Ahdistaa toi iskä

Haluan vaan rohkaista, että kyllä sinä joskus vielä omaan kotiin pääset! Itse muutin pois 17-vuotiaana, ja enää en ymmärrä miten kestin niinkin monta vuotta lapsuudenkodissani! On ihanaa kun koulusta kotiin palaaminen on mukava eikä ahdistava asia! Ja koti tosiaan tuntuu kodilta, ei tarvitse piileskellä omassa huoneessaan hupparin alla. Saa vapaasti hengittää! Että tsemppiä sulle! Jos isäsi yrittää käsiksi käydä niin nostat silloin armottoman metelin ja vaikka soitat poliisille. Äläkä katkeroidu siitä ettei vanhemmat välitä, ne on vanhempia ei niitten kanssa kuulukaan olla kavereita. Kyllä mun kaverit on "pikkasen" lähempänä omaa ikääni kuin vanhempani. :D

muistan ihan varhaislapsuudesta, kun isä kännipäissään 'kaatus' mun päälle, en tietenkään tienny tai tajunnu asiasta muuta ku et hullu isä kaatus mun päälle ja en voi hengittää ja pakko päästä pois. No taisin päästä pois ennenku sen vakavempaa sattu.

Varhaisteini-iässä sitten, kun nukuin yöpaidassa, joka saatto nousta ylös, heräsin siihen kun isä istu yöllä (valot päällä) mun huoneessa, sängynlaidalla hiplaas mun intiimiallueita. Kun heräsin siihen tunteeseen, niin olo oli tosi likainen, mietin mitä voin tehä, niin et se tajuis lopettaa ja mennä pois. No ei tajunnu, eikä menny, ennenku äiti heräs ja tuli kattoon mun huoneeseen, et 'mitä sä täällä keskellä yötä istuskelet??' kysy toi iskältä. Voitte kuvitella, että sinä vuonna kirjoitin joulupukille toivomuslistaan, että haluun pyjaman, housut ja paidan, niin että varmasti pysyy päällä, ettei vahingossakaan kukaan pääse hiplaamaan, nukkuessani.

No muutamaa vuotta myöhemmin, olin silloin n. 14v, kun ihmettelin, et aina kun käyn kylvyssä, kuuluu outoa rapinaa. Muutaman kerran sitä ihmeteltyäni, katoin tarkemmin, ni huomasin, et kylppärin oven viereen oli porattu reikä, joka oli peitetty seinän/karmin värisellä valkoisella pumpulilla. Elikä se oli tehty huomaamattomaksi. Sit aina kun olin kylvyssä, ja kuulin tota rahinaa, ni senjälkeen se pumpuli oli yllättäen pois paikoiltaan. Iskä oli sit keksinyt alkaa tirkisteleen mua. Olipa kivaa. No sitten sitä äiti ja mummo ja muut ihmetteli, et mikä riiviöteinikasvukriisi mua vaivas kun ei ollu läheiset eikä luottamukselliset välit isään. Jossain riidassa sitten valitin aiheesta 'sinnepäin' ni eihän siitä mitään tullu. Ei äiti uskonu mua tai kertonu mulle mistä oisin saanu haettua apua. Olin ihan yksin.

Toi luottamuspula ei o koskaan korjaantunu. Ei vaikka toi yrittää olla niin avulias, auttaa muutoissa ja muuta sellaista. Mua vaan ärsyttää, että mulla ei ole ollu oikeaa perhettä. Oikeaa isää. Ja tietty pelko persiis kokoajan, et toivottavasti se ei ikinä mene tekeen vastaavaa mun tyttärille. Oisko toi parantunu? Toivotaan, mut siitä huolimatta mä en ikinä voi unohtaa. Ja joo, aikaa on menny niin paljon että se on lainmukaan vanhentunu, ettei ees kannata enään valittaa.

No olen aloittanu käydä mielenterveystoimistolla tänäkeväänä, saa nähä, saako se ammattilainen autettuu mua tän trauman yli. Vai oliko tää mun elämä ihan turha.

I FEEL YOU SISS 😩 Mun iskän hymy jatkuvalla syötöllä ällöttää ja sen olemus, välillä kysyy että saako koskea. Hyvä että ainaki kysyy. Muutenki juntti koko ihminen, ja sama ton äitiskaa mut vaa äitipuolen, marisee ja tuo paskaa fiilistä aina ku tuun. Myös iskän ja ton lapsi, voitko kuvitella kieron/valittavan ja juntin/ahdistelijan lapsen? Mä en ees voi sanoo sitä veljeks, pettäny luottamustaki monet vuodet.

Tyypillinen alkoholisti.

Minua ahdisti isäni eilen. Olen nyt lukenut näitä iskä-tytär textejä ja alkanut ahdistaa oma isäni. Hän läpsäsi eilen minua pepulle myös ja siinä alkoi myös ahdistaa. Olemme ulkomailla ja täällä saa ilmaista alkoholia, joten pelkään että isäni on humalassa ja tekee minulle jotain. Tästä myös kerroin isälle ja äidille eilen, ja sanoi ettei ikinä olisi kännissä heidän lapsien edessä. Mutta silti vähän pelottaa kun melkeinpä koko ajan hakee lisää. Sanoin myös äidille eilen että "ei saa lyödä mun pepulle, se ahdistaa" Äiti vastasi "joo". (Luotan äitiini paljon) Sitte olin hetken hiljaa ja sanoin "sano iskälle". Äiti sano "ai kenelle?" Ja vastasin että "ei mitään" :((. Mitä mä teen???? AHDISTAA

Mua kyllä ahdistaa toi iskän niin tosi tosi kova jalkahienhaju, kun pitkän työpäivän jälkeen hän tulee kotiin ja riisuu lenkkarit jalasta. Joskus aina mun huoneessakin leijuu iskän sukkahiki kun hän katsoo mun läksyjä ja kotitehtäviä. Joo siinä sitten kärsin taas ja turhaudun kun samalla yritän oppia. Yleensä iskä vaihtaa kotisukat tultuaan kotiin töistä. ONNEKSI! Mä en siis voi ymmärtää miksi iskän jalat hikoilee niin kamalasti. Joskus mun kaveritkin ovat vähän ymmällään kun ovat meillä käymässä kun haisee ulkoeteisessä iskän jalkahiki. Arvaa vaan kuinka nolottaa. Ehkäpä se on vaan kärsittävä mun. AHDISTAA!!!!!