Ollaan käyty nyt pari päivää tytön kanssa tutustumassa hoitopaikkaan, joka sijaitsee noin kymppi minsan matkan päässä eli unelmapaikka. Tyttö on ihan innoissaan menossa sinne. Huomasin vaan tossa, että hän ei malta yhtä asiaa kauan aikaa puuhata ja tuo leluja minulle näytille ja muutenkin vilkuilee minua silloin tällöin. Varmastikin ihan normaalia käytöstä. Jäin itse sisälle, kun lapset lähtivät ulos ja noin vartin päästä tyttö löysikin minut sisältä ja halusi minut mukaan ulos leikkeihin.
Siinä aikansa leikittyä tyttö halusi ajaa pyörällä, mutta heti kun ei pyörää saanut alkoi raivoaminen. Hän löi ja puri minua. Hoitotädit eivät puuttuneet asiaan katsoivat vain sitä touhua. Vein tytön sisälle rauhottumaan ja juttelin rauhallisesti hänelle tilanteesta, mutta ei rauhoittunut, halusi kotiin. No, huikkasin hoitotädeille vilkutukset ja lähdin tytön kanssa pois. Portista ulos päästyämme tyttö halusikin takaisin, mutta en vienyt... Toiminkohan oikein tossa tilanteessa, kun vein hänet pois? Ollaan vasta pari päivää tutustuttu noin pari tuntia kerrallaan ja jossain vaiheessa jätän tytön sinne pariksi tunniksi. Aina, kun tyttö raivostuu, niin hän purkaa kiukkunsa minuun lyömällä ja puremalla. Siitäkin olen napakasti sanonut EI SAA PURRA, EI LYÖDÄ jne.
Mitähän mahtaa hoitokunta ajatella uudesta tulokkaasta?
Tyttöä ei ole koskaan lellitty ja asiat on sanottu, niinkuin ne on. Tytöllä ei ole myöskään sisaruksia, mutta on leikkinyt kaikenikäisten lasten kanssa. Tosta raivoamisesta ja mistä se johtui juteltiin vielä kotona tytön kanssa ja hän ymmärsi tehneensä väärin ja kovasti pyyteli anteeksi. Aika nolo tilanne vaan ...... Tytöllä on kyllä uhmaikäkin menossa .... Syyskuussa täyttää kolme.
Siinä aikansa leikittyä tyttö halusi ajaa pyörällä, mutta heti kun ei pyörää saanut alkoi raivoaminen. Hän löi ja puri minua. Hoitotädit eivät puuttuneet asiaan katsoivat vain sitä touhua. Vein tytön sisälle rauhottumaan ja juttelin rauhallisesti hänelle tilanteesta, mutta ei rauhoittunut, halusi kotiin. No, huikkasin hoitotädeille vilkutukset ja lähdin tytön kanssa pois. Portista ulos päästyämme tyttö halusikin takaisin, mutta en vienyt... Toiminkohan oikein tossa tilanteessa, kun vein hänet pois? Ollaan vasta pari päivää tutustuttu noin pari tuntia kerrallaan ja jossain vaiheessa jätän tytön sinne pariksi tunniksi. Aina, kun tyttö raivostuu, niin hän purkaa kiukkunsa minuun lyömällä ja puremalla. Siitäkin olen napakasti sanonut EI SAA PURRA, EI LYÖDÄ jne.
Mitähän mahtaa hoitokunta ajatella uudesta tulokkaasta?
Tyttöä ei ole koskaan lellitty ja asiat on sanottu, niinkuin ne on. Tytöllä ei ole myöskään sisaruksia, mutta on leikkinyt kaikenikäisten lasten kanssa. Tosta raivoamisesta ja mistä se johtui juteltiin vielä kotona tytön kanssa ja hän ymmärsi tehneensä väärin ja kovasti pyyteli anteeksi. Aika nolo tilanne vaan ...... Tytöllä on kyllä uhmaikäkin menossa .... Syyskuussa täyttää kolme.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ollut vielä siellä puistossa sen lapsen kanssa, niin kauan etä kiukku menee ohi.
sinä estät puremisen ja lyömisen ym. sekä kerrot lapselle rauhallisesti että noin ei saa tehdä. hyvä!
olisit vielä voinut sanoa lapselle että pyörää ei nyt saa.
pettymykset kasvattaa, kaikkea ei tarvitse saada mitä haluaa, annoit tavallaan lapselle periksi kun hän sai tahtonsa mukaan poistua puistosta.
mutta ei sitä varten olisi tarvinnut poistua pois hoitajien näkösältä, he vain tarkkailivat koska kun olet läsnä, lapsi on sinun hoidossa ja vastuulla, hoitajat ei yleensä puutu silloin. he eivät ole vastuussa.
lapsi saa kiukuta vapaasti , ei ne hoitajat sitä ihmettele, vaan katsoivat uteliaana miten toimit hänen kanssaan.
Nehän oli päiväkodissa, tutustumassa.
On aivan ympärillä olevista ihmisistä kiinni, miten lapsi käyttäytyy ja reagoi tilanteisiin. Sitten kun lapsesi on ihan omillaan hoidettavana, hän tulee olemaan aivan toisenlainen ihminen kuin liikkuessaan sinun kanssa. Eiköhän päiväkodin hoitajat pärjää hänen kanssaan siinä missä muidenkin lasten.
Kuvasit niin elävästi niin usein toistuvan tilanteen päivähoidon aloituksessa. Koska työssäni juuri pyrin yhdessä hoitajien kanssa näitä tilanteita pohtimaan ja paremmin ymmärtämään, en malta olla kommentoimatta. Toivottavasti Sinulle jotain apua.
1. Mikä tekee päiväkodista "unelmapaikan". Kodin läheisyys tietenkin helpottaa arjen rutiinia mutta se ei tee päiväkodista unelmapaikkaa. Toivon mukaan sekä päiväkodin henkilökunta että vanhemmat asettavt toisenlaiset asiat etusijalle. Kannattaa pohtia mikä tekee päiväkodista unelmapaikan.
2. Päivähoidon aloitus on jännittävä juttu pienelle lapselle mutta myös äidille, jonka kanssa he tarvitsevat osaavan hoitajan apua ja tukea ymmärtämään mikä on hyvä aloitus, miten yhdessä lasta autetaan asteittain tuntemaan itsensä turvalliseksi uudessa ympäristössä. Tämä vie aikaa eikä se tosiankaan ole helppoa.
3. Taaperosi käyttäytyminen kertoo yksinkertaisesti tilanteen jännittävyydestä ja stressistä. Lapselle on kerrottu että aloittaa täällä päiväkodissa. Taaperoa kiinnostavat uudet asiat mutta samalla on niin paljon tuntematonta ja kummallista ja kun vielä puhutaan siitä että äiti ei tule olemaan taaperon kanssa tässä uudessa paikkaa.
4. Taapero-ikäinen sietää hyvin huonosti stressiä ja tarvitsee äidin tai läheisen aikuisen jäsentämään ja rauhoittamaan tilannetta sekä antamaan mallin sille miten tilanteesta selvitä. Omia taitoja ei taaperolla vielä ole. Taaperosi viestitti selvästi että tarvitsi Sinua lähelleen uudessa tilanteessa.Hän ei ollut vielä ollenkaan valmis menemään pihalle ilman Sinua. Uskon että raivarit pyörän kanssa itse asiassa kertoi siitä että visiitti päiväkotiin oli ehkä ollut tällä kertaa liian pitkä. Elikkä toimit varmasti oikein lähtiessäsi kotiin. Samalla uskon että taaperostasi tuntuisi paremmalta jos hänelle myös tämän kertoisit : " Äiti huomasi kyllä että päiväkoti tuntui ehkä vielä liian jännittävältä, mennään kotiin ja mietitään ja voidaan sitten mennä uudestaan lyhyemmäksi aikaa,silloin tuntuu paremmalta".
3.Erityisen pahoillani puolestasi olen että jäit niin yksin tämän Sinullekin tuntemattoman tilanteen kanssa. Oma jännittämisesi aivan varmasti häiritsi mahdollisuuksiasi auttaa ja ymmärtää lastasi. Kuten taaperosi olit Sinäkin uudessa oudossa tilanteessa. Miksi hoitajat eivät sitten auttaneet. Kyse ei todellakaan näissä tilanteissa ole etteivätkö he haluaisi auttaa vaan he yhtälailla tuntevat itsensä avuttomiksi. Heillä ei ole riittävästi ymmärrtämistä eikä työtapoja joilla auttaa.
4. Olet varmaan jo ehtinyt aloittaa, mutta jos lapsesi vielä kokee itsensä turvattomaksi päiväkodissa on siitä usein apua että pyydät että saat jonkun tietyn hoitajan jonka kanssa lapsen asioista keskustelet (ei siis koko porukan) ja että ehkä tulet päiväkotiin uudelleen tutustumaan niin että näet kaikki päivään sisältyvät tilanteet joissa lastasi hoidetaan. (syöminen, päikkärit, jne.)Ja kun tulet päiväkotiin pyydä että kyseinen hoitaja on silloin taaperosi ja Sinun kanssa yhdessä pohtimassa miten näissä tilanteissa ollaan ja miltä lapsestasi ne ovat tuntuneet. Tämänkaltainen "uudelleen tutusuminen" on kummasti vaikuttanut pitkittyneeseen eroahdistukseen.
Taaperosi reaktiot kertovat siitä miten hyvin olet lastasi hoitanut, miten hyvä äiti olet ollut eikä niinkuin tunsit kyseisessä tilanteessa. Taaperosi tietää miten paljon vielä hyvää apuasi tarvitsee. Olisihan se kumma jos ajatus päivittäisestä pitkästä erosta ei häntä ahdistaisi!
moi!
Kiitos aivan ihanasta tekstistäsi!! =)
Minä olen aikuisemmalla iällä tullut äidiksi vuosi sitten ja minua jännittää monet tilanteet joissa toiset äidit ja muutkin ihmiset katsovat, kuinka selviän erilaisista tilanteista lapseni kanssa. Koen joskus että he arvostelevat minua mielessään.
Minusta tuntuu, että sinä olet hyvin ammattitaitoinen hoitaja ja ymmärtäväinen ihminen. =))
Ihan lähellä kotiamme on parikin perhepäivähoitajaa, joista toinen usein arvostelee minulle hoitolapsiensa vanhempien kasvatusmetodeja yms. Hän on vasta vähän aikaa tehnyt tuota työtä ja ehkä vihreyttään avautuu minulle, läheiselle tuttavalleen.. mutta hänelle EN Halua lastani viedä hoitoon sitten kun sen aika tulee.
Toivottavasti löydän hoitopaikan jossa sinä olet töissä tai sitten muita yhtä viisaita hoitajia.
Kiitos vielä ja hyvää kesää =)))
Sama aloitus elokuussa edessä. Lapsi 3v. Olipa lämmin ja realistinen kirjoitus. Hyvää kesää sinulle!