runsas

mut järkiperäistää. Mitäpä kun ikäihmiset toivoisi sianlihasoosia ja muusia, saavat tilalle jotain pastaa tai pitsaa. Eihän he sellaiseen ole tottuneet, eivät halua syödä.

Keittoja ja sooseja, mielestäni enää niin nokon nuukaa puhua terveellisestä ruokavaliosta jos ikää on jo reilusti yli 80v.
Jos elän mulle ehtottamasti tuuaan pitsaa, nii-h!

Vaan kun monellakin on hampaat mitä on, voisi se ruoka olla pikkumurusina soosissa ja jos yhtä iloisesti yllättyy kun muruni, kun olen muusin väsännyt vain hänelle, itse en syö perunaa.

Minen ymmärrä enää sitä et kielletään , terveellisistä syistä jo lopputavalta kulkevalta hänen rakastamiaan ruokia? Ei vaamana yksi ateria päivässä heitä tapa, vaikka tosiaan olisi sitä "läskisoosia" kuten he sanoo.

Perkutarallaa et olen joskus vihastunut, mut kun se ei o mun juttu, ne ruoat tulee ja sillä sipuli!
Kun aloitettiin tehtiin paljon toisin, nyt se on muuttunut, me myymme osan, siivousfirma osan, ruokapartio osan....herra ties mitä muuta.

Ja kellään ei ole aikaa olla tän iäkkään luona kun vain ostetun ajan verran.
Mä tunnen syyllisyyttä, kun on kiiru jo toiseen paikkaan, ja toinen jää niin kaipaavasti katsomaan. Aikataulussa vaan on pysyttävä, siä voi olla lääkerosetit pitkin lattiaa, kun on hosuttu, tai ripulivana pitkästi huoneissa, pakkohan se on siivota. Siinä menee sitä jutteluaikaa taas pois. Jos laitamme toisen, on ettenkö mä halunnut tulla? No mä soitan, ja sanon et tuun ens kerralla. *huoks.*

Toivon vaan sinä isäntä siellä yläilmoissa, mitä muuta tahansa vaan anna mun pitää ajattelukykyni, Kiitos!

Että eläisivät kauemmin.
Kuka kenenkään eliniästä saa päättää, jos ei ihminen itse?

Vuosia elämään, vai elämää vuosiin?

Mitä varten pitäisi elää pitkään?