Miten teillä menee? Miten aikuistuvat lapset?
Entä taloudellinen tilanne? Entä vaimo, joka
joskus on jopa hyvällä päällä. Entä auto, onko
huollon tarpeessa? Kertokaa elämästänne juuri NYT.
Entä taloudellinen tilanne? Entä vaimo, joka
joskus on jopa hyvällä päällä. Entä auto, onko
huollon tarpeessa? Kertokaa elämästänne juuri NYT.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvin menee tällä hetkellä, molemmilla on töitä
vaikka muille jakaa, lapset isommat on jo töissä
ja opiskelemassa, pienemmät ovat vielä lukiossa,
ei pieniä nekään enään.
Oman kullan kanssa ihanaa ja onnellista aikaa,
naimisissa 28v. Lapset on kohta kaikki muuttaneet
pois, alkaa uusi kuherruskausi, oikeasti se on jo
vähän alkanutkin.
On kesämökki, käydään ulkomailla,talvella
hiihdellän,kesällä pyöräillään ja rullaillaan.
Istutaan kotiterassilla ja nautitaan elämän
ihanista äänistä. Voisko enään paremmin mennä?
Samat asiat taitaa olla meilläkin, vain lapset
ovat vielä kotona. Eikö olekkin mukavaa istua
saunan jälkeen terassilla, eikä tarvii lähteä
minnekkään.
onhan se mukavaa jos toiselle ei tule
viidenkympin villitystä-silloin kaikki mikä on
rakenettu-kaatuu,,,näinkin voi käydä.
Nauttikaa vaan olostanne Paavot ja muut, ei
kannata jäädä oottamaan tai miettimään että
jommalle kummalle tullee viidenkympin villitys,
se tulee jos on tullakseen. Minun ukolle tuli ja
erottiin, vähän aikaa vokisin ja sitten olin kuin
kesälaitumille päästetty hieho, ensin ovella
kurkin että lähenkö mutta sitten kun pääsin ulos
kolosta niin sitten onkin menty ja reippaasti.
Nyt voi tehdä kaikkee kivaa kun ei ole ukkoa
siinä vieressä sanomassa että ei kai tarvi
minnekään mennä. Elämä on ihanaa voi matkustella,
tanssia ja laulaa ja vaikka mitä, käydä vaikka
miehissä.Kukaan ei pakota eronneita olemaan
kotona ja valittamaan surkeuttaan, ei muutakuin
menoksi vaan ja nauttimaan elämän saloista. Ps.
avioliittoni oli ihan hyvä ja antoisa ja se siitä.
Ihan mukavasti. Olla terve, ihana puoliso,
terveet lapset, oma velaton talo, kaksi vuotta
vanha auto joka ihan kunnossa, töitä tarpeeksi ja
kesä tulossa ja kesälomat. Eikä rahastakaan
puutetta sillain on jokapäiväseen tarpeeseen ja
vähän humputteluunkin. Onha toki harmejakin toki
mutta ei niin suuria tällä hetkellä. Ihan
jossainmäärin pelottaa, jos sattuu jotain isoja
murheita, niin miten silloin jaksaa. On sitä
murheitakin ollut jonkin verran, ja on jotenkin
aina selvitty. On sellainen olo kuin kävelis
tietämättään heikoila jäillä, ettei tiedä vielä
mitä tapahtuu. On kai se sanonta iskostunut
päähän " itku pitkästä ilosta".
Jotenkin sitä tässä iässä toisaalta haluaa
tasapainoista elämää, toisaalta taas jokin
repäisevä juttu sais vähän vipinää.
ole elää tätä keski-ikää.Meille kävi niin, että
kun lapsilla on jo ammatit ja omat perheet, me
molemmat jatketaan nyt opiskelemista. Miehellä
oma yritys,jossa molemmat samalla työskennellään,
suunnittelen oman perustamista,kun saan tämän
onnettoman gradun tehtyä valmiiks. Joskus tuntuu
väsyttävältä,mutta kuitenkin osaa tästäkin elämän
vaiheesta nauttia enemmän,kun ei ole enää niin
nuori.
Meille ei tullut minkäänlaisia vaikeuksia,kun
lapset muutti kotoa,meillä on niin monennäköistä
tekemistä:koirat, vaunuilua ja tätä opiskelun
tynkää,voidaan siinäkin auttaa toisiamme.
Lapsia autetaan taloudellisesti niin paljon kuin
voidaan,koska nuorena sitä rahaa tarvitsee vielä
monennäköisempään kuin nyt.Eipä tässä suurempia
haaveita,kunhan joskus pääsee pörräämään jonnekin
matkalle, lyhyemmälle tai pidemmälle.
Eihän tässä enää pahemmin viitti edes
kiukutellakkaan, paitsi puuskittain,kun ei ole
mitään suurempaa valittamistakaan.
Menee juuri päinvastoin kuin teillä kaikilla,
paitsi että lapset ovat aikuistuneet. Ovat
akateemisissa ammateissa ja se on pääasia, että
heillä menee hyvin.
Vaimo on jättänyt jo ajat sitten. Ero on tullut
myös uudesta avovaimosta. Ei ole työtä, ei autoa,
saati sitten kesämökkiä. On kallis vuokra-asunto
lähes ilman huonekaluja. ulosottomies vie
kolmasosan työttömyyspäivärahasta, ruokaakaan ei
ole joka päivä. Sosiaaliset kontaktit ovat -
nolla, samoin itsetunto.
Kaikkein tärkein ja merkittävin asia, joka
puuttuu on oma kulta, jonka kanssa voisi puhua,
pitää kainalossa, käydä kävelemässä ja rakastellä.
Tässä tilanteessa huomaa, kuinka tärkeä asia raha
on. Ilman sitä et pääse asunnostasi juuri
minnekään. Olet asuntosi vanki rahattomuudessasi.
En kadehdi yhtään teitä, joilla pyyhkii hyvin. On
kiva lukea joskus niitäkin, joilla ei ole
elämässään juurikaan valittamista.
Te olette syntyneet onnellisten tähtien alla.
Nauttikaa elämästänne. Hyvää, ja onnellista
kesää.
miski naiset lähtee pois,JOKIN SYY TÄYTYY OLLA-en
syytä sinua mutta haluat kuitenkin pitää
kainalossa ja olla hellä-minusta olisi ihana asia
jos minulla olisi sellainen mies,vaikka ei ole
taloudellisia huolia on jatkuva huoli kun mies ei
huoli...elänkö väärän miehen kanssa-alkaa tuntua
siltä kun lukee tätäkin juttua,vaikka olisi
rahaakin ei se siitä johdu jos ei sovita yhteen.
Ei elämä täälläkään kovin loistokasta ole. Lapset
on kyllä jo opiskelemassa ammatteihin ja
näyttävät päällisin puolin voivan oikeinkin
reippaasti, on harrastuksia ja hyviä ystäviä.
Minäkin yritän tässä jotain opiskella, kenties
uutta ammattia, jotta voisin maksella joskus
niitä puolen miljoonan velkoja, jotka painavat
mieltä välillä tosi raskaina. Eivät kaikki omia
ole, ilman niitä paria onnetonta takausta ei
ulosotossa itseasiassa olisi mitään. Kaikki
romahti ja kaikki meni kotia myöten 1996 eikä
loppua näy. Itsetunto on kadonnut olemattomiin,
usein tuntuu ettei ole minkään arvoinen. Lapset
sentään sain järjissään maailmalle - oleppas sinä
myös omasta aikaansaannoksestasi sen suhteen
ylpeä. Kaveria kaipaan minäkin, ihan tueksi ja
turvaksi ja keskusteluseuraksi ja ihmiseksi, joka
hyväksyisi minut kaikkinensa. Mutta kun olo on
sellainen, että ruskea paperipussi päässä saa
häpeissään kulkea, niin sitä torjuu heti
kättelyssä mielenkiintoisetkin miehenpuolikkaat
saati sitten että uskaltaisi itse aloitetta tehdä
suhteen luomiseksi. Yksin on kyllä hankalaa,
myönnettäköön, kärpäsestäkin tahtoo välillä
kasvaa härkänen kun suden hetkenä asioitaan
miettii...onneksi vielä kuitenkin silloin tällöin
jaksan nauraa, pääasiassa tietysti itselleni.
Jonkin verran uskoa on antanut tuo opiskelu ja
olen sinnikkäästi kuitenkin yrittänyt tulla
neljän seinän sisältä ulos mm.
asukasyhdistystoimintaan. Pari saman kohtalon
omaavaa ystävääkin olen saanut katastrofini myötä
kun olen rehellisesti puhunut tilanteestani. Ja
onhan minulla vielä huumorintajuni ja
unelmanikin, niitä ei voi kukaan viedä.
Henkisesti olen rikas, vaikken muuten !
Kevättä sinulle ja jaksamista, keitä termariin
kahvit ja polkaise ulos aurinkoon, sitä meiltä ei
vielä ole viety !
Eipä raha tietenkään tuo onnea, siitä olen
kanssasi samaa mieltä. Onnea tuo yhteensopivat
kemiat ja kyllästymättömyys. Eroihin tarvitaan
aina vähintään kaksi osapuolta, joskus enemmänkin.
Yksinäisyys on hirvittävää, varsinkin kun se ei
ole itse valittu olotila.
Miehesi ei huoli sinua, sanoit. Maailma on täynnä
miehiä, joista sinäkin tulet löytämään sellaisen,
joka huolii sinut, kunnioittaa, huomioi ja
hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Jos pääsisin jollain lailla ihmisten ilmoille
täältä sohvan nurkasta ihmisten ilmoille, niin
yrittäisin löytää naisen, jonka tehdä
onnelliseksi.
Yksin tai onnettomassa parisuhteessa elävän ei
ole hyvä olla. Olisi löydyttävä uskallusta hakea
muutosta olotilaan.
Toivon onnea tulevaan elämääsi.
Tule kanssani rannalle. Otetaan aurinkoa, se on
ilmaista. Otan termariin kahvia ja kaksi
mukia.Kerotaan elämästämme ja tutustutaan. Olisi
mielenkiintoista.
Niin että mihinkähän rannalle sitä pitäisi saapua? Esim. Tyynenmeren on näillä rahkeilla jo liian kaukana. Mutta vakavissaan: jos haluat vaihtaa ajatuksia ja keventää elämäntaakkaa, sähköpostiosoite on [email protected] silläkin uhalla, että saan varmaan lukuisan määrän roskapostia. Katsotaan.