten saavuttamattomiin ja piilotettava.
Voitto on aina sen kertainen, eikä se johda jatkosuunitelmiin.
Nyt ei kuitenkaan pidä ymmärtää väärin, että tämä antaisi jollekin kansaosalle etuoikeuden olla enemmän nykyaikeinen, sillä keskinkertainen moukka, olkoon hän sitten minkä värinen, ei ole yhtään sen enempää kehittynyt, tavat vain vaihtelevat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terve reportteri. Mielenkiintoista tekstiä, vaikka olenkin siitä suurimmasta osasta eri mieltä.
Monenlainen käsityötaito, eläinten käsittelytaito, erilaiset taiteen muodot yms. eivät ole keräilytalouden ammatteja. Kun ajassa mennään riittävästi taaksepäin, niin monet kulttuurit - suomalaisetkin - elivät keräilytaloudessa. Maanviljelyksen yleistyessä sellaisesta on luovuttu ja sitä harjoitetaan vain sademetsissä yms.
Tuo koreilunhalu tosin saattaa hyvin pitää paikkansa ;)
on metsästystä, sen kaikissa muodoissa. Saalistusta.
kuuluuko siihen talvikalastuskin,nuotan veto talvella, jos edes tiedätte mikä on nuotta
Juu, ne jotka eivät ole naimisissa niin metsästävät tyttöjä.. se on kyllä totta. Keräillä heitä ei kannata kovin montaa, tulee muuten ongelmia ;)
mutta Venäjällä ukrainalaisten kutsumanimi on "hohol". En tiedä, onko sillä sen syvempää merkitystä, kuin suomalaisten kutsumanimellä "chuhonets", joka "Tuntemattomassa sotilaassa" on väännetty "Tshuhnaksi".
Mutta se on kuitenkin, molemmissa tapauksissa, voimassa oleva kutsumanimi.
t. Mirkku