Olen aijemmin laittanut juomaveden joukkoon vitamiinia, mutta tuntuu, että se menee aivan hukkaan, kun en ole edes koskaan nähnyt lintujeni juovan vettä (ovat olleet mulla pari vuotta).
Undulaattini syövät kyllä hyvin joka päivä eri vihanneksia, hedelmiä, siemeniä ym.
Kalkkikivikin on häkissä, mutta ei ne siitäkään ole pahemmin innostuneet.
Pärjääkö undulaatit siemenillä ja vihanneksilla vai pitäisikö jotenkin muuten niille antaa vitamiinia?
Undulaatit ovat kyllä terveen näköisiä ja lentelevät ja touhuavat paljon.
Undulaattini syövät kyllä hyvin joka päivä eri vihanneksia, hedelmiä, siemeniä ym.
Kalkkikivikin on häkissä, mutta ei ne siitäkään ole pahemmin innostuneet.
Pärjääkö undulaatit siemenillä ja vihanneksilla vai pitäisikö jotenkin muuten niille antaa vitamiinia?
Undulaatit ovat kyllä terveen näköisiä ja lentelevät ja touhuavat paljon.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Heippa!
Voit aivan hyvin tipauttaa muutaman tipan esim. omenaviipaleen päälle!
Vitamiinien syöttö riippuu paljolti siitä mitä merkkiä käytät. On vitamiineja jotka ovat nimenomaan tarkoitettu veteen ja toisia jotka sopivat paremmin tuoreruokaan. Linnut kyllä jouvat vetensä, joten vitamiinit menevät siinäkin kunhan niitä annetaan kyllin usein. Olen käyttänyt Daily Essentials-jauhetta (Bird Care Company).
Kalkkikivi on minun kokemukseni ja tietoni mukaan aika turha, linnut teroittavat siihen kyllä nokkaansa mutta kalkki ei oikein imeydy. Parempi vaihtoehto on nestemäinen Calcivet-liuos joka annostellaan veteen. Nestekalkkinao len itse käyttänyt Calcivetiä (Bird Care Company)
Kuivatut siemenet ovat oikeastaan varsin lihottavia ja ravintoköyhiä, mutta undulaatit pärjäävät ruoalla mikäli saavat päivittäin runsaasti vihanneksia. Parempi olisi kuitenkin pelletti-ravinto, jossa on puristettuina paloina miltei kaikki linnun tarvitsemat vitamiinit. Hyväksi koettuja merkkejä on ZuPreem, Harrion's Bird Foods ja PrettyBird.
Jos haluat undulaattisi elävän terveeen ja pitkän elämän, tulisi sinut pyrkiä ruokinnassa luonnomukaisuuteen.
Luonnomukaisuus undulaatilla tarkoittaa pitkiä kuivakausia jolloin ravinto on etenkin proteiiniköyhää. Jos ruokit undulaattia vuodesta toiseen pelleteillä tai liian ravintopitoisella ruoalla ei sen elimistö pääse lepämään tarpeeksi.
Se elää ikäänkuin jatkuvaa lisääntymiskautta.
Veteen liuotettavat vitamiinit ja mineraalivalmisteita pitäisi käyttää vain sairaiden lintujen hoidosssa.
Vitamiinien ja kalsiumin imeytymisen tehostamiseksi on valmisteisiin lisätty sokeria, mikä tekee liuoksesta tehokkaan bakteerien kasvualustan ja jo parin tunnin kuluttua lisäyksestä vesi on juotavaksi kelpaamatonta. Muutoinkin vesi tuli vaihtaa useasti päivässä oli sitten käytössä pullo tai kippo.
Eräs tuttavani on kasvattanut undulaatteja ja muita pieniä parakiitteja kolmekymmentä vuotta. Sen jälkeen kun hän siirtyi käyttämään pellettiravintoa ( vihannekset ja hedelmät), kasvatustulos parani huomattavasti. Poikueesta, josta ainakin kaksi/pesä oli kuollut kuoreen tai ruokintavaiheessa, selvisivät miltei joka ikinen. Lintujen keskimääräinen elinikä piteni myös monella vuodella. Samoin lintujen höyhenpeite on paljon kiiltävämpi nykyisella pellettiravinnolla. Siksi en ole vakuuttunut että linnun elimistö kaipaisi suurempaa "lepoa". Mistä sait tuon tiedon, muuten, olisi mielenkiintoista lukea? Ruokinkaan liittyvät aiheet kiinnostavat aina.
Vitamiineja kuten BCC'n Daily Essentials josta jo kai mainitsinkin, on tarkoitattu käytettäväksi useamman kerran viikossa. Rabisorb-tekniikasta voi lukea täällä;
http://www.novils.com/yleistarabiso.htm
Itse olen ollut erittäin tyytyväinen noihin tuotteisiin.
Undulaatti vaikka ne ovatkin olleet jo pitkään lemmikkeinä ei niiden elintoiminnat kuitenkaan niin paljon poikkea lunnokannoista. Tosin tarhaolosuhteissa syötetty ravinto saa jotain muutoksia aikaiseksi mutta ei sillä tavoin että se vaikuttaisi vaadittaviin ravintoarvoihin.
Se että jollakin yksittäisellä harrastelijalla poikaskuolleisuus on vähentynyt pellettiin siirtymisen takia ei merkitse sitä että nykyinen ruokinta olisi lähellä optimaalista vaan sitä että ruokinta ja olosuhteet ovat olleet aikaisemmin kyseenlaisia tai suorastaan virheellisiä.
Lähdekirjallisuutena voisi käyttä ihan mitä tahansa tieteellisempää kirjallisuutta kuin woltersin undulaatit tai valmistajien mainossivuja. Myös tutustuminen undulaattien luonnonolosuhteisiin ja etologian perusteisiin voisi avata uusia näkökantoja.
Wolterin kirjoista en viisi sanoa edes mielipidettäni.
Mielipiteeni perustuu paitsi useammankin kasvatuskokemukseen, myös omaan parinkymmenen vuoden kokemukseeni lemmikkilintujen parissa. Tällä hetkellä parvessamme on yli kahdeksankymmentä lintua, joista suurin osa syö juuri pellettiravintoa ja voi erittäin hyvin. Jos yhdellä henkilöllä, jota en edes tunne, on mielipide joka sotii kymmeniä vastakkaista mielipidettä vastan ,joisa suurin osa erittäin kokeneiden kasvattajien ja lintuharrastajien, en vielä niin helposti muuta mielipidettäni:)
Luonnon linnuilla on luonnossa täysin erilaiset olot. Vaikka lentohäkki olisi koko huoneen kokoinen, undulaatti ei ikinä saisi yhtä paljon liikuntaa kuin luonnossa, jossa linnut lentävät juomapaikoilleen ja pesilleen pitkiä matkoja polttaen ylimääräistä rasvaa.
Lisäksi luonnossa siemenet ovat tuoreita. Useampikin lintulaji syöttää poikasilleen mielummin tuoreita tai idätettyjä siemeniä juuri ravinto-arvojen vuoksi. Suomessa myytävät siemneseokset ovat myös valitettavan ykispuoleisia verrattuna luonnosta löytyviin suuriin siemenvalikoimiin, ja suomessa kaikki siemenet ovat myös kypsiä- luonnossa ainakin osa on puolikypsiä ja siksi ravinto-arvoiltaan suurempia.
On totta että luonnossa esim. siemenet ovat ainakin hetken aikaa tuoreita mutta ei kuitenkaan koko vuotta. Pesintäaika ajoittuu juuri tähän tuorevaiheeseen ja sitä tulisi jäljitellä myös pesintäaikana, mutta ei suinkaa koko vuotta.
Vaikka lemmikit eivät saakkaan liikuntaa siinä määrin kuin villit linnut, niin silti niiden ravintoympyrän pitäisi sisältää samassa suhteessa jokaista ravintoainetta.
Kalorimäärää pitääkin vähentää mutta ei suinkaa esim. rasvan suhteellista osuutta. esim. a-vitamiinin imeytyminen heikkenee jos tarjolla on liian rasvaton dieetti. Tietenkin pitää olla tietoa lajin asettamista vaatimuksista.
Ei koko vuotta tuoreita, mutta sittenkin niiden kypsymiseen menee aikaa. Lemmikkilintujen ruokavalionvaihdos on aina soutamista ja huopaamista, ja aina kun yrität tarjota jotain uutta, alkaa lyhytaikainen dieetti. Itse en rasittaisi lintujen systeemejä ruokavalion vaihdoksilla usein.
Jos lemmikkilintujen ravinnon rasvmäärä olisi samassa suhteessa kuin luonnonlintujen, lemmikkilinnut kuolisivat nuorempina liikarasvoittumiseen. IMO.
On pelleteissäkin rasvaa. Se on vain suhteutettu syöjän kokoon ja lajiin. Esim. Pretty Birdin Species Special on muistaakseni rasvaisempi kuin normaali kakdujen pelletti samaa merkkiä.
Harrisonilla on muistaakseni lajikohtaiset ruokamerkit, joissa kaikki on suhteutettu lajille sopivaksi. Jos lintuihin erikoistunut ja kokenut eläinlääkäri suosittelee jotain, aion kyllä uskoa hänen sanaansa, pahoittelen:)
No toi on kyllä aikamoista yleistystä.
Mikä ihmeen normaali kakadu?
Ruusukakadun kanssa täytyy olla todella tarkka rasvojen suhteen. Mutta esim. palmukakadu vaatii lähes saman määrän kuin isommat arat. Sitten on mustat kakadut, corellat ja isot valkoiset kakadut joilla kaikilla on erilaiset ravinto tottumukset.
Jos kakaduiden ruokavalioihin haluat tutustua niin etsi käsiisi Robert Lynnin teoksia.
Joka tapauksessa en ole ainoa, jonka mielestä suurinosa lemmikkinä olevista ruusukakaduista on ylilihavia ja arat alipainoisia.
*virn* Relaa. Tarkoitin normaalia kakaduillekin syötettävää pellettiä, en "normaaleja kakaduita". Pretty Birdiähän myydään "Species Specialia" muutamille lajielle erikoisesti räärälöitynä, itse käytin normaalia lajiketta, joka sopii kakaduille, siksi siis nimitys "normaali kakaduillekin käyvä". Tuota pellettimerkkiä siis on normaali laatua eri kokoisina, mutta sitten vielä erilliset laji-laadut joissa on suhteutettu lajile sopivaksi (linnutkin muuten huomaavat eron. Kakadut eivät ensimmäisen maistin jälkeen koskeneetkaan African Grey-speciaaliin, vaikka koko on sama kuin mitä normaalisti syövät).
Tiedän kyllä ruusukakadujen jutun. Omani joutui tarkalle dieetille syötyään entisen omistajansa kanssa auringonkukkaa, nyt on taas suht normaalimitoissa, mutta ahne porsas se on:) (onko suomessa edes saatavilla mustia kakaduita?).
vitamiinia ei kannata lisätä jos ei linnuissa näy mitään päällepäin. jos niiden höyhenys ei kiillä tai ne nyppii höyheniä niin paljon että masussa on "reikiä" tai näkyy valkoista untuvaa kannattaa antaa vitamiinia.
kerran undulaattisi syö terveellísesti joka päivä viherravintoa eivät ne tavritse vitamiinia veteensä.
ehkä ne eivät tykkää juoda vettä kun se tuoksuu ja maistuu vitamiinille. omani ainakin vieroksui vettä kun piti antaa niille vit. mutta uskon että lintusi juovat vettä, itsekin epäilin aluksi että omani eivät juo, mutta olen nähnyt kun olen seuraillut niitä kauempaa.
jos haluat jotain vitamiinia lisätä ruokintaasi niin anna niille parikertaa viikossa undulaattien siementankoja, niitä on sellaisia joihin on lisätty vit. ja linnut tykkäävät puuhastella niiden kimpussa.
tekstistä päätellen lintusi ovat terveitä.
Siinä vaiheessa kun linnussa näkyy vikaa, voi helposti olla jo liian myöhäistä korjata vikaa. Lisävitamiininen tarkoitus on nimenomaan ehkäistä sairauksien syntyminen ja kunnon heikentyminen.
Siementankoja en ole viitsinyt antaa, niiden vitamiinipitoisuudet tuntuvat olevan yhtä tyhjän kanssa verrattuna lisävitamiineihin ja ennen kaikkea tuoreruokaan.
Jos päivittäinen ravinto koostuu pääasiassa pelleteistä on syytä kartta lisävitamiinien tarjoamista.
Prosessoidut ravinteet eivät sovi edes kaikille lajeille ja ne voivat aiheuttaa myös allergia-oireita, mitkä voivat johtaa em. nyppimiseen.
Kannatta tarkkailla mitä linnun nokkaan työntää.
Jos suinkin on aikaa ja tietämystä niin luonnonmukainen ravinto on aina parempi kuin tehdasvalmisteinen (ei tosin poikasravinto).
Eläinlääkäri Reijo Nenosen mukaan lähes 90 % lemmikkilinnuista potee jotain puutoksia. tutkituista linnuista lähes 80% poti Kalsiumin puutosta.
En voi lainata tekstiä suoraan, se on Reijo Nenosen Copyright, mutta teksti löytyy mm. Siipipeili 1/99. Mutta tässä suora quote: "siemenseoksen määrä saa olla enintään 20% ravinnon määrästä. Pääruokana kannattaa antaa jotain korkealaatuista papukaijoille tarkoitettua täysrevintoa (ns pellettiä)."
Reijo on toiminut lintuihin erikoistuneena eläinlääkärinä yli 20 vuotta, ja on perehtynyt ruokintaan. Jos siis niinkin kokenut eläinlääkäri suosittelee kyseistä tuotetta/tuotteita - ja kyllä, Reijo suositteli sekä pelletti-ravintoa ja lisävitamiineja, en ainakaan minä katso itseäni niin päteväksi että väittäisin vastaan kymmeniä vuosia lintuihin erikoituneelle eläinlääkärille ;)
jos linnut syö joka päivä tuoreruokaa niin ne ei todellakaan tarvitse vitamiinia! ei ne luonnossakaan syö välttämättä päivittäin hedelmiä, eikä tod. poikkea eläinkauppaan hakemaan päivittäistä ylimääräistä vitamiini annosta!
Itse asaissa normaalisti luonnon papukaijalintujen ravinto koostuu enimmäkseen hedelmistä (paitsi kuivalla kaudella, kuten tämä toine kirjoittaja jo mainitsi), ja siemeniä ravinnosta tulisi olla vain noin 20% max. Näin on kirjoittanut mm. eläinl. Reijo Nenonen, joka on yksi suomen parhaista lintulääkäreistä. Pelkkä siemenravinto on erittäin ravinneköyhää, eivätkä siementangot auta siihen.
Joka päivä vitamiineja ei tarvitse antaa, eikä niitä tarvitse hakea päivittäin kaupastakaan; vitamiineja voi ostaa suuremmissa purkeissa ja purkit kestävät pitkään- ne säilyvät pitkään ja purkeista riittää viikkokausiksi. Itse annan tiettyjä vitamiineja vuorotellen pari kertaa viikossa; näin suurin osa taudeista ja puutostiloista ehkäistään jo ennen kuin ne pääsevät vauhtiin.
kuitenkin aika harvan papukaijalajin ravinto on suurimmaksi osaksi hedelmiä. Itse asiassa liika hedelmäpitoisuus on vahingollista tietyille lajeille. Undulaatit ja neitokakadut esimerkiksi ovat lähes täysin siemensyöjiä.
Totuudenmukaisempaa olisi sanoa että lähes kaikki papukaijat ovat siemen- ja pähkinänsyöjiä, poikkeuksena lurit ja psittacula-suku.
(Tässä kohdassa mainitaan eroista mantereiden välillä. Australiassa hedelmiä on vähemmän kun taas sademetsien papukaijat syövät enimmäkseen siemeniä- mutta eivät VAIN. Mittaa sitten miltä mantereelta tulee enemmän lintuja;) Mutta se saa asian jo monimutkaiseksi)
Pointti on, että pelleteissä on kaikki ravintoaineet mitä siemenissä on, PLUS muita, joita kuivatuissa siemenissä ei ole. Vaikka lintu näyttäisi terveeltä, luissa olevat heikkoudet eivät paljastu silmämääräisesti ennen kuin se on jo liian myöhäistä, pelletit (ja silloin tällöin lisäkalsium) ehkäisevät nämä. Olen myös nähnyt röntgenkuvan linnusta joka oli ollut vain siemenravinnolla. Luut olivat selvästi haaleammat ja lintu sai välittömästi määräyksen reilulle lisäkalsium-annokselle.
Ainoa lisäaine jota en anna ovat kananmunat. Se saa linnut alkamaan pesimisen silloin kun sitä ei halua tai odota.
Jos 20 v kokemusta omaava lintuihin erikoistunut eläinlääkäri sanoo yhtä ja joku, joka käyttää nimenään kirjainyhdistelmiä, sanoo toista, joka sitä paitsi sotii kaikkea sitä vastaan, mitä suurin osa kokeneista kasvattajista ja harrastajista sanoo... arvaappas ketä uskon?
Olen ilmeisesti ilmaissut asiani epäselvästi, jos olet saanut käsitykset että tyrkytän lukijoille yksipuolisesti siemenistä koostuvaa ravintoa.
Tarkoitukseni on ollut koko ajan selvittää että periaatteessa joka lajilla (samalla alueella elävällä) on lajikohtainen ruokavalio johon ne ovat sopeutuneet vuosituhansien saatossa. Päivittäin tulisi kullekin lajille antaa sopivassa suhteessa siemeniä (oikean lajista), pähkinöitä, hedelmiä, vihanneksi ja muuta tuoreruokaa myös satunnaisesti eläinproteiinia.
Papukaijat nauttivat ruokailemisesta. Pellettien rouskuttaminen ei tätä nautintoa suo.
Asiat, mitkä ole ilmaissut eivät ole minun päässsäni kehitettyjä vaan monen kansainvälisesti arvostetun lintukasvattajan, -tieteilijän oppeja.
Ei pelletit mitään pirun keksintöjä ole. Jos linnunomistajalla ei ole aikaa/halua haalia kasaan tarvittavia ruoka-aineita niin silloin on järkevää tyytyä mielummin pelletteihin kuin pelkästään siemeniin.
PS. kyllä E-Amerikassakin on papukaijoja jotka eivät syö hedelmiä vaikka "sademetsää" asuttavatkin. Ja usein kalsium-vaje johtuu myös D3-vitamiinin puutteesta.
Itse asiassa minulla on muutama lintu, joka ei koskekaan siemeniin päästyään pellettien makuun. Voipi johtua siitä että näillä linnuilla on "Zruitblend flavour" eli hedelmänmakuinen seos (tiedän erään ystäväni, joka itse asiassa maistoi itsekin näitä ruokia ja sanoi niiden maistuvat "ihan ok:lta"- tosin samainen ystävä maistoi muistaakseni mm. beojen ruokkimiseen käytettäviä aineita sanoen ettei linnulle pidä syöttää mitään mitä itse ei ole valmis kokeilemaan;D ) Natural-makuisia pelletrtejä syövät linnut taas ottavat kyllä siemeniä mielummin, joten vaikka fruitblendissä on niitä turhia keinotekoisia väriaineita, syötän sitä linnuille jotka asuvat lentohäkissä jossa on myös siemeniä, ksoka ko. linnut tuntuvat mielummin syövän pellettiä ja antavat kyyhkyjen syödä siemensä rauhassa.
Luulen että ainakin yhtä moni arvostettu kasvattaja ja tieteilijä kannattaa pellettiravintoa höystettynä viher-ravinnolla, josta voinee taas tehdä päätelmän että mielipitetä harrastuksesta on miljoona maan ja taivaan väliltä. Ongelmana suomessa on myös juuri kyllin monipuolisen ravinnon hankkiminen- mm. undulaatin siemenseokset tuntuvat koostuvan parista kolmesta laadusta joten yhteisten ravintovaikutusten luulisi jäävän minimaalisiksi. Kun vielä listätään se, että on miltei mahdotonta jäljitellä luonnonoloja kylliksi antaakseen kylliksi liikuntaa tasapainottamaan siementen rasvoja ja ravintoköyhyyttä, pitäydyn pellettiravinnossa. Valitettavasti jos sanot "monipuolinen siemenravinto", aika moni undulaattiharrastaja, varsinkin nuorempi, uskoo tarkoitettavan siemenseosta jossa on parin kolmen värisiä siemeneniä, niitä kaupassa myytäviä joissa suu vaahdossa puhutaan "lemmikin parhaasta".
Myönnän kyllä että ajatus luonnonolojen jäljittelemisestä täysin on kiehtova. Häkin koon olisi silloin oltava valtava ja mm. juomapaikkojen ja ruokapaikkojen kaukana toisistaan että linnut tulisivat liikkuneeksi.
Sekalaisia kommentteja ruokintaan:
Nyrkkisääntönä tosiaan siemenseoksen osuus papukaijan ruokavaliossa saisi olla korkeintaan tuon 20%, Pienemmillä luonnossa enimmäkseen ruohonsiemeniä syövillä lajeilla tuo luku voi kyllä olla suurempikin, niiden siemenseokset eivät sisällä aivan niin paljon rasvaisia siemeniä (kuten auringonkukka) kuin suuremmilla kaijoilla.
Täysin luonnonmukaiseen ravintoon on häkkioloissa mahdotonta päästä se nyt lienee selviö, nekin siemenet mitä lemmikkien kupista löytyy ovat suurimmaksi osin jotain ihan muuta kuin mitä ne luonnosta löytävät (haluaisinpa nähdä ne Amatsonin viidakoiden villit auringonkukkapellot ja Australian luonnonvaraiset hirssivainiot).
Harva linnunpitäjä lisäksi osaa, pystyy tai edes haluaa käyttää huomattavan osan päivästä erilaisten siemenseosta täydentävien ruokien pilkkomiseen, raastamiseen ja keittämiseen ja tarjoiluun ja laskemaan ainesosat niin että lintu varmasti saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita juuri oikeissa suhteissa (en minä ainakaan pystyisi sanomaan että juuri nyt kupissa on täydellinen ja oikea ravintoseos). Juuri tämän vuoksi pelletti, jossa nuo ravintoarvot on valmiiksi edes suunnilleen oikein asetettu ja tutkittu on mainio pohja perusruokavaliolle. Tätä voi sitten lajikohtaisesti täydentää rasvaisemmilla tai tuoreilla ainesosilla sikäli kuin on tarvis, tai jättää lemmikin huoletta vaikka lomahoitoon tilapäisesti pelkkien pellettien varaan ilman että pelkää linnun ravitsemuksen kärsivän.
Toki ravinnon muutos on aina stressi linnulle, ja jos ongelmia ei näytä olevan kannattanee jo vanhempi ja tapoihinsa urautunut lintu joka ei suostu pelletteihin vapaaehtoisesti koskemaankaan jättää siemenravinnolle ja koittaa sitten erilaisilla tuoreruoilla monipuolistaa ruokavaliota. Esim neitokakaduilla lisäksi saattaa kuiva pellettiravinto joskus aiheuttaa munuaisvaivoja, eli kannattaa aina pitää niillä tarjolla myös kosteampaa ruokaa, ja ehkä osittain sitä siemenseostakin.
Mitä suurempi osuus linnun ravinnosta (syystä tai toisesta) on noita varsin ravinteiltaan yksipuolisia siemenseoksia, sitä tärkeämpää on tarjota niille myös vitamiineja ja hivenaineita lisävalmisteina. Etenkin kalsiumin puute voi monilla lajeilla johtaa nopeasti terveydentilan tai ainakin höyhenpeitteen heikkenemiseen. Pelleteissä yms lisäravintoseoksissa ("voimaruoat") on vitamiineja usein valmiina, joten niiden kanssa kannattaa tarkkailla lisämömmöjen yliannostusta, mutta purkin ohjeita noudattamalla yleensä yliannostusta on vaikea saada aikaiseksi vaikka vitamiineja tulisi jonkin verran muualtakin.
Siemenseoksiakin usein mainostetaan vitaminoituina, mutta usein etenkin irtoseokset ovat jo kaupassa vanhentuneet, jolloin sekä lisävitamiinit että siemenien luonnostaan sisältämät ravinteet voivat olla jo varsin vähissä. Lisäksi seokseen lisätyt vitamiinit ovat yleensä joko siemenen pintaan ruiskutettuja tai erillisinä rakeina, jolloin ne ovat yhtä tyhjän kanssa, kun lintu joko kuorii siemenet tai jättää ne rakeet syömättä.
Tuoreruoka ei todellakaan tarkoita pelkkää omenanapalaa silloin tällöin, vaan voi koostua hedelmien lisäksi esim keitetystä pastasta (kuoritussa vehnässä ei juuri muuta ravintoa ole kuin hiilihydraattia, joten näitä säästeliäästi tai edes viljaisempina versioina), erilaisista keitetyistä viljoista ja pavuista, tuoreista ja kypsennetyistä vihanneksista yms. Liiallinen hedelmäntarjoilukaan ei todella ole kaikille linnuille hyväksi, makeat hedelmät voivat suurina annoksina korkean sokeripitoisuuden vuoksi aiheuttaa häiriöitä linnun normaalille suolistoflooralle. Eli usein erilaiset vihannekset ovat parempi vaihtoehto perusruokana (varsinaiset hedelmänsyöjät toki asia erikseen) ja hedelmät säännöstellymmin makupaloina. Tietystikin jos se omenanpala on ainoa tuoreruoka mitä lintu suostuu syömään, niin sitten annetaan edes sitä, eli aina omakin järki ja linnun yksilölliset piirteet huomioon ruokinnassa.