Syömishäiriö?

Jos pystyt käyttää järkee niin kannattaa nyt oikeesti stopata tohon. Sun painosen ei kannata enää laihduttaa. Muuten sulta loppuu menkat ym. jos oot nainen, niinku vähä epäilen. Ite olin kans joskus noissa mitoissa ja kuulemma ihan sairaan näkönen.. ja pakko myöntää, että sillon ku joku kuva on otettu, niin en näytä edes yhtää iteltäni. Painan nytte yleensä 61-63kg ja pituutta on nykyään vähän yli 170. Haluaisin vieläki laihtua sinne 57kg tai sinne päin, mutta jokin pistää vastaan.. Toivottavasti tajuat ruveta nauttiin elämästä. Se, että syö välillä hyvääkin ei lihota vaan sillä tavoin pystyt pitään painon siinä missä se on nyt. Kannattaa nauttia ruoasta hyvällä eli tasapainoisella tavalla.

Normaalipainoinen ei parissa kuukaudessa noin vaan huomaamatta laihdu 5-6 kiloa. Todennäköisesti anoreksian alkua tuo, itsekin kärsinyt siitä. Pahimmillaan olin 176/52. Pakko myöntää, että haluaisin yhä olla tuon painoinen. Mutta sen huomasin lihotessani, että kun katsoin peiliin, pidin enemmän näkemästäni. Lantio ja vatsa näyttivät paremmalta. Ennen lihomista lantioni törrötti selvästi ulos ja vatsani kaartui voimakkaasti sisäänpäin. : / Kyllä siitä yli pääsee. Ala hiljalleen sallia herkuttelua rankaisematta itseäsi, ja pyri syömään vähintään 3 kertaa päivässä hyvin. Ei mitään pientä napostelua tuon tilalla, vaan kunnon aterioita.

Itselläni anoreksia meni ohi, kun koulut alkoivat. En selvinnyt koulupäivistä ja raskaista harjoituksista vapaa-ajalla syömättä. Vähitellen oli pakko alkaa vain syömään, muuten meni päivä pedissä. Kesällä olin ulkona juoksemassa pari-kolme tuntia, jonka jälkeen söin lautasellisen tuoretta salaattia.

Et ole todellakaan läski. Koita ymmärtää se. Huomasin itse sen, että jos syö muiden ihmisten seurassa, ei tuppaa katsomaan omiin ruokiinsa niin paljoa. Kerran muutkaan ei siitä lihoa, niin miksi itse sitten.