Asioita on alkanut menemään huonompaan suuntaan, luulisin.
Olen (vasta) 16-vuotias ja ryyppyreissuja on lukemattomiin.
Muistini on heikentynyt ja toisinaan muutun joskus vähän sekavaksi vaikka olisin selvinpäin. Minun epäillään käyttävän / ottavan jotain aineita. Ihmiset ihmettelevät käytöstäni mutta olen kuitenkin ihan normaali ihminen ja mielestäni kuitenkin "täysijärkinen".
Haluaisin ehkä lopettaa juomisen kokonaan.. tai siis en minkäänlaiseksi absolutistiksi aio ryhtyä mutta sellaiset kaatokännireissut voisin poistaa.. En vain tiedä, kun tulee taas uusi reissu eteen niin ajattelee että; no miksikäs ei, vähän bilettämään! mutta olen alkanut ihmetellä jo itsekkin
itseäni silloni tällöin, muisti on tosi huono, olen saanut hieman huonon maineen ja minut tunnetaan liian hyvin ja huonoista syistä.. on vain niin vaikeaa lopettaa. Ei pysty.
Taas olen kaatuillut ja silmäkulmani on raastanut hiekkaista asfaltti tietä, kehoni on yleensä täynnä mustelmia...
Tahtoisin jättää juomisen ainakin siihen 18 ikävuoteen ja olla kunnollinen ihminen. Nuori täynnä elämäniloa. Harrastuksia on, ne ovat elämäni suola. Olen omistautunut harrastuksilleni ja melkein päivittäin kelaan mitä tekisin ja missä menisin jos en olisi löytänyt tietäni näihin. Elämäni ykkösasia. Päällimmäisenä, nyt vain juopottelu on ottanut liikaa valtaa..
Miten saan elämäni järjestykseen? Toisinaan minulla on niin huono olo henkisesti(kkin) että en voi muuta kuin maata sängyllä ja itkeä. Miettiä mitä olen tehnyt ja minkälaista elämää ihan oikesti haluaisin ja olisiko se mahdollista enää.
Olen ajatellut että jos riistäisin itseltäni hengen, pääsisin kaikesta. Ajatus pelottaa että olen ajatellut tuollaista. Se olisi vain niin helppoa. Kaikesta eroon hetkessä. Ehkä synnyn uudelleen? En kuitenkaan ihan helpolla tappaisi itseäni, ehkä.. tahdon kuitenkin elää, mutta tämä raastaa aivan liikaa. Onko muilla tällaista? tuntuu että olen pahimmasta päästä.. En tiedä yhtään mitä tekisin, olen monta kertaa ajatellut että juominen saa riittää, aina uudestaan kuitenkin suolaa haavoihin. Vanhemmille en tahdo puhua tälläisia, olen voittanut heidän luottamuksen ja vaikka he eivät tykkää kun juon, he päästävät minut yleensä ja kerron kenen kanssa ja missä olen. Saan kotiintuloajan, oli se sitten yöllä tai aamuyöllä kun pitää raahautua kotiin, minä teen niin.
Nyt minua hermostuttaa.. naamassani oleva naarmu, joak näyttää kuin minua olisi ehkä vetäisty turpaan, on tässä näin ja huomenna illalla joudun jotain selittämään siitä sillä vanhemmat tulevat reissulta kotiin. Myös kännykkäni on paskana. En tahdo sanoa että olin ryyppäämässä, niin kaatokännissä että kaatuilin ja pyörin maassa, kännykkäni katosin ja näyttö meni paskaksi eli se täytyy viedä korjattavaksi, sain hakea sen aamulla poliisilaitokselta, tälle löytäjälle täytyy kai antaa jotain palkkiota mutta en tiedä miten senkään sumplin.. En tahdo, jos tästä pääsisin nyt, lupaisin yrittää entistä enemmän olla raittiimpi.
Pyydän, auttakaa. Kirjoittakaa. Mitä teen? En jaksaisi enää..
Olen (vasta) 16-vuotias ja ryyppyreissuja on lukemattomiin.
Muistini on heikentynyt ja toisinaan muutun joskus vähän sekavaksi vaikka olisin selvinpäin. Minun epäillään käyttävän / ottavan jotain aineita. Ihmiset ihmettelevät käytöstäni mutta olen kuitenkin ihan normaali ihminen ja mielestäni kuitenkin "täysijärkinen".
Haluaisin ehkä lopettaa juomisen kokonaan.. tai siis en minkäänlaiseksi absolutistiksi aio ryhtyä mutta sellaiset kaatokännireissut voisin poistaa.. En vain tiedä, kun tulee taas uusi reissu eteen niin ajattelee että; no miksikäs ei, vähän bilettämään! mutta olen alkanut ihmetellä jo itsekkin
itseäni silloni tällöin, muisti on tosi huono, olen saanut hieman huonon maineen ja minut tunnetaan liian hyvin ja huonoista syistä.. on vain niin vaikeaa lopettaa. Ei pysty.
Taas olen kaatuillut ja silmäkulmani on raastanut hiekkaista asfaltti tietä, kehoni on yleensä täynnä mustelmia...
Tahtoisin jättää juomisen ainakin siihen 18 ikävuoteen ja olla kunnollinen ihminen. Nuori täynnä elämäniloa. Harrastuksia on, ne ovat elämäni suola. Olen omistautunut harrastuksilleni ja melkein päivittäin kelaan mitä tekisin ja missä menisin jos en olisi löytänyt tietäni näihin. Elämäni ykkösasia. Päällimmäisenä, nyt vain juopottelu on ottanut liikaa valtaa..
Miten saan elämäni järjestykseen? Toisinaan minulla on niin huono olo henkisesti(kkin) että en voi muuta kuin maata sängyllä ja itkeä. Miettiä mitä olen tehnyt ja minkälaista elämää ihan oikesti haluaisin ja olisiko se mahdollista enää.
Olen ajatellut että jos riistäisin itseltäni hengen, pääsisin kaikesta. Ajatus pelottaa että olen ajatellut tuollaista. Se olisi vain niin helppoa. Kaikesta eroon hetkessä. Ehkä synnyn uudelleen? En kuitenkaan ihan helpolla tappaisi itseäni, ehkä.. tahdon kuitenkin elää, mutta tämä raastaa aivan liikaa. Onko muilla tällaista? tuntuu että olen pahimmasta päästä.. En tiedä yhtään mitä tekisin, olen monta kertaa ajatellut että juominen saa riittää, aina uudestaan kuitenkin suolaa haavoihin. Vanhemmille en tahdo puhua tälläisia, olen voittanut heidän luottamuksen ja vaikka he eivät tykkää kun juon, he päästävät minut yleensä ja kerron kenen kanssa ja missä olen. Saan kotiintuloajan, oli se sitten yöllä tai aamuyöllä kun pitää raahautua kotiin, minä teen niin.
Nyt minua hermostuttaa.. naamassani oleva naarmu, joak näyttää kuin minua olisi ehkä vetäisty turpaan, on tässä näin ja huomenna illalla joudun jotain selittämään siitä sillä vanhemmat tulevat reissulta kotiin. Myös kännykkäni on paskana. En tahdo sanoa että olin ryyppäämässä, niin kaatokännissä että kaatuilin ja pyörin maassa, kännykkäni katosin ja näyttö meni paskaksi eli se täytyy viedä korjattavaksi, sain hakea sen aamulla poliisilaitokselta, tälle löytäjälle täytyy kai antaa jotain palkkiota mutta en tiedä miten senkään sumplin.. En tahdo, jos tästä pääsisin nyt, lupaisin yrittää entistä enemmän olla raittiimpi.
Pyydän, auttakaa. Kirjoittakaa. Mitä teen? En jaksaisi enää..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sulla on vaan eilisiltasesta kova vitutus. Harmi, kun nyt on jo viinakauppa kiinni, mutta joku baari aina löytyy. Mee sinne ja hukuta murheesi. Siitä, mistä se on tullu niin siitä se myös lähtee! Kippis!
juuri tuolla kaavalla oon toiminut liian pitkään..
vitutus ei eilisiltaisesta kyllä jäänyt, no ehkä ihan vähän mutta pahempiakin
on koettu. Nyt vain ei jaksaisi uusia tarinoita enää..
Voit syyttää vanhempias. Huono kasvatus.
en syytä. Tuosta olen tarkka. Ei ne tykkää että juon. Ei ne tiedä koko totuutta mistään. Vääristynyt kuva, vaikka sinne päin kyllä. Tietää millä paikkakunnalla oon ja vähän että keiden kanssa liikun vaikkei ne tunnekkaa. Kasvatus on ollut hyvää, itse olen sössinyt ei auta vaikka vanhempia mollaisi..
Voithan sä pyytää jotakuta kaverias valvomaan sun juomistas, eli kun on otettu tarpeeksi niin kaveri saattaa sut himaan.
Yksi on kans, että lujitat luonteesi ja jättäydyt pois kaikista bileistä, joissa alkoholia tarjoillaan ja alat menemään niissä vasta kun osaat juoda kohtuudella (juot kotona varovasti ja kokeilet kevyttä humaltumista). Vaatii aika paljon luonteenlujuutta, eikä tule olemaan helppoa.
Viimeisenä keinona on hakeutua vieroitushoitoon, jonne pääsee vaikkapa kouluterveydenhoitajan lähettämänä.
Muista: ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti parantumista ;)
Tsemiä sulle
a) hanki muitakin ystäviä kuin ryyppykavereita ja vietä aikaa heidän kanssaan.
ja / tai
b) älä mene bileisiin vaan käytä se aika mieluummin niihin muihin harrastuksiisi. Käy korkeintaan vain sellaisissa bileissä, joissa juhlinnalle on jokin järkevä syy: kaverin synttärit, vappu, koulun loppuminen...
Ala muutenkin tehdä sellaisia asioita jotka ovat ryyppyreissujen takia jääneet väliin tai vähemmälle. Lähde shoppailemaan, kahville, kirpputorille, pyöräilemään, kirjastoon, piirrä, kirjoita, korjaa / muokkaa vanhat vaatteesi uudenlaisiksi... auta vanhempia jossain kotitöissä... jää lauantai-illaksi kotiin katsomaan leffaa ja syömään herkkuja, dataamaan, lukemaan kirjaa... (ei ole mitään "nynnyjuttuja," koska ainahan voi katsoa kauhuleffoja, lukea karskeja kirjoja, tms.).
Pakko sanoa, vaikkei ehkä lohduta, että sinulla on "mielenkiintoinen ongelma....." Toivottavasti moni jaksaa lukea viestisi ja ajatella asiaa tuostakin näkökulmasta.
kiitoksia vastauksista :)... tahtoisin tosiaan palata "vanhaan elämääni", silloin kun oli melko huoletonta, siemailtiin parin kaverin kanssa pienessä mökissä keskenämme ja meillä oli ihan hauskaa. Sitten se ei enää riittänyt.
Eteenpäin on kuitenkin mentävä mutta eihän ole mahdotonta lykätä tulevaisuutta vähän myönteisempään suuntaan pienillä teoilla? Toivon että tahdon voimani on niin suuri, että asiat tosiaan muuttuvat ja pystyn kontrolloimaan enemmän itseäni.
Kiitos viesteistänne, niistä kaikista..
On hyvä, että tiedostat itse tilanteesi jolloin on myös helpompi Sinua auttaa. Ota yhteys lähimpään A-klinikkaan. Ne pystyvät kyllä auttamaan. Voit saada koulutetun nuoren tukihenkilön tai Sinut ohjataan AA-kerhoon jne. En tunne itse
kovin hyvin näitä asioita, mutta sen tiedän, että moni tuttavani on saanut avun.
Kaikki on täysin maksutonta sekä erittäin luottamuksellista. Toki minusta voisit hyvin kertoa ongelmasta avoimesti myös vanhemmillesi.
Löysin kirjoituksestasi monta kohtaa jotka kuvaavat myös omia tuntemuksiani.. Olen samanikäinen kanssasi. Viimeisen vuoden aikana en muista olleeni pisimmillään kuin 6 päivää selvinpäin. Selvinpäin olo hankalaa, kun aina joku tarjoaa ja on niin heikko luonne että en osaa sanoa ei.
Olen ajautunut sellaiseen porukkaan, joka rakastaa juhlimista. Juhlan aiheet revitään ties mistä ja alko tienaa. Tässä seurassa en vain pysty olemaan selvinpäin, mutta pidän ihmisistä niin paljon että en heidän seurasta luopuakaan halua..
Olen käynyt niin paljon jo baareissakin, että portsaritkin tunnistaa. Tämä aiheuttaa hirveää ikäkriisiä, sillä en voi ymmärtää kuinka täytän kuukauden päästä 17, kun olen puolitoista vuotta elänyt jo kuin täysi-ikäinen, serkun paperit olleet käytössä..
Tilanteesta haluaisin päästä eroon, mutta se on käynyt jo aika pahaksi.
Aivan, sama minulla. Pidän kaveriporukoistani, en tahdo heistä luopuakkaan. Eihän käteen jäisi paljoakaan.. On niin vaikeita asioita että tuntuisi vain helpommalta antaa olla ja niin tämä kaikki jatkuu..
pitää vain kertoa asiasta lähimmilleen ,s iis kavereille, että vähnetää juomista.
Jos he eivät sitä ymmärrä eikä tue, eivät ne ole hyviä ystäviä. pysy vahvana..itse aloitin nyt tipattoman kesän jatkon, tee asioita, jotka sää ajatukasesi pois pullon ympäriltä, käytä rahasi johonkin pysyvään, vaikka vaatteisiin tai koruihin
jaksamista.