Helsingin kaupungin raportti: ei kerjäläisiä Helsinkiin!
”Vaikka elämä ei aina jaa parhaita korttejaan, ihmisarvo ja oikeus tasaveroiseen kohteluun ja mahdollisuuksiin on jokaisella” ("Päivästä päivään, maasta maahan" -raportti)
Helsingin Diakonissalaitos ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto julkaisivat 8.1.2009 Rom po drom – Romanit tiellä -projektin väliraportin, joka rakentuu romanikerjäläisten haastattelujen varaan. Projektin työntekijät Marjatta Vesalainen ja Tuomo Leinonen keräsivät haastatteluja kesästä 2008 saman vuoden syksyyn asti. Raportin julkistamisseminaarissa lausutuista mahtipontisista ihmisarvopuheista huolimatta – tai juuri siksi – raportti on jokaisen "ihmisoikeuksien" puolesta kamppailevan painajainen.
Raportti kaupungin työkaluna kerjäläisiä vastaan
Rom po drom -tiedonkeruuhanke on käynnistetty sosiaaliviraston erityisasiantuntijan ja hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajan Jarmo Räihän aloitteesta. Sen tavoitteena on ollut paitsi ”kohdata ihmisarvoa kunnioittaen kadulla kerjääviä ihmisiä” myös minimoida kerjäämiseen liittyviä haittoja, luoda kontakti Helsingissä kerjääviin romaneihin, selvittää heidän maahantulomotiivinsa sekä kartoittaa kerjäläismäärä kaupungissa. Vapaa liikkuvuus -verkosto on huomannut, että mitä enemmän viranomaisprojekteissa puhutaan ihmisarvosta ja sen kunnioittamisesta, sitä vähemmän toimitaan ihmisten tilanteiden parantamiseksi. Rom po drom ei ole tässä suhteessa poikkeus.
”Päivästä päivään, maasta maahan” -raportin mukaan romanikerjäläisille ja muille liikkeessä oleville köyhille ihmisille ei tule järjestää Helsingissä palveluita, kuten esimerkiksi asumis- ja peseytymismahdollisuuksia. Raportin mukaan ”suoraa materiaalista tukea tulisi antaa vain harkiten”. Tätä perustellaan sillä, että ”väärä auttaminen luo riippuvuussuhteen, joka ylläpitää nykyistä tilannetta”. Vaikka raportin sisältö itsessään ei ole yllättävä, koska se noudattaa jo aiemmin kaupungin projektille määräämää tavoitetta ainoastaan haastatella ihmisiä, sillä on taktinen, poliittinen merkitys keskustelun ohjaajana. Raportti toimii kaupungin "moraalisena" työkaluna ihmisoikeuspuheineen samaan aikaan, kun kaupungin käytännön toimet synnyttävät uusia kontrolleja romanikerjäläisiä kohtaan ja kohtelevat heitä edelleen epätoivottuina.
Julkaisun kautta Helsingin kaupunki jatkaa romanikerjäläisten vastaisen linjansa rakentamista. Räihän mukaan Helsingin kaupunki ei halua "vahvistaa kerjäläisilmiötä", ja siksi heidän on parempi muun muassa nukkua ulkosalla. Räihän mukaan kerjäläisiä ei voi auttaa, kun he ovat saapuneet tänne. Totuus on täysin päinvastainen: huolimatta kerjäläisten kehnoista olosuhteista Helsingissä heitä ja heidän perheitään voi merkittävästi auttaa antamalla kerjäläisille rahaa ja tarjoamalla heille yösijan sekä vaikkapa vaatteita ja lääkkeitä. Kaupungin näkemyksen vastaista linjaa edustavat muun muassa eräät Malmilla asuvat yksinhuoltajaäidit, jotka organisoivat laajan vaatekeräyksen naapurustossaan romanikerjäläisille – samoin kaikki ihmiset, jotka ovat ottaneet Vapaa liikkuvuus -verkostoon yhteyttä, koska ovat olleet huolissaan romanikerjäläisten oloista.
Romanikerjäläisten sosiaalisen liikkeen mitätöinti
Raportti keskittyy teilaamaan ihmisten omat kyvyt ja halut parantaa omaa ja omaistensa elämää. Siinä vastahankaisesti tunnustetaan, että kerjäämisestä saadut tulot ovat hyödyksi ihmisille, mutta samaan hengenvetoon korostetaan, että kyseessä on ainoastaan ”tekohengitys suuremman rakenteellisen ongelman äärellä”. Yksi osa rakenteellista ongelmaa on nimenomaan eri jäsenmaiden ja kaupunkien kerjäläisten vastaiset käytännöt, jotka tuhoavat ihmisten selviytymismahdollisuuksia ja pyrkimyksiä nousta pois köyhyydestä ja tukea perheitään. Perusoikeuksien toteutumisen sijaan Helsingin kaupungin tavoitteena on pitää kerjäläisille annettava tuki olemattomana, jotta ihmisiä voidaan tätä kautta pakottaa takaisin lähtöseuduilleen. Tuorein todiste tästä on romanikerjäläisten asumuksen hajottaminen viranomaisten toimesta Kyläsaaren rannassa 16.1.2009, minkä seurauksena ihmiset joutuvat nukkumaan ulkosalla talvipakkasilla.
Raportin kirjoittajien mukaan ”kokemuksemme perusteella 'aidossa avuntarpeessa' olevien löytäminen voi osoittautua hyvinkin hankalaksi”. Mikä hankala dilemma! Olisiko pitänyt löytää vielä surkeampia kohtaloita, vielä epätoivoisempi terveydentila, vielä kamalampi asumus, vielä aliravitumpi lapsi? On tyypillistä, ettei muukalainen koskaan ole sopiva vastaanottajalleen: joko hän on liian kyvykäs tai toisaalta liian kyvytön selviytymään yhteiskunnassamme. "Suhteutettuna muihin yhteiskunnassamme ja globaalissa maailmassa oleviin avuntarvitsijoihin, itsenäisesti liikkumaan kykenevät 'nykyajan nomadit' eivät ehkä ole niitä heikoimmassa asemassa olevia, jotka ovat kaiken tuen ulkopuolella tai kyvyttömiä vaikuttamaan oman tilanteensa parantamiseksi”, raportti selittää.
Raportti yrittää aktiivisesti mitätöidä liikkeessä olevien ihmisten kamppailun omie
”Vaikka elämä ei aina jaa parhaita korttejaan, ihmisarvo ja oikeus tasaveroiseen kohteluun ja mahdollisuuksiin on jokaisella” ("Päivästä päivään, maasta maahan" -raportti)
Helsingin Diakonissalaitos ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto julkaisivat 8.1.2009 Rom po drom – Romanit tiellä -projektin väliraportin, joka rakentuu romanikerjäläisten haastattelujen varaan. Projektin työntekijät Marjatta Vesalainen ja Tuomo Leinonen keräsivät haastatteluja kesästä 2008 saman vuoden syksyyn asti. Raportin julkistamisseminaarissa lausutuista mahtipontisista ihmisarvopuheista huolimatta – tai juuri siksi – raportti on jokaisen "ihmisoikeuksien" puolesta kamppailevan painajainen.
Raportti kaupungin työkaluna kerjäläisiä vastaan
Rom po drom -tiedonkeruuhanke on käynnistetty sosiaaliviraston erityisasiantuntijan ja hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajan Jarmo Räihän aloitteesta. Sen tavoitteena on ollut paitsi ”kohdata ihmisarvoa kunnioittaen kadulla kerjääviä ihmisiä” myös minimoida kerjäämiseen liittyviä haittoja, luoda kontakti Helsingissä kerjääviin romaneihin, selvittää heidän maahantulomotiivinsa sekä kartoittaa kerjäläismäärä kaupungissa. Vapaa liikkuvuus -verkosto on huomannut, että mitä enemmän viranomaisprojekteissa puhutaan ihmisarvosta ja sen kunnioittamisesta, sitä vähemmän toimitaan ihmisten tilanteiden parantamiseksi. Rom po drom ei ole tässä suhteessa poikkeus.
”Päivästä päivään, maasta maahan” -raportin mukaan romanikerjäläisille ja muille liikkeessä oleville köyhille ihmisille ei tule järjestää Helsingissä palveluita, kuten esimerkiksi asumis- ja peseytymismahdollisuuksia. Raportin mukaan ”suoraa materiaalista tukea tulisi antaa vain harkiten”. Tätä perustellaan sillä, että ”väärä auttaminen luo riippuvuussuhteen, joka ylläpitää nykyistä tilannetta”. Vaikka raportin sisältö itsessään ei ole yllättävä, koska se noudattaa jo aiemmin kaupungin projektille määräämää tavoitetta ainoastaan haastatella ihmisiä, sillä on taktinen, poliittinen merkitys keskustelun ohjaajana. Raportti toimii kaupungin "moraalisena" työkaluna ihmisoikeuspuheineen samaan aikaan, kun kaupungin käytännön toimet synnyttävät uusia kontrolleja romanikerjäläisiä kohtaan ja kohtelevat heitä edelleen epätoivottuina.
Julkaisun kautta Helsingin kaupunki jatkaa romanikerjäläisten vastaisen linjansa rakentamista. Räihän mukaan Helsingin kaupunki ei halua "vahvistaa kerjäläisilmiötä", ja siksi heidän on parempi muun muassa nukkua ulkosalla. Räihän mukaan kerjäläisiä ei voi auttaa, kun he ovat saapuneet tänne. Totuus on täysin päinvastainen: huolimatta kerjäläisten kehnoista olosuhteista Helsingissä heitä ja heidän perheitään voi merkittävästi auttaa antamalla kerjäläisille rahaa ja tarjoamalla heille yösijan sekä vaikkapa vaatteita ja lääkkeitä. Kaupungin näkemyksen vastaista linjaa edustavat muun muassa eräät Malmilla asuvat yksinhuoltajaäidit, jotka organisoivat laajan vaatekeräyksen naapurustossaan romanikerjäläisille – samoin kaikki ihmiset, jotka ovat ottaneet Vapaa liikkuvuus -verkostoon yhteyttä, koska ovat olleet huolissaan romanikerjäläisten oloista.
Romanikerjäläisten sosiaalisen liikkeen mitätöinti
Raportti keskittyy teilaamaan ihmisten omat kyvyt ja halut parantaa omaa ja omaistensa elämää. Siinä vastahankaisesti tunnustetaan, että kerjäämisestä saadut tulot ovat hyödyksi ihmisille, mutta samaan hengenvetoon korostetaan, että kyseessä on ainoastaan ”tekohengitys suuremman rakenteellisen ongelman äärellä”. Yksi osa rakenteellista ongelmaa on nimenomaan eri jäsenmaiden ja kaupunkien kerjäläisten vastaiset käytännöt, jotka tuhoavat ihmisten selviytymismahdollisuuksia ja pyrkimyksiä nousta pois köyhyydestä ja tukea perheitään. Perusoikeuksien toteutumisen sijaan Helsingin kaupungin tavoitteena on pitää kerjäläisille annettava tuki olemattomana, jotta ihmisiä voidaan tätä kautta pakottaa takaisin lähtöseuduilleen. Tuorein todiste tästä on romanikerjäläisten asumuksen hajottaminen viranomaisten toimesta Kyläsaaren rannassa 16.1.2009, minkä seurauksena ihmiset joutuvat nukkumaan ulkosalla talvipakkasilla.
Raportin kirjoittajien mukaan ”kokemuksemme perusteella 'aidossa avuntarpeessa' olevien löytäminen voi osoittautua hyvinkin hankalaksi”. Mikä hankala dilemma! Olisiko pitänyt löytää vielä surkeampia kohtaloita, vielä epätoivoisempi terveydentila, vielä kamalampi asumus, vielä aliravitumpi lapsi? On tyypillistä, ettei muukalainen koskaan ole sopiva vastaanottajalleen: joko hän on liian kyvykäs tai toisaalta liian kyvytön selviytymään yhteiskunnassamme. "Suhteutettuna muihin yhteiskunnassamme ja globaalissa maailmassa oleviin avuntarvitsijoihin, itsenäisesti liikkumaan kykenevät 'nykyajan nomadit' eivät ehkä ole niitä heikoimmassa asemassa olevia, jotka ovat kaiken tuen ulkopuolella tai kyvyttömiä vaikuttamaan oman tilanteensa parantamiseksi”, raportti selittää.
Raportti yrittää aktiivisesti mitätöidä liikkeessä olevien ihmisten kamppailun omie
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.