Eilen jouduin tekemään iltavuoron vankilassa. Joku oli kuulemma sairastunut. Iltavuoro on toiseksi pahin vuoro, mitä linnassa tiedän. Pahin on ylivoimaisesti yövuoro. Miettikääpä itse kiertämistä tyhjillä käytävillä pimeässä vankilassa, jossa sinut erottaa hulluista ja hengenvaarallisista vangeista vain vanha ovi, joka ei välttämättä ole lukossa. Linna muuttuu päivävuoron jälkeen kylmäksi, kolkoksi ja vetoisaksi paikaksi. Poissa on ihmisten lämpö ja iloisuus. Varmaan bodarijengiläisiäkin pelottaisi kulkea käytävillä yksin -ja keittiön Aunea. Voin tunnustaa, minä olin kauhuissani pelosta. Palelsi, vaikka oli paksu sininen vartijan villapaita päällä. Huonoja vibroja oli ilmassa...
Lopulta räjähti. Palohälytys tuli seitsemän aikaan illalla. Radiopuhelimesta kuului, että rundikoppi on liekeissä. Suuntasin rundiosastolle ja katsoin liekkimerta kakkoskopin monitorista. Näky oli henkeäsalpaava. Liekit löivät kohti kattoa ja kameran linssi alkoi sulaa kuumuuden voimasta. Vangin huuto oli kimakampaa kuin minulla koskaan. Itseasiassa suoranaista vinkumista. Nyt oli tosi kyseessä ja kuoleman läheisyys tuntui elimistöni syvimmässä kolkassa, jopa rektaalissa asti.
"KAAPO PERKELE, KAKKOSKOPPI AUKI JA LETKU ESIIN!!" Olin niin ajatuksissani, että kaivoin sukupuolielimeni näkyville. Vartija Kortulanpesä avasi rundi kakkosen ja suhautti vaahtosammuttimella pari sekuntia. Palo oli ehkäisty, eikä savuakaan tullut paljon käytävälle. Menin rundisellin ovelle ja vanki katsoi minua hölmösti keskivartaloon. Siinä vaiheessa tajusin, että seisoin sellin ovella muna kädessä. Tarkastellessa tilannetta tarkemmin, tajusimme, että tupakantumppi se vain oli hieman kärynnyt. Videolta katsoessa sellissä ei näkynyt minun näkemääni tulimerta, vain pientä kytemistä. Olinko tulossa vainoharhaiseksi vai eikö hermoni kestä enää minkäänlaista normaalista poikkeavaa tilannetta?
Vartija Kortulanpesä kirjoitti asiaankuluvan raportin sellipalosta. Hän ei maininnut sanallakaan minun toilailuista, päinvastoin hän kehui ripeää toimintaani esimerkilliseksi ja ehdotti raportin lopussa, että minulle kuuluisi hengenpelastusmitali. Purskahdin nyyhkyttävään itkuun luettuani raportin. Kortulanpesä on hieno mies ja turhaan luulin häntä vasikaksi viime viikolla.
Kysyisin lopuksi kokeneilta vartijoilta, että onko pelkotilat yleisiä teille ilta- ja yövuorossa? Toiseksi, onkohan minulla jonkinasteista pyromaanin vikaa, kun toimin miten toimin tulipalotilanteessa? Kolmanneksi, jos saan hengenpelastusmitalin valheella, kehtaanko pitää sitä virkapaidan rintamuksessa työpäivinä? Ja lopuksi, onko minullakin kevättä rinnassa, kun näen pareja käsi kädessä kävelemässä, tunnen oloni haikeaksi?
Kiitos vastauksista ja tuntekaa itsekin kevättuulten ja auringon mukanaan tuoma lämpö sisimmässänne ja iloitkaa jokaisesta pienestä nautinnosta, minkä lintujen laulu tuo korviinne.
Lopulta räjähti. Palohälytys tuli seitsemän aikaan illalla. Radiopuhelimesta kuului, että rundikoppi on liekeissä. Suuntasin rundiosastolle ja katsoin liekkimerta kakkoskopin monitorista. Näky oli henkeäsalpaava. Liekit löivät kohti kattoa ja kameran linssi alkoi sulaa kuumuuden voimasta. Vangin huuto oli kimakampaa kuin minulla koskaan. Itseasiassa suoranaista vinkumista. Nyt oli tosi kyseessä ja kuoleman läheisyys tuntui elimistöni syvimmässä kolkassa, jopa rektaalissa asti.
"KAAPO PERKELE, KAKKOSKOPPI AUKI JA LETKU ESIIN!!" Olin niin ajatuksissani, että kaivoin sukupuolielimeni näkyville. Vartija Kortulanpesä avasi rundi kakkosen ja suhautti vaahtosammuttimella pari sekuntia. Palo oli ehkäisty, eikä savuakaan tullut paljon käytävälle. Menin rundisellin ovelle ja vanki katsoi minua hölmösti keskivartaloon. Siinä vaiheessa tajusin, että seisoin sellin ovella muna kädessä. Tarkastellessa tilannetta tarkemmin, tajusimme, että tupakantumppi se vain oli hieman kärynnyt. Videolta katsoessa sellissä ei näkynyt minun näkemääni tulimerta, vain pientä kytemistä. Olinko tulossa vainoharhaiseksi vai eikö hermoni kestä enää minkäänlaista normaalista poikkeavaa tilannetta?
Vartija Kortulanpesä kirjoitti asiaankuluvan raportin sellipalosta. Hän ei maininnut sanallakaan minun toilailuista, päinvastoin hän kehui ripeää toimintaani esimerkilliseksi ja ehdotti raportin lopussa, että minulle kuuluisi hengenpelastusmitali. Purskahdin nyyhkyttävään itkuun luettuani raportin. Kortulanpesä on hieno mies ja turhaan luulin häntä vasikaksi viime viikolla.
Kysyisin lopuksi kokeneilta vartijoilta, että onko pelkotilat yleisiä teille ilta- ja yövuorossa? Toiseksi, onkohan minulla jonkinasteista pyromaanin vikaa, kun toimin miten toimin tulipalotilanteessa? Kolmanneksi, jos saan hengenpelastusmitalin valheella, kehtaanko pitää sitä virkapaidan rintamuksessa työpäivinä? Ja lopuksi, onko minullakin kevättä rinnassa, kun näen pareja käsi kädessä kävelemässä, tunnen oloni haikeaksi?
Kiitos vastauksista ja tuntekaa itsekin kevättuulten ja auringon mukanaan tuoma lämpö sisimmässänne ja iloitkaa jokaisesta pienestä nautinnosta, minkä lintujen laulu tuo korviinne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On se kovaa kun sadut menee uniin ja letkut muniin.Toivottavasti tää ainekirjoittaja ei oo meijän linnakkeesta.Ei ilta- eikä yövuoro oo pahoja mutt ne aamut,kai sä tiiät.
Jokainen meistä pampuista pelkää hiljaista linnaa. Yöllä kuuluu outoja ääniä, tuuli ulvoo, katolta kuuluu pellin rapsahduksia. Joskus yöllä kuuluu vangin naurun rämähdys, se saa melkein löysät housuun. Pelko, kauhu ne on tuttuja vartijan yössä, sillä ne kaksi asiaa laukaisee supistajan löysemmäksi. Aamulla kaikki on toisin, aurinko herää ja vie pelon ja kauhun pois. Olen mies taas kun avaan osastoa, ei pelkoa edellisestä yöstä. Olen mies.
Nauroin niin että tuli melkein kuset housuun kun luin ton storyn, jos oot pamppu,niin onneks olkoo ja hyvään kesää, et oo menny vielä ns.sekasin,huumoria nois hulluis taloissa tarvitaan.