Ole kuin taivaalla lentävä tuulen henki
itse ole vain maahan kahlittu renki
kaikki ympärilläs kaunista, luojan luomaa
olen maassa kiinni, et varmaan sitä huomaa
Nytkin lennät, kohti pilviä on pää
minä vain rämmin suossa, en sinua nää
kun hänet taas keväällä kerran löysin
olisi pitänyt sitoa maahan köysin
Mutta mitä mietit illoin myrskysäällä
kun sade lyö ja on ukkonen päällä
tulisitko viereeni, olisi siinä tilaa
lennätkö myrskyyn, sillä elämän pilaa
Tunnetko saaneesi kaiken, elämän parhaan
viekö tämä tunne minua ihan harhaan
kun väitän, rakkaus sinulta puuttuu
kaikki vielä hyväksi meille muuttuu.
itse ole vain maahan kahlittu renki
kaikki ympärilläs kaunista, luojan luomaa
olen maassa kiinni, et varmaan sitä huomaa
Nytkin lennät, kohti pilviä on pää
minä vain rämmin suossa, en sinua nää
kun hänet taas keväällä kerran löysin
olisi pitänyt sitoa maahan köysin
Mutta mitä mietit illoin myrskysäällä
kun sade lyö ja on ukkonen päällä
tulisitko viereeni, olisi siinä tilaa
lennätkö myrskyyn, sillä elämän pilaa
Tunnetko saaneesi kaiken, elämän parhaan
viekö tämä tunne minua ihan harhaan
kun väitän, rakkaus sinulta puuttuu
kaikki vielä hyväksi meille muuttuu.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tästä minä tykkäsin ! Konstailematonta,rehellistä ja uskottavaa tekstiä.
Toivoa ei kannata menettää,niinhän se on.
Kiitos tästä illan lukuhetkestä.
Näin kauriin
Kohtasin tiellä kauriin sievän
tiesin maitoa vasalle vievän
polku vain johti tien poikki
katsoi hetken, pakoon loikki
Keväällä kaikki uudesti alkaa
kepeästi kauriskin nosteli jalkaa
kun näin noin kauniin kauriin
kylvin pellolle syksyksi nauriin.
minäkin pidin.
jotenkin juuri hyvä sana: konstailematon ja rehellinen.
Vaikka sulla on sanoja vähän
riittää ne ihan hyvin tähän
kiitos tästä kuuluu sulle
toithan ilon mukanasi mulle
Sanat on luotu säkehiksi
pehmeiksi, koviksi, väkeviksi
silloin on kaikkilla hyvä mieli
yhteinen kun on lemmen kieli.
Jotenkin kosketti.
Kuin ukkosmyrskyssä.
Vesisateessa.
Mut sateenkaaressa.
Siellä on määrämpää.
Siellä Hänet nään.
Uskoisinko:)
Salama lyö ja myrsky pauhaa
sateessa kuljen en saa rauhaa
olen hieman apealla miellä
kun yksin olen tällä tiellä
Myrskyn jälkeen tulee pouta
talven jäljeltä sulaa routa
löytyy vielä paikka jostain
jossa kultani löydän kainalostain.
ihan omiin ajatuksiin. Ainoa että en perusta yleensä riimittelylle kamalasti, tässä se on huomaamattomampi osa eikä siis häiritse. Tökkäsin tähtiä..täytyyhän kaikkea uutta heti kokeilla :) Pidin!
Taisi olla vain tähdenlento
vai oliko kosketus liian hento
vain toisille tähdet on luotu
minulle vain muruset suotu
Mutta tuota mitä mä suren
tartun kynään, hammasta puren
laitan riimit rivihin jälleen
kiitän minä sinua tälleen.
Nyt ne tähdet palaa
teit sen varmaan salaa
tämän tähän vielä liitän
vielä kerta sua kiitän.
Niinhän se on
parisuhde minulta uupuu
sinua aina mietin
kun mieleni kaipuusta nuutuu
ottaisitko viereesi
ja koskisitko suuhuni
antaisin sinulle sitten ruusuni
;)
Usein on myös elämässä niin
vaikka on pari, suhde puuttuu
saa vain kulissin kauniin
kaikki vain tavaksi muuttuu
Tahtoisin antaa suukon hellän
olla läsnä, hieman lähennellä
näin minä viestisi miellän
vaikka itseltä tunteeni kiellän.
Ympärillä maailma
jalat mullassa
ymmärtää
ruma, kaunis
todellisuus
tasapaino, päätös
kumpi ohjaa
hyvä, paha
elämää
valitsee
ihminen
itse
surkeuden
kauneuden
elämän
Kauniiksi kaiken saa
ken ymmärtää rakastaa
olkoon päätös luja
hyvyys elämän tuoja
Kauneus, niin vannon
tulee sisältä sydämen
tuntee kosket, suvannon
antaa ikuisen autuuden.
Jos ihan pikkuruisen kritisoida saisi, voisi viimeinen rivi olla jotain muuta. Vaikkakin tiedän toki riimittelyn vaikeuden. Mielestäni se oli hieman liian tavanomainen.
"Kaikki vielä hyväksi meille muuttuu".
Vaikkakin kieltämättä juuri positiivisen toiveikas lopetus sopiikin.
Mutta vähät siitä.Runosi toi hyvän ja lämpimän olon. Kiitos, että sen kirjoitit meille tänne!
Runo loppui selvästi kesken
vaikket sanonut, huomasit sen
voit vaihtaa ylösalaisin kaiken
muuttaa aluksi lopun kuvauksen
” Kun väitän, rakkaus sinulta puuttuu
kaikki vielä hyväksi meille muuttuu
…
ole kuin taivaalla lentävä tuulen henki
itse ole vain maahan kahlittu renki”
Loppu on aina uuden alku
sitähän sanoissa toivoin
vaikka taidan elämän vaivoin
johtaa jonnekin jokainen polku.
Kömpelö josta jokatoisen rivin voi arvata lukemetta.
Kun käytän tälläistä kieltä
täytyy olla vähän lapsen mieltä
kiinnostaa tämä aika harvaa
mut senhän nyt jo arvaa
Pääkin varmaan täynnä tyjää
kun koneen kanssa nyhjää
mitäs näitä tässä selittelen
arvaat taasen niin ounastelen.
etenkin tuosta levollisen tuntuisesta viimeisestä lauseesta. Ajatuksia syntyi runostasi ja niistä pieni runo, jonka taidan lähetää Hänelle:
minä kuljen sateisissa pilvissä,
kasvatan ympärilleni suojakerroksia
kuin itkevä sipuli päivä päivältä
niitä on yhä enemmän ja enemmän,
kahteen kertaan avasin oveni,
astuin aurinkoon ja palasin sateessa,
olen tehnyt kaiken minkä olen voinut,
toivoen kaiken vielä hyväksi muuttuvan
yhdessä onnemme löytyvän
Kiitos runon tekijälle hyvästä lukuhetkestä.
Näin keväällä, sipulikukkien aikaan
uskotko vielä rakkauden taikaan
aurinko ja valo, näin sipuli aukeaa
sade varttasi hentoa vain vahvistaa
Kaiken kun antaa, voiko toivoa heittää
yhdessä saa pian iltateen keittää
onni kun saapuu oletko vapaa
että Amorkin voi nuoliaan jakaa.
..tämä on jotenkin niin omiin ajatuksiini sopivaa tunnelmaa sisältävä. Hyvin kirjoitettu ja ihana loppu. Pidän tälläisistä selkeistä runoista, joissa ei ole paljon vertauskuvia : )
Kiitokset kirjoittajalle hyvästä lukuhetkestä : )
Jos sallit, liitän runosta rivin tähän
sitä muutan sinulle vähän
” Olet kuin taivaalla lentävä tuulenhenki
itse olen vain maahan kahlittu renki”
Häntä muistan silloin kun tuulee
sydän lyö milloin sen kuulee
itse olen maahan luotu
varjoja pilven minulle suotu.
ja luin runosi alusta loppuun
pidin
ja lopusta alkuun
pidin vielä enemmän.
Riimittely tuntui tutulta
eli luulenpa lukeneeni
muitakin kirjoituksiasi
Nämä riimit vielä muuttuu
kun näistä tarkistus puuttuu
virheet täytyy korjata
vähä muotoa sorvata
Suoraan kun ulos päästää
siinä aikaa vähän säästää
myöhemmin vasta saa oikein kuulla
mistä tässä alkaa tuulla
Mitä tulee tuohon sisältöön
se jääköön sydämen kätköön
elämässä paljon muuttuu
kun se jokin puuttuu.