...havaittiin pahanlaatuinen aivokasvain 6kk sitten. menin lääkäriin kovan migreenin ja huimauksen takia. lääkäri määräsi mulle migreeni lääkkeitä, ja lähetti kotiin. kun päänsärky ja huimaus vain pahenivat seuraaville viikoilla lääkkeistä huolimatta, menin yksityiselle lääkärille. siellä muutamien kokeiden jälkeen minut otettiin osastolle. tutkimusten jälkeen huomattiin, että kasvain on pahanlaatuinen, ja sitä olisi todella vaikea leikata. tosin leikkaus oli ainut mahdollisuus. Toivoinkin että se auttaisi, eikä kasvain uusiutuisi. kuitenkin kävi niin, ettei kasvainta saatu poistettua, ja sen jälkeen on käyty erilaisissa hoidoissa, syöty lääkkeitä ja toivottu että kasvain häviäisi näillä hoidoilla. mulla oli mahdollisuus jäädä sairaalaan, mutta halusin kotiin, ja kouluun (siksi aikaa kun pystyin) mutta nyt olen kotona, en voi liikkua paljoakaan. edellisellä lääkärin käynnillä mulle kerrottiin, ettei kasvain mitä todennäköisimmin parantuisi, ja elinaikaa ei ole paljoa jäljellä, n. muutama kuukausi. lääkärit, ja sukulaiset haluaisivat vielä jatkaa kemoterapiaa ja lääkitystä, mutta itse en jaksa enempää ja päätinkin että otan enään kipulääkkeitä. perheeni on yrittänyt suostutella mua sädehoitoihin ja muihin, mutta pysyn päätöksessäni. ja haluan olla kotona loppu ajan.
en nyt tiedä, että miks kirjotin tän tänne, mut tuntu et oli pakko jonnee kirjottaa....
en nyt tiedä, että miks kirjotin tän tänne, mut tuntu et oli pakko jonnee kirjottaa....
Vastaukset 21
Vanhimmat
Haluisin sanoo jotain lohduttavaa mutten osaa. Sun tilassas tekisin varmaan saman ratkaisun, että haluisin elää viimeset hetket rakkaitten ihmisien seuras, enkä rupeisi mihinkään lisähoitoihin... Aina voi olla myös mahdollisuus ihmeeseen... Aurinkoisia päiviä ja toivotaan et näet niitä vielä mooooontaaa!!!!!:D
tunnen itseni todella tyhmäks kun en osaa oikein sanoa mitään... mun isosiskolla oli sama juttu, mut mä itse en koskaan ehtiny tavata sitä.. :(
en tunne sua, mutta toivon sydämestäni sulle kaikkea hyvää, muistetaan nauttia ihan jokaisesta päivästä, koska koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan...
Ei ole oikein että nuori ihminen joutuu kokemaan vakavan sairastumisen.Voimia sinulle ja perheellesi.
Mä uskon, et sä pärjäät! =) Uskothan säki?
Sun täytyy luottaa ittees. Sä oot selviytyjä.
Ei kai, kunpa voisin tehdä/sanoa jotain joka auttaisi jatkamaan elämää elämää ilman lääkkeitä, tai no ainakin tekemään viimeisistä päivistäsi maailman onnellisimmat. Kamalaa kun saa kullaa että eläää enää n. kuukauden. Miltä kaikista rakastamistasi ihmistäkin tuntuu kun on kokoajan suuri vaara menettää sinut.
Ymmärrän kyllä ratkaisusi. TODELLA HYVIN.
Itse olisin kyllä tuossa tilanteessa niin raukkamainen että valitsisin lääkkeet jos vain saisin elää...
Mua itkettää ajatellakkin. Uskon että olet todella hieno ihminen.
Nauti elämästäsi. Tehkööt muut siitä sinulle elämisen arvoista.
Kaikkea hyvää, ja paljon enemmänkin.
Tuossa tilanteessa mäkin valitsisin sen vaihtoehdon, että viettäisin loppuaikani rakkaideni seurassa, yrittäisin tehdä viimeisistä päivistä onnelliset.
Surettaa ajatellakin, että joku oman ikäiseni kuolee kuukauden kuluttua.. Kuvittelen itseni samaan tilanteeseen, ja olisin jo varmasti tehnyt itsarin. Mutta mitä se hyödyttäisi, kun loppu lähestyy kuitenkin.
Voimia viimeisiin päiviisi, ja muista, että moni ihminen välittää susta! Koita kestää!
Mua alko itkettää ku luin ton sun juttus! Tiedän ettei auta yhtään ku tilannettas valitellaan mut haluan kuitenkin kertoa miten pahalta tuntuu kuulla jotai tälläistä... Lupaa mulle tai edes itsellesi ettet menetä toivoasi!!! Alä alistu kohtaloosi! OLE VAHVA ! niin vaikeata kun se nyt onkin... oon kuvitellut että mulla on vaikeaa mutta se siitä mulla on oikeesti asiat paremmin kuin voi olla... No joo...voimia ! Kunpa kerkeisin vielä tutustua suhun paremmin...
- dancer in the dark
- matkalla mombasaan
mä oon emilia, Ninan (kyynel89) bestis.... se kerto et se oli kirjottan tänne. ja voin sanoo teille, et Nina on maailman ihanin, ja ystävällisin ihminen, ja paras mahdollinen ystävä minkä voi toivoo! ollaa tunnettu lapsest asti.
mä en oo vieläkää sisäistäny, et jonaa päivänä mul ei oo enää mun omaa ihanaa ninaa. jonaa päivänä mä joudun luopumaa mun rakkaast ystäväst.
mut siihen asti, mä aijon olla ninan tukena, ja seurana, ja iloita yhdes elämän pienist asioist; auringon nousuist ja laskuist, lumisateest, toisistamme... Mu alkaa kyyneleet valumaa ku pelkästää kirjotan tät... mut mä lupasin ninalle, et kirjotan tänne sitte, ku nina nukkuu pois... toivottavast en siis pitkää aikaa....
hei olen nuori tyttö mutta ymmärrän kyllä tapahtuneen.toivoisin että en joudu suremaan sun asiaa liian kauvan koska minä suren kuin suren muittenkin puolesta.ota ittees niskasta kiinni ja katso peiliin sano itteles:että pystyt kyllä! niin se on tää on vakava asia mä olen menettänyt mun velieni mutta se on salaisuus enkä kerro asiasta enenpää.yritä elää mahdollisimman normaalia elämää jos kummiskin yrität liikaa nauttia niin et voi olla hetkeäkään ilman kasvainta.jos elät normaalisti kasvainkin voi unohtua.PYSY VAHVANA (:
Elämä on vain kämmenen leveys tai niinkuin ei mitään! Jos sinulla ei ole rauha Jumalan kanssa, niin tapahtuu iankaikkinen vahinko. Rukoilen sinun puolestasi, että Jumala lähettäisi luoksesi jonkun uskovaisen ihmisen kertomaan elämän tärkeimmästä asiasta. Rukoilen myös, että parantuisit aivokasvaimesta! Joskus Jumala pysäyttää rajuin ottein ihmisiä, saattaakseen heidät omikseen. Rukoile sinäkin Jumalalta apua!!! Sitä ei kannata jättää viimeiseksi ässäksi!
lueskeleen noita uskontopalstan juttuja. Ne ovat täyttä soopaa lähinnä!!! Siällä vaan tapellaan keskenään!
Multa kuoli kaveri syöpään joskus ala-asteella. Muistelen sitä vieläkin.
kyyneleet valuivat pitkin poskia kun luin viestisi :( ikävä juttu.. en oikein tiedä mitä sanoa.. vaikka en tunnekaan sinua, voin sanoa että olet varmasti mukava ja ihana ihminen. rukoilen sinulle ja läheisillesi voimia. voih, kunpa voisinkin keksiä lääkkeen, joka pelastaisi sinun ja monien muiden ihmisten hengen.. jaksele..
Hei,
Olen 22-vuotias. Sairastuin 17-vuotiaana syöpään, siitä alkoi se sairaalakierre. Lääkärit antoivat jo alussa 80% paranemisennusteen, joten tilanne oli sikäli erilainen... Alusta astin päätin että taistelen, halusin elää. Älä anna taudin nujertaa: taistele loppuun asti sitä vastaan, sinulla on kaikesta päätellen hyviä ystäviä ympärillä jotka antavat voimaa! Välillä voimakkaat hoidot ovat kauheata kestettävää, yhdessä vanhempien kanssa tuli monet itkut itkettyä... olen kuitenkin onnellinen että sen läpi jaksoin.
Ihmeitä sattuu, itse pidän jokapäivä paranemistani tähänkin tilaan ihmeenä! Toivon sydämestäni että sinä myös sellaisen kohtaat. Itse olen tilanteessa jossa kemot olleet jo pidempään ohitse, seurantaa toistuvasti ja todennäköisesti loppuelämän tauti varjostaa... Mutta olen onnellinen, elämää varten kannatti taistella!
Tsemppiä sinulle ja paljon jaksamista taisteluun!
On vaikea ymmärtää, kun nuorena kohtaa tuollaisia vastuksia. Mielellään ajattelee, että kuitenkin kaikella on jokin tarkoitus.
Itse uskovana ajattelen, että meidän elämämme päätarkoitus on tulla tuntemaan elämässämme vapahtajamme ja lunastajamme Jeesus.
Tämä elämä on meillä kaikilla vain väliaikainen, mutta uskon, että meitä ei ole luotu ainoastaan tätä lyhyttä elämaa varten. Raamatun päätarkoitus mielestäni on valmistaa meitä sitä varten, että voisimme tämän lyhyen elämämme päättyessä turvallisesti ja onnellisina siirtyä siihen iankaikkisesti pysyvään Taivaan Kotiin, missä ei ole enää sairautta, eikä muitakaan kiusauksia.
Tien siihen kotiin on meille valmistanut Herramme Jeesus kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Hän on ottanut vastatakseen meidän vikamme ja virheemme, ja kärsinyt rangaistuksen meidän vikojemme tähden. Me saamme uskoa, että myös sinun ja minun puolesta on tämä lunastustyö tehty, sinun ja minun syntivelka on maksettu siellä Golgatalla. Kun Herramme Jeesus on näin maksanut meidän syntivelkamme, ei Taivaan Isä nää meissä enää vikoja, vaan ottaa meidät omiksi lapsikseen ja kantaa meidät Taivaan Kotiin, kun matkamme täällä päättyy.
Haluan rukoilla puolestasi Taivaan Isää, että saisit parantua. Haluan kuitenkin kertoa, että ainoa todellinen turva elämässä ja kuolemassa on, että saamme syntisinä uskoa, että kaikki syntimme ja vikamme ovat anteeksi annetut Herramme Jeesuksen nimessä ja veressä, jonka Hän on vuodattanut meidän syntien anteeksiantamiseksi. Sinäkin saat sen uskoa omalle kohdallesi, siitähän Raamattu todistaa.
Helposti ajattelemme, että vakavasti sairaana on lähtöhetkemme lähempänä kuin terveenä ollessamme. Kuitenkin on täysin mahdollista, että esimerkiksi minä, vaikka olenkin terve, pääsen lähtemään ennen sinua. Siksi onkin tärkeää, että olemme aina valmiita lähtemään. Ajattelen, että olemme valmiina, kun meillä on usko Herraamme Jeesukseen meidän omana vapahtajanamme ja lunastajananamme ja syntivelkamme maksajana. Hän on kaiken meidän puolestamme valmistanut, meidän velkamme maksanut ja meille tien Taivaaseen avannut.
Toivotan sinulle Taivaan Isän siunausta ja Hänen armonsa tuntemista.
Toivoisin niin, että parantuisit. Mutta jos et parannukaan tässä elämässä, voit silti elää uudessa elämässä, taivaassa. Jeesus sanoi maan päällä vaeltaessaan: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, elää, vaikka olisi kuollut eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." Kaikki me kuolemme joskus, mutta elämä ei lopu kuolemaan. Jokainen, joka haluaa uskoa Jeesukseen, saa elää iankaikkisesti. Jos jaksat ja haluat, lue Raamatusta Johanneksen evankeliumi. Se lohduttaa sua. Se on Jumalan kirje ihmisille.
Haluan yhtyä täysin 'uskovan' ajatuksiin ja kehottaa sinua siirtämään katseesi yhdessä rakkaittesi kanssa rajan toiselle puolelle ikuisuuteen, jossa kaikki Kristukseen uskovat saavat ikuisen onnen ja rauhan. Toivon ja rukoilen, että täällä armon ajassa voisit ottaa vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanasi ja omistaa uskolla hänen sovitustyönsä omaksesi.
Tämä ei sulje pois sitä ajatusta ja toivomusta, että saisit iloita rakkaittesi kanssa ja olla lähellä heitä sen ajan, mikä sinulle on määrätty. Kukaan meistä emme tiedä, ketä kutsutaan seuraavaksi täältä pois.
Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen. Amen.
Kiva, kun kirjoitit tänne. Sinun kaverisikin näyttää kirjoittaneen. Olen lukenut kaikki ylläolevat kommentit ja niistähän sinä saat mietittävää, mitä kukin ajattelee. Tuskin sinua säälittelevät kommentit auttaa. Parhaassa tapauksessa alkaa itkettämään ja huonoimmassa tapauksessa rupeat rypemään itsesäälissä.
Olet saanut myös rohkaisevia kommentteja, ts. Pysy vahvana jne, älä anna periksi yms. Nekin ovat hyviä, tiettyyn rajaan saakka. Siinä olet pysynyt vahvana, että olet itse pättänytlopettaa hoidot, joista ei ole ollut apua. Haluat nauttia elämästä niin kauan kuin voit ja se on hyvä. Sinä olet tehnyt päätöksesti ja toisten on sitä kunnioitettava. Toivonkin, että perheesi jaksaa järjestää sinulle mukavaa toimintaa halujesi ja vointisi mukaan. Toisaalta, joku kaunis päivä voi olla unohtumaton vain siksi, että katselet ikkunasta ulos kirkkaille hangille ja kuuntelet kaunista musiikkia.
Ei sinun tarvitse väkisin olla rohkea. Jos tuntuu, ettet jaksa olla, niin ei sitten, sekin on ihan ok. Kun tuollainen paha tauti etenee, väkisinkin joutuu enemmän ja enemmän toisten autettavaksi ja tulee avuton olo. Tulee myös joskus sääli niitä läheisiä kohtaan, jotka auttavat. Kaikkein parasta olisi, jos voisit ihan avoimesti keskustella äitisi/vanhempiesi kanssa kuolemasta ja sinun toiveistasi ennen sitä. Jos sekä sinä, että vanhempasi vältätte siitä puhumista, niin viimeiset aikasi kuluvat molemminpuoliseen näyttelemiseen ja sitä et kai halua. Jotkut suunnittelevat muistotilaisuutensa ohjelman etukäteen kaverinsa kanssa. Sekin on jossakin vaiheessa ihan varteenotettava ehdotus, luulisin.
Jos perheelläsi ja sinulla on uskonnollinen vakaumus, voi edessä olevat ajat olla selvästi helpompia teille kaikille. Jos taas ei, niin en tuputa sitä. Kuitenkin, mikäli mieleesi tulee uskonnollisia kysymyksiä, voin vastatakin, jos kiinnostaa. Saat henkilökohtaisia kirjeitä s-postiisi, kun ensin itse otat yhteyttä osoitteeseen: [email protected].
Paljon hyviä ja aurinkoisia päiviä sinulle.
...ja sinun perheellesi. Ja rakkautta. Minulla on semmoinen isänäitini perua oleva suojelusenkeliusko johon uskon. Myös sinulla on oma enkeli joka sinua suojelee ja on kanssasi. Luota siihen.
Jumalaa tai ei, jokainen kai uskoo johonkin, mutta elämä on enimmäkseen epäreilua, epätodellista ja epämukavaa. Ei siinä paljon uskonnot auta, kun joutuu kovan eteen, yksin on.
Mutta kuolemaa ei kuitenkaan tarvitse pelätä, enemmän ehkä kaikkia lähteviä pelottaa jälkeenjäävien suru, jotka itsekkäästi silloin ajattelevat pohjimmiltaan itseään, "kuinka minulta meni nyt ystävä, rakas, isä tai äiti". Suru on tottakai totta omaiselle, mutta asiaa pitäisi nimenomaan ajatella sen kuolevan kannalta.
Ehkä pitäisi ajatella että kuolema on sittenkin kaiken kärsimisen ja tuskan jälkeen parempi vaihtoehto ja ihmettelen sitä usein, että jos on olemassa jokin kaikkivaltias jumala tai jeesus, niin miksi on niin paljon kärsimystä? tiedän ne tavalliset vastaukset, niitä kiitos ei tänne!
Multa on mennyt monta sukulaista vaikeisiin sairauksiin, itsemurhiin, onnettomukksiin jne. ja tahdon siis osaa suruusi sairautesi vuoksi ja sen vuoksi että tiedät olevasi lähdössä.
Ymmärrän oikein hyvin että et halunnut enää jatkaa hoitoja vaikka läheisesi niin toivovat, loputtomiin ei voi täälläkään elää vain toisten vuoksi ja elämänlaatu lienee tavoiteltavampi kuin sen pituus, sillä koskaan ei tiedä milloin on mentävä.
Noh, uskoa kun tuputetaan kovasti, niin heitän vilpittömän toiveen, rukoilkaa siis uskovat, että tämän ihanan ihmisen aivokasvain paranee tai siirtyy minun päähäni, ottaisin sen mielelläni kannettavakseni, sillä siten vasta todella voi toista ihmistä auttaa jos kantaa sen toisen ihmisen kaikkein raskaimman taakan kokonaan. Helppo on sivusta neuvoa, että tsemppaa ja tee niin ja näin ja yritä vielä.
Lohtua toivon sulle Nina, elämä kestää sen minkä kestää ja parhaimmasta päästä täältä lähdetään, olet ehkä enkeli, jolla on jokin toinen tarkoitus.
Sanothan rakkaimmilleni terveisiä, sillä minä uskon ilman jumalaakin että on olemassa parempi paikka kuin tämä universumi.