Wiccoille, ja muillekin luonnonuskoville kysymys;
Mitä uskontoa vanhempanne tunnustavat,
ja onko teidät kasvatettu samaan uskontoon lapsena?
Ja miten löysitte wiccalaisuuden?
Mitä uskontoa vanhempanne tunnustavat,
ja onko teidät kasvatettu samaan uskontoon lapsena?
Ja miten löysitte wiccalaisuuden?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vanhempani ovat kristinuskossa ja kastoivat minut siihen kun olin vauva. Sitä minä pidänkin vääränä, sillä eihän vauva osaa vielä sanoa, että haluaako hän tulla kristinuskoon vai johonkin muuhun? Eli pidän tuollaista kastamista aika turhana..
15-vuotiaana aloin tutkimaan eri uskontoja ja päädyin (wicca.fi) sivulle, jossa kerrottiin näistä wiccan peruspiirteistä, huomasin niitten osuvan niin paljon kohdalle ja siitä kaikki alkoikin. Nyt olen ollut puolisen vuotta wiccan tiellä, ja olen ottanut elämästä täysin erillaisen asenteen kun ennen. Olen onnellinen..
Vanhemmat on Peri Kristittyjä... Ja siihen ne ovat mua yrittäneet kasvattaa, mutta ei se oikein ole onnistunut...
Kuulin Televisiosarjasta Nimen Wicca ja päätin ottaa selvää mitä se on. Päädyin (myös!) wicca.fi sivuille ja hämmästyin kuinka samanlainen wicca oli kuin se mihin itse uskoin... Aluksi se oli sellaista hei olen noita touhua... Sitten tuli parin kk tauko ja joku napshti ja nyt oon jo paljon kypsempi kuin silloin... ja otan sen vakavasti... Eikä sitä tiedä vaikka löytyis joku muu uskonto...Mutta tällä hetkelllä en niin usko...
Jahas levy jäi päälle... taas:) Bb!
Vanhempani ovat kristittyjä,äiti muistuttaa minua yhäkin välillä että jumalan luota minä itseni vielä löydän. Isä taas on enemmänki sitten jo eroamasssa kirkosts. ja on hyvinkin mielenkiinnolla kysellyt minulta wiccalaisuudesta. Minut on ehkä kasvatettu aika vapaaseen tahtoon uskonnon asioissa. mikä on ollut hyvä asia. en ole ihan varma miten sitten sain wiccasta tietää.. Taisinpa jostain ohimenne lukea aiheesta ja sitten se vain loksahti :)
Katsoin Siskoni on noitaa ja päässä napsahti... Ensin yritin taikoa luokan söpöintä poikaa rakastumaan minuun mutta nykyään olen harras ja oppinut wicca. Olenhan jo 14.
Ei helvetti...Aikaisemmat vastaukset paljastavat totuuden: wiccalaisuus on teinityttöjen hömpötyksiä siinä missä Antti Tuiskun ihkuttaminen ja muut vastaavat ilmiöt.
Riparilla kuulemma puhutaan paljon uskonasioista. Siellä niitä on hirveä lauma 14-15 -vuotiaita keskenkasvuisia... Tämä siis sinun logiikkasi mukaan osoittaa että kristinusko on ainoastaan hormonien aikaansaama väliaikainen henkisen tasapainotilan heilahdus ihmisen elämässä.
Mutta oma vastaukseni:
Aloitin wiccan parissa 1970-luvulla etsiskeltyäni ennen sitä omaa uskonnollista identiteettiäni lähinnä teosofian ja buddhalaisuuden parista. Minunkin ensi kontaktini wiccaan tuli tosin median kautta, kun diggailemani The Doorsien Jim Morrison "avioitui" wicca-seremonioin new yorkilaisen ylipapitar Patricia Kennellyn kanssa. (Samaisella Kennellyllä oli muuten rooli wicca-papittarena Oliver Stonen leffassa "The Doors"). Kiinnostuin wiccan ja taiteen suhteesta ja löysin etsimäni... ;-D
Vanhempani ovat kuuluneet kirkkoon, mutta eivät ole kasvattaneet lapsiaan missään uskonnollisessa hengessä. He ovat antaneet lapsilleen vapauden valita oman tiensä, mistä olen heille erittäin kiitollinen. :-)
Itseasiassa tapasin vastikään wiccasapatissa mm. wiccoja, jotka ovat jo lähempänä neljääkymmnetä ikävuottaan. Lisäksi tapahtumassa oli myös ensimmäinen murrosikäinen toisen sukupolven wicca (jonka äiti oli siis wicca). Valitettavasti joillain teineillä wicca näkyy muoti-ilmiönä siinä kuin bändipaidatkin, mutta se ei tarkoita, että kaikki wiccat olisivat teinejä. Ja koska wicca on kehitetty jo 50-luvulla ja tuolloin wiccoiksi hyväksyttiin (coveneihin) vain yli 20-vuotiaat, joten siitä voi näppärästi laskea, että osa wiccoista on jo yli 74 tai vanhempiakin. Osa britteinsaarten wiccoista onkin jo kuollut jo vanhuuteen. Suomeen wicca on tullut vähitellen alkaen jo 70-luvulta, mutta vasta nyt 2000-vuoden molemmin puolin se on alkanut päästä suuren yleisönkin tietoisuuteen.
Hei,
Kun olet tavannut noita vanhemman sukupolven wiccoja (itse olen pitkälti yli neljänkymmenen), oletkos kuullut heiltä miten ovat tutustuneet alunperin aiheeseen. Vaihto-oppilaina kenties?
Tämä kiinnostaa minua, koska 70-luvulla informaatio oli kyllä kiven alla. Suurin osa meistä vanhemmista taitaakin juuri siksi olla tällaisia kaltaisiani yksinäisiä susia, koska covenit olivat yksinkertaisesti sula mahdottomuus. Myöhemmällä iällä sosiaalistuminen tässä suhteessa on ollut kyllä aika hankalaa. Uskon että meikäläisiä riittää, mutta omalla tavallaan "teini-wicca" -ilmiö saa kavahtamaan coveneita ja sapatteja :-(
Ensimmäinen Suomessa tapaamani wicca oli syntyjään jenkki, maahan muuttanut taiteilija. Se oli aika hieno hetki! ;-D
kaikkia en tunne kovin läheisesti, mutta eräs nainen wiccasapatissa sanoi tutustuneensa wiccaan 80-luvulla sattumalta, enkä kuollaksenikaan muista miten. Eräs toinen aikuinen havahtui wiccuuteensa vasta muutama vuosi sitten. Ja lähes kaikki uudemmankin polven traditionalistit ovat jossain vaiheessa oleskelleet ulkomailla tai tunteneet muutein läheisesti ulkomailta tulleita traditionalisteja.
Itse kuulun coveniin ja vaikka ikää onkin vain 25 olen ryhmämme toiseksi nuorin. Yhtään alle 23-vuotiasta ei ole. Yleensäkin tradicovenissa toimiminen vaatii jo hieman enemmän kuin pelkää muodin perässä intoilua. Tradicoveneista tuntuu nykyisin olevan Suomessa kova pula, halukkaita on paljon, mutta tradin polku on pitkä (useita vuosia ennen toista initiaatiota). Vaikka eklektisyys näkyisi nimenomaan olevan vallalla juuri muun muassa sen muodikkuuden takia.
Joo, 70-luvulla wiccalaisuus oli vielä osa hippiliikkeen nostamaa underground-kulttuuria ja jos hippejä oli Suomessa harvassa niin wiccoja vielä harvemmassa... Tosin niin älyttömältä kuin se kuulostaakin herra nimeltä Alice Cooper teki nimellään wiccalaisuutta kuuluisaksi jo tuolloin ;-D
80-luvulla wiccoja tapasi taas mm. Heimo Lappalaisen vetämillä shamaanikursseilla. Wiccalaisuus oli osa laajempaa uuspakanallista liikettä, johon kuuluivat kiinteänä osana mm. shamanismi ja noituus. Monet, kuten minäkin, kutsuivat itseään wiccoiksi vaikka kyse olikin huomattavasti laaja-alaisemmasta ilmiöstä.
Ne wiccat joihin tutustuin jo yli 20 vuotta sitten ovat kaikki pitäneet maailmankatsomuksensa. Itse en puhu mielelläni heidän, enkä itsenikään suhteen uskonnosta, koska häilymme kaikki jossain wiccalaisuuden, shamanismin ja castanedalaisen noituuden välimaastossa. Lieneekö sitten tyypillistä meille eklektikkovanhuksille... ;-)
Katson itsekin lukeutuvani eklektikkovanhuksiin, tosin wiccan tiellä olen ollut vasta muutaman vuoden.
Harmittaa kun löysin uskontoni niin myöhään! Monta vuotta meni turhassa etsinnässä ja nelikymppissynttärit on jo edessä :(.
Elämänkatsomukseni on kuitenkin ollut aina pakanan, joten wiccalaisuus tuntui heti "ihan omalta".
Olin tutkiskellut useitakin uskontoja, mutta jokaisesta löytyi jotakin mikä ei minulle tai elämänkatsomukseeni sopinut.
Wiccalaisuus sen sijaan tuntui heti oikealta, ja siihen loppuikin etsintäni.
Tuohon mitä oli puhetta nuorista wiccoista.
Minusta se ei ole tuomittavaa, vaikka joku nuori haluaisikin wiccan pariin jonkun hassun tv-sarjan innoittamana.
Ne jotka näin tekevät, eivätkä muuta wiccalaisuudesta halua, luopuvat kyllä jutusta kun huomaavat että kyseessä on oikea uskonto, ja elämäntapa.
Ne jotka jäävät, jäävät ja jatkavat eteenpäin.
Itsekin menin aikoinani rippikouluun kovin arveluttavasta syystä; en halunnut pahoittaa mummoni mieltä! En suinkaan siksi että olisin halunnut oppia mitään kristinuskosta.
Vanhempani eivät tunnusta mitään uskontoa, eivät kuulu kirkkoon eivätkä siis minua kastaneet lapsena (siitä iso kiitos heille!). Sain hyvin neutraalin katsomuskasvatuksen, tyyliin "Jotkut ihmiset uskovat, että... Toiset uskovat, että..."
Tutustuin kristinuskoon omin päin nuorempana, mutta havaitsin hyvin nopeasti, ettei se ollut minua varten. Wiccaan tutustuin siinä 15 vuoden iässä (kun uskontoasiat alkavat kiinnostaa) lähinnä kirjojen avulla, ja dedikaation tein kaksi vuotta sitten, 19-vuotiaana.
...ovat kristittyjä, mutta kotona ei puhuttu uskonnosta ellen jotain kysynyt. Sain ihan itse tutkailla eri uskontoja ja muodostaa niistä mielipiteeni.
Wiccalaisuudesta sain ensimmäisen kerran tietoa lehtijutusta, ja kun se tuntui olevan lähellä omia mielipiteitäni jotka olin muodostanut ennen kuin ikinä moisesta uskonnosta olin kuullutkaan aloin ottaa asioista selvää.
Eli. Minulla tämä wicca- uskomus lähti liikkeelle kaveristani. Hän tuli joskus innoissaan selittämään wiccasta ja noituudesta (hän oli sellainen wanne-be- wiccan, kylläkin) ja kokeilun haluisena lähdin mukaan. Yllätyin aika paljon, kaikki oli hyvin paljon sitä, mihin itse uskoin. Tosin, parin kuukauden päästä kaverini ei enää jaksanutkaan wiccaa ja selitti sitten jotain. Uskoin oman innostuksenikin hiipuvan, sillä tajusin wiccan olevan elämäntapa. Ennen kuin huomasin, että minä todella uskoin siihen. Kiitokset Jumalattarelle ja Jumalalle tulivat itsestään - minä uskoin siihen. Ja se nosti minut ylös päin. Ja nyt, vaikka ikääkään ei ole kovin paljon, mukana ollaan edelleen.
Eli, vaikka wicca onkin saanut muoti-ilmiön leiman, toivoisin, ettei kovin nuoria ihmisiä, jotka uskovat, leimattaisi heti näihin "Charmed"- noitiin. Koska joillakin saattaa sitä uskoa olla oikeasti.
Isäni on aika vapaamielinen, ja ilmeisesti uskoo vain johonkin korkeaan voimaan. Itseasiassa aika pakanallisen oloinen ja olenkin yrittänyt selittää hänelle jotain mm. wiccasta, mutta ei se tunnu ymmärtävän. :D
Äiti taas on kiihkeä tapakristitty. Ei antanut minun erota kirkosta, ja kun täysikäisyyden saavutettuani erosin itse se ei katsonut sitä hyvällä.
Entä minä sitten? Minut kasvatettiin tapakristityksi, mutta oikeasti uskoin. En koskaan "löytänyt" uskontoa itse, uskoin vain siihen mitä minulle oli opetettu kyseenalaistamatta sitä paljoa, mikä toki oli aika typerää näin jälkeenpäin katsottuna. Vanhemmiten aloin itse ottamaan selvää myös toisista uskonnoista ja ne vaikuttivat kiinnostavilta, mutta uskoin niin vahvasti kristinuskoon ainoana oikeana että se tutkiskelu jäi lähinnä kiinnostuksen tasolle. Ripari tuli, jossa kait hurahdin entistä pahemmin. Sen jälkeen eksyin aina isoskoulutuksesta Maata näkyvissä-festareille. Uskosta huolimatta, jokin jatkuvasti häiritsi minua. Kristinuskossa oli niin paljon ristiriitaisuuksia, ja asioita joista en pitänyt enkä osannut selittää. Törmäsin sitten wiccaan aika sattumalta, sillä luin erään online-tuttavani vieraskirjaa jossa mainittiin sana "wiccan" ja koska minulla oli tylsää enkä tiennyt mitä se tarkoittaa päätin googlata. Muutaman englanninkielisen sivun tutkittuani päädyin Nevenan sivuille. Siinä niitä sitten luin ja ihmettelin.
Wicca vaikutti kauniilta uskonnolta, ja siinä oli enemmän järkeä kuin kristinuskossa. Koin syviä vaikeuksia, kun en tiennyt mihin uskoa. Irtaantuminen alkoi hitaasti, välillä palasin kristinuskoon, välillä taas irtaannuin, jne. Parin vuoden jälkeen saavutin jonkinlaisen tasapainon. Tiesin olevani uuspakana, en vielä minkälainen, mutta uuspakana kuitenkin. Aloin myös varovaisesti viestimään siitä ympäristölle, ja nyt täysikäisenä erosin kirkosta eikä kenellekään pitäisi olla epäselvää mihin uskon. Onneksi lähipiirini on sen verran vapaamielinen, että mitään käännytysyrityksiä ei pahemmin ole. Äiti hieman vihjaili etten voi saada kirkkohäitä tai tulla kenenkään kummiksi, mutta kysyin sitten että "miksi haluaisin?" eikä ole sen jälkeen sanonut mitään. :D
Vanhemmat oikeita "himo"kristittyjä, ja kristinuskoa on minulekin tuputettu joka väliin.
Surffailin netissä ja satuin Pakanaverkon wicca-sivuille, jossa huomasin että omat ajatukseni vastaavat wiccaa.