Lyhenne Skatt.jäg.

Verojääkärihän tuo on, mutta en ole sellaisesta koskaan kuullutkaan.
Verotalo ja perintötalo on sama asia ja silloin on kyse omasta talosta omalla maalla. Torppa on toisen maalla vuokralla. Kummatkin saattoivat periytyä, mutta toisinaan ei.

Verojääkäri sai talon ensin viljelläkseen, ja tietyn vuosimäärän kuluttua (en muista kuinka monen) hänestä tuli varsinainen talollinen. Kyseessä ei siis ollut minkään sortin metsämies, vaan sotilaskontrahti.

Talot eivät välttämättä periytyneet. Vain perintötalot periytyivät eli isäntä saattoi määrätä sen jollekin lapselleen tai vaikka myydä. Lukaisepa tutkimiesi paikkakuntien pitäjänhistorioita. Monesti niistä löytyy talonhaltijaluetteloita ja tietoja siitä, milloin kyseisessä pitäjässä yleensä - tai jopa tietyn talon kohdalla erikseen - talot lunastettiin perintötaloiksi. Perintötalon aseman saattoi menettää, jos ei onnistunut veronmaksussaan tiettyyn vuosimäärään.

Vaihtoehto oli se, että talolla oli viljelijä, mutta tämä ei voinut testamentata tai myydä sitä. Ja toisaalta hänet saatettiin muidenkin syiden vuoksi häätää talostaan ja antaa viljelyoikeus jollekin muulle. Jos viljelijä hoiti hommansa kunnolla, suosittiin yleensä hänen jälkikasvuaan myös seuraavaa isäntää valittaessa sukupolvi toisensa jälkeen, joten jos asiaan ei perehdy tarkemmin, voi tulla sellainen kuva, että kysymyksessä on ollut "oikea" perintötalo.

Ja edellisestä jo voi päätellä, etteivät torpat ainakaan olleet perinnöllisiä juridisessa mielessä, mutta samaa sukua saatettiin kyllä suosia kun edellisestä torpparista aika jätti.

Satakunnassa / Pirkanmaalla oli 1800-luvun alussa erityinen verovapaiden sotilastalojen perustamishanke, jonka alullepanija oli Turun maaherra Willebrand.
Hanke käsitti ainakin silloisen Ikaalisten seurakunnan, joka myöhemmin on jakautunut seitsemäksi seurakunnaksi ja kunnaksi. Tarkoitus oli, että puolustuksen vahvistamiseksi osa talollisista ja torppareista olisi jo rauhan aikana puoleksi sotilaita ja puoleksi maanviljelijöitä. Mukaan liittyikin enimmäkseen kruununtorppia. Hanke menestyi kohtalaisen hyvin, v 1806 se tuli voimaan ja lopetettiin v 1836, jolloin Suomi oli jo Venäjän vallan alla.
Tästä voi lukea suht. uudesta historiateoksesta "Ikaalisten entisen emäpitäjän historia" kolme osaa, kirjoittaneet Pirjo Markkola ja Jorma Vappula. Viimeinen osa ilmestyi v 2006.