Uskoin sinun poistuneen;
vei askeleesi suuntaan toiseen.
Kuin uskois kaiken muuttuneen,
kun suljen silmät vain.
En enää usko moiseen.
Kun kerran elämään toit kesän,
ei siihen iske syksy kylmin viimoin.
Jos sydämeeni olet tehnyt pesän,
ei sitä koske säännöt lain.
Sen kesän kestoa ei laske tiimoin.
Jäi askeleesi hiekkaan kerran;
ne meri varmaan pan pyyhki pois.
Jos toisin oli, saman verran,
tutuilla teillä rantamain
sun askeleesi vielä olla vois.
vei askeleesi suuntaan toiseen.
Kuin uskois kaiken muuttuneen,
kun suljen silmät vain.
En enää usko moiseen.
Kun kerran elämään toit kesän,
ei siihen iske syksy kylmin viimoin.
Jos sydämeeni olet tehnyt pesän,
ei sitä koske säännöt lain.
Sen kesän kestoa ei laske tiimoin.
Jäi askeleesi hiekkaan kerran;
ne meri varmaan pan pyyhki pois.
Jos toisin oli, saman verran,
tutuilla teillä rantamain
sun askeleesi vielä olla vois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja polttavia jälkiä sydämessä.
Niitä jälkiä ei kukaan voi pyyhkiä pois,
eikä muistojasi.
Jos toisin olikin kerrran
niin vieläkin tuokion verran
niissä hetkissä elää sain.
Kiitos herkällä kynällä ikuistetusta runostasi Kalle.
Olet sinä aika hyvä tunnistamaan kirjoittajan "käsialan". vaikka nimerkkikin muuttui. Joku kun meni ja rekisteröi entisen.
Niin ja kiitos kauniista sanoistasi! Mikähän on syynä, kun loppuun käsitely aihe vieläkin kummittelee runoissa. Harmittelen paria lyöntivirhettä silti, sanat vähän muuttuivat.
tämä runo kyllä on, mutta ihan ei voi välttyä tehdyn vaikutelmalta. Ja pari huolimattomuusvirhettä pilaa muuten hiottua kokonaisuutta.
Arvostelen kriitikkona, en tunteen osalta.
tarkoista huomiosta ja kiitoksestakin, jos sitä oli. Totta silti kritiikki. Jos yrittää hioa muotoa vastaamaan tunnetta, jompikumpi tahtoo kärsiä, sisältö tai muoto. Onnistuminen on vajavaista. Ja siinä hötäkässä unohtuu vielä kokonaan oikeinkirjoituskin. Mutta kiitän asiallisesta arvostelusta!