haluan sanoa sinulle
rakastan sinua
enemmän kuin
omaa
elämääni
rakastan sinua
enemmän kuin
omaa
elämääni
lyhyesti
* * * * * *
22383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joka
suonissasi
virtaa?
Rakastatko
kuin, kukkaa
joka nupusta
aukeaa?
Kuin
lintua,
joka
pesän suulta
lentoon
ponnistaa?
Rakastatko?
Kuin tulta,
joka
kipunat ilmaan
sinkoaa?
Rakastatko
minua
sinä
mikä minä olen?
Vain minua?
Sinä?
rakastan sinua
olet osa minua
asetuit mieleeni
asut ajatuksissani
suuri rakkauteni
olet kaipaukseni
iloinen odotukseni
rakastan sinua
vain sinua
sydämeni rakastaa sinua niin paljon
etten pysty niitä pukemaan sanoiksi.
Tunteet
sisällesi varastoisit!
Ehei, kerro ne julki!
Kuulla ne tahdon
suustasi sun!
Rakkaus
on
kai sana kaunein
päällä maan.
Siksi rakastan
ja kerron sen.
annan rakkauteni tuulelle
tuuli kuiskaa, en niitä
varastoi
julki sanat ei saa tulla
muiden luettavaksi
yhdelle sanat
rakastan
Mutta
kuulinko oikein?
Mitä tuuli kerrot
mulle.!
Totta niin
nuo
sanat
ovat tärkeät
vain sille
jota rakastat.
Tiedän.
kuiskauksen tuulen
ihan hennon kuulen
sanoja kauniita
sanoja rakkauden
kuuntelen niitä mykistyen
sydän aivan herkistyen
silmätkin kyyneltyen
tunnen suuren rakkauden
suunnattoman kaipauksen
sen minkä tuuli kuulee
se totta on
joka rakkauden sana
uskon
kaunis on rakkaus
kaunis on sen sanoma
tunteet purkaantuvat
kuunnellessa sen sanoja
Voi sanat sekoittaa.
Ottaa tuolta ja
lisätä
tähän !
Sitäkö uskoisin?
Ei , en usko
sanaakaan.
Vasta , kun
itse kerrot
sen ja
näytät
teoin
totisin.
Sillloin .vasta silloin
uskon sen!
Totta on
sana
rakkauden.
Kuiskaa!
nousen korkealle vuorelle
ja huudan rakkauden sanat
suustani, ehkä silloin
ymmärrät rakkauteni.
ja se kuuluu kaikkien
korville.
minä
Etteivät
tunteeni
jäähdy ihan!
Kutsu minut
vuoren juureen,
että
sanoista noista
ei mikään joudu
tuuleen!
Voih, ehkä
ei sittenkään
kaikille sitä kuulu
kuuluttaa!
Ymmärrän jo
sinun.
rakkaus ei jäähdy
se elää
huutoani seuraa
vuorelle korkealle
sanat kaikuvat
vieläkin
mitään salattavaa ei ole
kaikki sen kuulla saavat
vielä meri, taivas ja maakin
kuuntele
Jäätyä.
Jos
huutoasi en kuule?
Kuuroko olen?
Vai missä vika!
Tulinko juureen
väärän vuoren.
Tunnen
vain kylmän kiven!
Miksi
tunne sinua en!
Turhaako
kaikki olikin!
Missä olet?
Etsin!
huutosi kuulen
ei ole kuiskaus tuulen
vaan kaiku kallion uumen
sanat kauniit rakkauden
kaikki ne kuulla saa
myös meri, taivas, maa
kaunista rakkauden sanomaa
vuoresta kummahtavat sanani
kuuroksi sanani sinut
tekivät
nyt lyyhistyn kallion päälle
kylmyys seuranain
vain kerran voi toisen
tuntea ja antaa
rakkautensa
jatka vain ja nouse
vuorelle, sieltä
löydät minut
huudan
Kuulen äänesi
voi, älä yksin jää!
Tässä olen ,
etkö nää?
Haluan sinua
lämmittää
ja
tuntea
rakkauden
kauniin tuon!
Niin,
totta!
Ei
rakkautta usein
suoda!
Sen
oppinut olen jo!
Siksi
menettää,
sitä tahdo en!
Tahdon
kanssasi elää sen!
Kuulen.
aika loppuu
päättyy taru tää
teatteria on rakkaus
vuorosanat vaihtuu
osat on jaettu
ei kovin rakastavainen
osa ollut
kiitän
Miks nyt näin?
elämä on teatteria
rakkaus on osa siitä
osat aikansa kestää
niin runotkin....
rakkaus syttyy uudelleen
ja uudelleen
näin
mutta väliin
liiankin totista..
Pientä unelmaa...on aina hyvä olla
Vaikkei se totta oliskaan...
Iloa elämääsi kuka sitten oletkin.
aika loppuu ja lopahtaa
kun mieleen tulee viestin
poistot, siksi liian
totista
elämä pongahtaa
ylös ja alas ja
se rakkaus...
samaa toivon myös sinulle.