ASIAA MINULLA

Täällä on myös eräs nuori nainen, joka on kiinnostunut elämästä ja sen sisällöstä ja sen sisältöön vaikuttamisesta. Minusta elämässä kannattaa pyrkiä eteenpäin ja katsoa valintojaan tarkkaan. En väitä, että korkea koulutus toisi onnea tai auvoisuutta, mutta kyllä se varmaan jonkinlaista hyvää ainakin joillekin tuo. Jos joku on hyvä siinä mitä tekee ja pitää tekemästään, niin tosiaan häntä pitäisi kannustaa eikä painaa. Samoin, jos jollakulla on kiinnostusta vaikkapa johonkin koulutukseen: Pitäisi sanoa, että lykkyä tykö, eikä että ootpa kaajeenmoinen.

Tässä yks päivä erään tutun pojan kanssa juttelin, juuri pääsi peruskoulusta tuo poika... Tulin kysyneeksi, hakiko hän mihinkään kouluihin. Sanoi, ettei ole hakenut, eikä aio mihinkään mennäkään, koska se on ihan kaajeenmoista. En älyä, mistä tuollainenkin kuvitelma oikein saa alkunsa. Kotonako sitä opetetaan vai tuleeko se sittenkin siitä, että kotona ei nimenomaan opeteta yhtään mitään? Itsehän jokainen lopullisen ajatuksensa muodostaa eikä voi aina vedota vanhempiin tai kotikasvatukseen, mutta varmaan silläkin on osuutta asiaan.

On myös hyvä että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, esimerkkinä nyt nämä aloittajan mainitsemat Vuolasranta ja Friman. Eihän meidän tarvitse olla heidän kanssaan kaikesta samaa mieltä. Mutta onpahan siinä kaksi romaniasioiden esilletuojaa, kummallakin on varmaan sellaisia ihmisiä jotka kokevat, että tässä puhutaan nyt heidän puolestaan. Minusta molemmilla on järkeviä mielipiteitä. En sano, että Vuolasranta esimerkiksi olisi kaikessa oikeassa, enkä myöskään yhdy Frimanin jokaiseen kriittiseen kommenttiin romanikulttuurista. Sanon kuitenkin, että heidän puheissaan on paljon hyvää.

Muuten:
Kyllä minusta kaaleitten kannattaisi pitää yhtä tällaisina aikoina, niin kuin ennen vanhaan... Monesti olen kuullut sanottavan ettei tänä päivänä sellaista ole kuin ennen. En tiedä, mutta uskon kyllä, kun on sen verran moni vanhempi ihminen tällaistakin viisautta kylvänyt... Nykyään on paljon eripuraa kaajeitten kanssa, mutta myös muiden romanien kanssa. Ja aivan turhista asioista. Miksei voisi tulla toimeen jokaisen kanssa ja antaa jokaisen olla sellainen kuin haluaa? Tämähän ei siis tarkoita sitä, että täytyisi ruveta jokaisen ystäväksi. Sehän ei ole mahdollista, mutta ainakin hengen tien rauhan voisi antaa jokaiselle. Tarkoitan tällä sitä, että kun paljon näkee ja kuulee miten paljon vaivaa joistakin ihmisistä nähdään. Ei se ole hienoa eikä kaaleellista, ei suinkaan, vaikka jonkun kieroutunut mieli ehkä niin yrittää väittääkin.