olen huolissani entisestä ystävästäni/hänen tulevista oppilaistaan, ystävystyimme lukion aikana ja aluksi meillä meni loistavasti asiat nappiin, pian hän kuitenkin sai minut "kateelliseksi"/vihaiseksi, vaikeutemme saivat alkunsa lukion päätyttyä, hän suuntasi luokanopettajaksi ja minä nörttinä ja hiljaisena biokemiaa lukemaan, tavattuamme lukion jälkeen vanhassa kaveriporukassa myönsin hänelle erään salaisen asian, OLIN KOULUKIUSATTU, ja olin vuosia käynyt hänen sekä muiden selkien "takana" psykologilla, asia tuntui helpottavalta myöntää kaverille, mutta hän nauroi minulle päin naamaa, kertoi kiusaamisen olevan kiusattujen omaa syytään, hänen omat vanhempansa olivat kuulema sanoneet hänelle että pitää osata puolustaa itseään/nousta vastaan, jos ei siinä onnistu saa syyttää vaan itseään
muutkin kaverit ryhmässä vaikenivat, minä tietenkin itkin silmät päästäni (olen 24 vuotias), lopulta hän tuli luokseni ja pyysi anteeksi, luulin asian olevan ohi, mutta tarkensi mietteitänsä seuraavasti:"älä ota mun mielipiteitä henk.kohtasesti mut vaan on kasvatettu näin, ne on vaan mun mielipiteitä"
ja tämä nainen lähtee nyt luokanopettajaksi etsimään töitä, vituttaa ja itkettää ja säälittää jo ihan tarpeeksi tulevien oppilaiden kohdalla, ehkä otan todellakin liian henk.kohtasesti, mutta mitäänhän en voi tehdä? vai?
tiedän että ei pidä sekaantua toisten elämään jne...,. mutta asia vaivaa
muut kaverit myönsivät myös tapahtuman jälkeen että semmonenhan se on, ja sanoivat että se haluu vaan opettajaksi esiintymishalunsa vuoksi, koska ei päässy teatterikorkeakouluun, pitää purkaa itseään, mitä lie tarkoittaa?
tämä oli todellakin tälläinen henkinen taakka, joka minun piti purkaa jossain, psygologin kjäynnit nimittäin loppui puoli vuotta sitten ja tässä sitä taas ollaan, ainut kysymys ois tässä: otanko kaverin kanssa kunnolla yhteen ja selvennän että eihän se voi tommosta linjaa jatkaa sitten koulumaailmassa?, muut mun kamut samaa mieltä, mutta ne ei taas haluu menettää tätä "sydänystävää", mitä teen?
muutkin kaverit ryhmässä vaikenivat, minä tietenkin itkin silmät päästäni (olen 24 vuotias), lopulta hän tuli luokseni ja pyysi anteeksi, luulin asian olevan ohi, mutta tarkensi mietteitänsä seuraavasti:"älä ota mun mielipiteitä henk.kohtasesti mut vaan on kasvatettu näin, ne on vaan mun mielipiteitä"
ja tämä nainen lähtee nyt luokanopettajaksi etsimään töitä, vituttaa ja itkettää ja säälittää jo ihan tarpeeksi tulevien oppilaiden kohdalla, ehkä otan todellakin liian henk.kohtasesti, mutta mitäänhän en voi tehdä? vai?
tiedän että ei pidä sekaantua toisten elämään jne...,. mutta asia vaivaa
muut kaverit myönsivät myös tapahtuman jälkeen että semmonenhan se on, ja sanoivat että se haluu vaan opettajaksi esiintymishalunsa vuoksi, koska ei päässy teatterikorkeakouluun, pitää purkaa itseään, mitä lie tarkoittaa?
tämä oli todellakin tälläinen henkinen taakka, joka minun piti purkaa jossain, psygologin kjäynnit nimittäin loppui puoli vuotta sitten ja tässä sitä taas ollaan, ainut kysymys ois tässä: otanko kaverin kanssa kunnolla yhteen ja selvennän että eihän se voi tommosta linjaa jatkaa sitten koulumaailmassa?, muut mun kamut samaa mieltä, mutta ne ei taas haluu menettää tätä "sydänystävää", mitä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivottavasti elämä koulii ja mielipiteet hänelläkin muuttuvat, ei ne miksikään yleensä parilla keskustelulla muutu... ja yleensä tuollaiset henkilöt ovat liian kunnianhimoisia tms. tyytyäkseen luokanopen hommiin pidemmän päälle... T. 10v luokanopena
elämä opettaa ja työelämä opettaa opettajaa. Jos ei oppilaiden seuraaminen opeta, niin erinäiset koulukiusaamiskoulutukset ja opettajainhuonekeskustelut kyllä opettavat. Jos vanhempia kiinnostaa se, että lasta kiusataan koulussa ja opettaja ei tee mitään asialle, niin asia menee rehtorille tai muulle korkeammalle taholle, ja opettaja joutuu sitten kiipeliin esimiestensä taholta. Samoin voi työpaikka jäädä saamatta jos moisesta asennevammasta jää kiinni jo työhaastattelussa. Eli sun kannattaa tässä vaiheessa suunnata huolenpitosi itseäsi kohtaan ja olla hyvä itsellesi. Muilla ihmisillä on velvollisuus ja etuoikeus pitää huolta itsestään ja jälkeläisistään ja voit luottaa siihen, että suurin osa näin tekee.
Luokanopettajan koulutukseen on valtavat määrät hakijoita. Luulisi, että tuollaiset idiootit saataisiin seulottua joukosta.