En tiedä sattuiko kukaan täällä pyörivä lukaseen toukokuun loppupuolen Anna-lehteä, jossa Salkkarinäyttelijä Olga Temonen tuulettaa sijaisvanhemmuuttaan. Ihmettelen kyllä hänen jaksamistaan. Hevosia, pässejä, useita koiria, koiranpentuja, minilehmä vasikoineen jne. Vastapaistettu leipä tuoksui jo aamusta kun toimittaja tupsahti aamusta sisään, koti hohtaa puhtauttaan jne. Oma alle vuoden ikäinen vauva ja nyt sitten tupsahti vielä niinikään alle vuoden ikäinen sijaisvauva heidän onnelliseen perheeseensä. Hän hehkuttaa kuinka sijaislapsi on hänen omalle lapselleen kuin kaksoissisar ja kuinka helposti kaikki on sujunut. Kaksi vauvaa hoitaa siinä kuin yhdenkin. Ihana lukea että näin hyvin kaikki lutviutuu.
Sama henkilöhän kertoi perheonnestaan tais olla helmikuun Meidän Perhe lehdessä ja aikeestaan ryhtyä sijaisvanhemmaksi jossain vaiheessa. Ja toukokuun Annassa hän jo elääkin onnellista sijaisperheen arkea. Nopeasti se käy näillä julkkiksilla tuo sijaisperheeksi ryhtyminenkin. Ja omalle nuorimmalle lapselle ei näköjään heidän kohdallaan aseteta mitään alaikärajaa, saa tosiaan olla vaikka vauva sitten. Ja vaikka samaa sukupuolta sen oman samanikäisen kanssa, kun meillä tavallisilla sijareilla usein toivotaan olevan vastakkaista sukupuolta, ettei mustisjuttuja niin paljon jos samanikäisiä. Hieman kysymysmerkkejä jutusta jäi, mutta mitäpä sitä sen enempi pohtimaan. Hesan seudulla taitaa olla niin hirveä pula vauvojen sijaisvanhemmista, että katsotaan yksilökohtaisesti hommaan haluajat. Kriteeritkin vaihtuvat. Hyvä kun tuokin lapsi perheeseen pääsi. Kunhan ei eriarvosteta sitten myöhemminkään julkkista ja tavallista perhettä. Se julkisuus, kauneus ym. sellainen ei ole mikään erityisen tärkeä ominaisuus tässä sijaisperhehommassa. Vai mitä mieltä olette?
Mitähän mahtoi tuonkin lapsen oikeat vanhemmat ajatella, vaikkei lapsen naamaa näytettykään jutussa, toinen hehkuttaa kuinka helposti kaikki sujuu ja siinä sivussa omakin vauva, kymmenet elukat, kasvimaat ja muut...
Sama henkilöhän kertoi perheonnestaan tais olla helmikuun Meidän Perhe lehdessä ja aikeestaan ryhtyä sijaisvanhemmaksi jossain vaiheessa. Ja toukokuun Annassa hän jo elääkin onnellista sijaisperheen arkea. Nopeasti se käy näillä julkkiksilla tuo sijaisperheeksi ryhtyminenkin. Ja omalle nuorimmalle lapselle ei näköjään heidän kohdallaan aseteta mitään alaikärajaa, saa tosiaan olla vaikka vauva sitten. Ja vaikka samaa sukupuolta sen oman samanikäisen kanssa, kun meillä tavallisilla sijareilla usein toivotaan olevan vastakkaista sukupuolta, ettei mustisjuttuja niin paljon jos samanikäisiä. Hieman kysymysmerkkejä jutusta jäi, mutta mitäpä sitä sen enempi pohtimaan. Hesan seudulla taitaa olla niin hirveä pula vauvojen sijaisvanhemmista, että katsotaan yksilökohtaisesti hommaan haluajat. Kriteeritkin vaihtuvat. Hyvä kun tuokin lapsi perheeseen pääsi. Kunhan ei eriarvosteta sitten myöhemminkään julkkista ja tavallista perhettä. Se julkisuus, kauneus ym. sellainen ei ole mikään erityisen tärkeä ominaisuus tässä sijaisperhehommassa. Vai mitä mieltä olette?
Mitähän mahtoi tuonkin lapsen oikeat vanhemmat ajatella, vaikkei lapsen naamaa näytettykään jutussa, toinen hehkuttaa kuinka helposti kaikki sujuu ja siinä sivussa omakin vauva, kymmenet elukat, kasvimaat ja muut...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Samaa siis ajattelin minäkin luettuani jutun.
Onko heidän miehensä kanssa tarvinnut käydä Prideä lainkaan?Meillä se kesti 6kk. Joulukuusta lahtien ollaan odoteltu, mitään ei ole kuulunut.
Kuinka pitkään he ovat asiaa ehtineet harkita?
Jutussa annettiin mielestäni vääränlainen kuva sijaisperheeksi ryhtymisestä: käytiin sos.toimistoss juttusilla, ja kohta jo saatiin vauva taloon. Ilman sen kummempia pohtimisia, lääkärintodistuksia, rikosrekisteriotteita, koulutusta,valmistautumista ja asiaan sen enempi perehtymättä. Myös tälläinen julkisuus missä annetaan kuva, että julkkikset vaan kävelee sossuun ja sieltä takaisin suloinen vauva kainalossa lisää näitä uskomattomia luuloja ja vääristyneitä käsityksiä sijaisperheen todellisesta elämästä. Ei sijaisperheenkään äidin tarvitse pystyä kaikkeen, ja vieläpä vasemmalla kädellä, siinä sivussa.
Itse en usko siihen, että hän hoitaa kaiken tuon noin vain, mutta onhan se kuva julkisuuteen annettava.
Todella toivon, että hän ja miehensä jaksaa tämän kaiken ja heidän elämänsä todella on niin onnellista kuin hän antaa ymmärtää! Toivon heille ja lapsille kaikkea hyvää ja aurinkoisia kesäpäiviä!
Terveisin, toivottavasti jonain päivänä sijaisäiti
sijaisperheessä haetaan jotakin samaa "kulissia" - mutta sillä erotuksella, että siellä lapsiluku on jotain 7 ja risat. Kun vajaa 2 vuotias läheiseni oli sijoitettu sijoitettiin siitä 2 kuukauden kuluttua tuohon taloon 3 pientä lasta lisää. Pienimmäinen niistä, joka sittenmmin siirtyi paremmille laitumille, oli juuri saman ikäinen kuin läheiseni - vajaa 2 vuotta ja samaa sukupuoltakin.
Hieman aiemmin rouva ammatillinen sijaisäiti kertoi luopuneensa non 12 -vuotiaasta tytöstä - koskapa ei halunnut oman samanikäisen tyttärensä kanssa saman ikäistä kilpailemaan. (Todellinen syy oli kyllä se, että nuo pienemmät raukat pysyivät paremmin paikoillaan - kun tuo 12 - vuotias karkasi tuon tuosta).
Ammatilliset sijaisperheet ja heidän käytäntönsä ilmeisesti kovin erilaiset meihin tavallisiin verrattuna. Meilläpäin vuosi väliä seuraavan sijaislapsen tuloon on ehdoton. Ajatellaan että se on minimiaika mitä lapsen kotiutumiseen uuteen perheeseen kuluu ja annetaan hänelle siihen rauha, ettei joutuisi taas väistymään uusien tulokkaiden huomiontarpeen edeltä, koska sitähän he aluksi tavallista enemmän kaipaavat. Kurjaa että noin tiheällä annettu jossain päin, ei mitään järkeä.
Niin kyllähän nää lehdet tietysti tiedetään ja heidän juttunsa, totuus voi olla tarua ihmeellisempää...Mutta tosiasia on, että tavalliset ihmiset ei noin vaan sijaislapsia käy sossuilta hakemassa parilla keskustelulla, mikä on minusta ehdottoman oikein, ja pitäisi koskea ihan kaikkia ihmisiä, julkisuudenkin myös. Ja mikään superihminenhän tähän hommaan ei tarvitse olla, karjaakaan ei tarvitse olla navetta notkollaan. Voi olla ihan vaan äiti ja isä, ilman sen suurempia meriittejä. Ja voi olla niinkin, että näyttelijäperheellä käy todellisuudessa apuvoimia sen kaiken pyörittämisessä, ainakin elukoiden hoidossa ja kasvatuksessa. Sitähän näissä jutuissa ei yleensä kerrotta. Tälläinen juttu tietenkin kohottaa kovasti näyttelijän julkisuusarvoa ja imagoa, on sijaislapsi ja kaikki. Mutta on mukava ihmisten muistaa, että meitä ihan tavallisia sijaisperheitä on paljon, joiden pärstä ei koskaan näy lehdissä ja jotka tekee tätä työtä ihan "hiljaisesti". Se on elämäntapa enempikin. Välttämättä kukaan koskaan tule kiittämään siitä mitenkään, mutta mitäs siitä, tärkeintä kun itse tietää tekevänsä oikein ja auttavansa jota kuta, siitä saa hyvän mielen itselle ja lähimmäisille. Tsemppiä tulevaan sijaisvanhemmuuteen sinullekin, pari vuotta nyt itse tätä tehneenä, päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka vaikeitakin aikoja on ollut. Kuten elämässä yleensä.
ammatillisen sijaisperheen äiti oli vaan ihan paikallisjulkkis, mutta imagoa keräs noilla lapsilla. Tuon tuosta pyöräytti juttuja lehtiin ja esitteli lapsiakin. Noiden 7 ja risat lasten lisäksi ennätti ainakin sen 7 seuraankin edustamaan. Joo, ei sillä kovin kummoista koulutusta ole, mutta kun sosiaalilautakunnan puheenjohtaja sattui olemaan jotenkinsa samaa rykmenttiä. Ja kun itsekin niinkuin oli sossujen "työnantaja".
Vielä tuosta läheiseni sijoituksesta. Kun hän oli vähän toennut tuosta järkytyksestä - joutua ainoan lapsen roolista pienestä kerrostalokaksiosta suureen ihmis - eläinlaumaan, oli kuulemma paikallinen sossu soittanut arvon ammatilliselle sijaisäidille: " Täällä ois kolme, pannaan se yksi muualle". Mutta rahaahan se vaan tiesi - joten kaikki tyynni pidettiin. Seuraavassa palaveerissa rouva kertoi, että he vielä kriisiperheenäkin toimivat, joten meidän pitää pitää vaitiolo siitä, mitä on toisten perheistä meille kertonut. Ja puolen vuoden kuluttua 4 pienen sijoituksesta ko. kennelissä pidettiin leiri. Jotta sellaista. Ja minusta tehtiin huono ja paha ihminen, ja yhteydenpitomahdollisuuksia heikennettiin - kun rohkenin muutaman pikku kysymyksen tuohon "hurjaan menoon" esittämään. Todellakin siinä sivussa yksi lapsi kuoli ja toinen on toistuvasti käyttäytynyt itsetuhoisesti.
Luettuani sen jutun, pisti oikein vihaksi. Oli niin idyllistä ja ihanaa elämään. Mutta nuo eläimet ja lapset tarvitsevat hoitoa sen verran paljon (tai sitten ne ovat ilman), ettei siinä enää leipää tehdä. Kohta on tuokin äitee palanut loppuun ja miten käy lasten ? Kyllä tuollaisessa vauvaikäisessä on jo tarpeeksi työtä, ettei siinä vieraitten lapselle voi antaa sitä mitä tuollainen sijoituslapsi tarvitsee. Ja kaikkein pahinta pahoinvointia antoi juuri tuo lause, kyllä se sijaislapsi menee siinä sivussa, miten lapsi voi mennä siinä sivussa ?
vaadi laittaa koti kuntoon toimittajan kyläilyn ajaksi.
Itse en ole kyseistä juttua lukenut, mutta Meidän perheen jutun luin ja muistan jo silloin ajatelleeni, että heillä olisi varmaankin hyvät puitteet rakkautta kaipaavalle sijaislapselle. Sain haastattelun perusteella juuri sellaisen kuvan, että he harkitsevat sijaisvanhemmuutta rakkaudesta lapsiin. Mikä voisikaan olla parempi motiivi!!
Ymmärrän täysin, että me ihmiset olemme erilaisia. Toiset ovat energisempiä kuin toiset, eikä siinä ole kumpaankaan suuntaan mitään pahaa tai väärää. Itse lukeudun näihin energisiin. Minulla on 3 lasta ja liuta eläimiä. Lasten hoidon ohessa, iltaisin ja päiväuniaikaan, luin itseni kasvatustieteiden maisteriksi ja nyt harkitsemme sijaisvanhemmuutta vakavasti. Mieheni taas on lupsakampi, eikä hän ole niin "tehokas" kuin minä. Minun mielestäni on luonnollista, että toiset jaksavat enemmän ja toiset kaipaavat enemmän aikaa sekä lepoa.
Eli eipäs nyt solvata täällä ihmistä, jota meistä kukaan ei tunne. Ihanaa, että sijaisperheitä löytyy näille apua, turvaa ja rakkautta kaipaaville lapsukaisille:):)
Satun tuntemaan Temosen perhettä jonkin verran ja voin sanoa että he todella ovat sellaisia kun lehdissä lukee. se, mistä se virta ja energia tulee, en osaa sanoa, mutta eivät ne paljoa muuta teekään kun ilmeisesti hoitavat lapsia ja eläimiä!
asun naapurikunnassa, ja tiedän että Pride-koulutus on kuntakohtaista, ja Iitissä kunnalla ei ole mahdollistuutta =rahaa tarjota asukkailleen pridea, siksi he eivät luultavasti ole sitä käyneet. Ja koska jutussakin oli että he ovat olleet jo pitkään tukiperheenä kahdelle kouluikäiselle, joten eivät he nyt ihan pystymetsästä sossuun kävelleet vai mitä. Musta on joka tapauksessa tosi hienoa että asia saa julkisuutta.
JA JOS OLGA VAIKKA LUET TÄN NIIN TSEMPPIÄ!
Nimenomaan - he ovat olleet jo aiemmni tukiperheenä, ja näin ollen varmasti sekä henkisesti että käytännössä valmistautuneet sijoitetun lapsen vanhemmuuteen.
En ole lukenut tuota Annan juttua, mutta Meidän Perheen -jutun olen. Mietinkin, että eihän tämä nyt näin ollut ja nimim. Jopob vahvisti mielikuvani siitä, että eivät Temoset ole ihan noin vaan tähän hommaan pienellä puhelinsoitolla ryhtyneet.
Hienoa, että tarmokkaita löytyy! Ei lienee meiltä vähemmän tarmokkailta pois.
Anna-lehti tuntuu kirjoittelevan paljonkin artikkeleita sijaisvanhemmista. Olen aikaisemminkin kirjoittanut täällä eri ketjussa lapseni varastamisesta. Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani ja sillosta sijaisvanhemmaksi ryhtymisen kokemustaan. Lapseni on siis ollut tässä sijaisperheessä n. puolivuotiaasta asti, ja on nyt 6v. Alun perin lapseni otettiin "lyhytaikaiseen" huostaan raskauden jälkeisen masennukseni takia, koska menin sitä itse heikkona hetkenäni tyhmänä pyytämään. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siitä, mikä on tämän sijaisäidin motiivi toimia sijarina, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.
Artikkeli on ilmestynyt helmikuussa 2004 Annassa, ja sen on kirjoittanut/kuvannut Marjaana Toiminen/ Milka Alanen
SIJAISÄIDIN SYDÄN TÄYTTYY RAKKAUDESTA
Sirpa *** oli jo pitkään halunnut lasta. "Omia ei meille tullut, ja adoptio olisi tiennyt vuosien odotusta ja byrokratiaa." *** kouluttautui sijaisvanhemmaksi. Nyt hän on vuoden ikäisen tytön äiti ja rakastaa tyttöä kuin omaansa. Biologiset vanhemmat käyvät kylässä kuukausittain.
Lumi heijastaa kirkasta valkoista valoa sisään olohuoneeseen. Kaksikerroksisessa vantaalaisomakotitalossa on päivän hiljainen hetki. Lelut on kerätty eteisen muoviseen koppaan, ja täytetty tiikeri odottaa kuuliaisena pienessä pallotuolissa television vieressä. Katonrajassa huojuu kaksi sydämenmuotoista punaista ilmapalloa. Ne ovat jäljellä viikon takaisista juhlista. Päiväunilla nukkuu tuore päivänsankari. Talon tulokas on juuri täyttänyt vuoden. Syntymäpäiviä vietettiin tavalla, josta moni äiti voisi olla kateellinen. Tyttö, jota tässä jutussa kutsutaan Maijaksi, sai juhlia kahdesti.
Ensimmäiset sydänilmapallot puhallettiin, kun Maijan biologiset vanhemmat, ja näiden sukulaiset tulivat kakkukahveille.Toisen kerran olohuone koristeltiin kun sijaisäidin, 41-vuotiaan Sirpa ***in ja hänen miehensä Kyösti ***:n sukulaiset saapuivat juhlimaan lastenlastaan.
Tupalsti lahjoja päivänsankarille, kaksinkertainen työ äidille. Eikä se tarkoita pelkkiä tiskejä. Myös henkinen lasti on suurempi kuin perinteisissä perhejuhlissa.
- Olihan se haastava tilanne. Moni varmaan ihmettelee, miten sellaiseen voi sopeutua. Mutta kun on vapaaehtoisesti tässä tilanteessa, se ei ole vaikeata. Lapsi sai ainakin paljon lahjoja ja hellyyttä.
Sijaisäitinä Sirpa *** on arjessakin kahdessa roolissa. Hän on rakastava, hellä äiti tyttärelleen ja toisaalta välittäjä, yhteyshenkilö tämän biologisille vanhemmille. He tapaavat lastaan tässä samassa olohuoneessa kerran kuussa.
- Tapaamisissa leikitään ja jutellaan, enimmäkseen tietenkin tytöstä, hänen kehityksestään, Sirpa *** sanoo ja laittaa kahvinkeittimen päälle.
_Ensimmäiset pari tapaamista olivat raskaita. Olimme vieraita toisillemme, mutta meitä yhdisti pieni ihana paketti. Pian huomasin, että tytön biologinen äiti on todella mukava. Hänen kanssaan on helppo jutella. Olemme oppineet tuntemaan hänen sukulaisiaankin, ja yhteydenpito on nykyään luontevaa.
-Jonkin verran on puhuttu tunteistakin lasta kohtaan, ja äiti on maininnut ikävöivänsä tätä. Mutta ei kipeitä asioita voi kovin paljon käsitellä. Ei muutaman tunnin tapaamisissa kuitenkaan ihan kovin läheisesti tutustu.
*** sanoo ymmärtävänsä hyvin, miksi sijaisvanhempien on tärkeätä pitää yhteyttä biologisiin vanhempiin. Ja senkin, että lapsi saa tietää kahden äidin ja kahden isän olemassaolosta heti kun ymmärtää kokonaisi lauseita.
-Enää ei ole minkäänlaista kynnystä kertoa sitä. Tärkeintä on yrittää kertoa se lapselle niin helpolla tavalla kuin osaa.
-Sijaisvanhemmuus-valmennuksen aikana ymmärsin, kuinka tärkeätä lapselle on, että yhteydet biologisiin vanhempiin säilyvät. Biologisen äidinkin tilanteen uskon ymmärtäväni, eihän kukaan voi unohtaa rakkauttaan synnyttämäänsä lasta kohtaan, Sirpa *** sanoo. Liikutus äänessä kertoo, että reilun puolen vuoden mittainen äitiys on ollut merkittävä kokemus.
Sirpa *** käy takapihan ovella kuuntelemassa nukkuuko tytär yhä. Sikeästi kuin tukki. *** tuo kahvin pöytään. Päätös ryhtyä sijaisvanhemmaksi syntyi nopeasti, kun *** näki lehdessä Vantaan kaupungin ilmoituksen, jossa haettiin uusia sijaisperheitä.
-Lasten hankinta oli vuosia mielessä, mutta lapsia ei meille tullut. Adoptioprosessi olisi olut monen vuoden odotus. Siihen meillä ei ollut halua ryhtyä.
Vuosi sitten *** ja *** aloittivat vantaan kaupungin järjestämän Pride-valmennuksen. Yhtenä iltana viikossa neljän kuukauden ajan he perehtyivät neljän muun sijaisvanhemmaksi aikovan parin kanssa kasvatuksen periaatteisiin.
-Se koulutus olisi hyödyllinen kenelle tahansa uudelle vanhemmalle, Sirpa tokaisee.
- Kurssila jäytiin sijaisvanhemmuuden vaiheita loogisesti läpi. Ensinhän lapsi kiinnittyy sijaisvanhempiin, ja vasta sitten kiintyy heihin. Sama pätee vanhempien suhteeseen lapseen. Koulutuksessa kerrottiin myös, mistä voi tunnistaa, että lapsella on psyykkisiä häiriöitä. Valtaosa lastenkotien lapsistahan on huostaanotettuja, ja heidän taustansa ovat rikkinäiset.
-Mekin olimme varautuneet huomattavasti haasteellisempaan tilanteeseen. Kaikki on kuitenkin mennyt aivan loistavasti. Suurin syy on varmaan biologisten vanhempien tilanne. Lapsi annettiin lastenkotiin vapaaehtoisesti.
Pride-valmennus loppui huhtikuussa, ja jo kesäkuussa pariskunta sai kuulla Maijasta. Lapsi muutti Tuusulan lastenkodista Vantaalle heinäkuun puolivälissä. Odotus olisi saattanut kestää vuoden tai kaksikin, sillä perheeseen toivottiin vauvaikäistä, tervettä lasta.
Työnantaja suhtautu suopeasti Sirpa ***n elämänmuutokseen. ***:ssa myyntijohtajana työskentelevä *** aloitti lokakuussa vuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Syksyllä, kun Sirpa palaa ***aan, edessä on sama haaste kuin tuhansilla muilla äideillä: työn ja perheen yhdistäminen. Hän aikoo silti onnistua. Todennäköisyys siihen on suuri, sillä puoliso on mielellään lapsen kanssa. Aviomies hoiti lasta ensimmäiset kaksi kuukautta.
-Kyösti on sanonut, että ne kuukaudet olivat hänen elämänsä parhaat. Hänkin on rakastunut ja kiintynyt tyttöön. Nyt kun olen lapsen kanssa itse kotona, huomaan, kuinka tärkeätä on, että myös isällä on hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.
Äidiksi opettelu on ollut ***ille mieluisaa ja mielekästä, vaikkei aivan yksinkertaista.
-Aluksi en ollut ihan taivaissa kun lapsi tuli. Oli se kiinnittymisvaihe. Nyt hän on todela tärkeä ja ihana. En voisi enää kuvitella, ettei meillä olisi häntä.
Kuvitella sitä tuskin haluaakaan, vaikka mahdollisuus onkin olemassa. Biologisten vanhempien kanssa tehdään huoltosopimus vuodeksi kerrallaan. Kun sopimusta uusitaan, käydään läpi, ovatko kaikki osapuolet siihen tyytyväisiä. Biologisilla vanhemmilla on oikeus anoa lapsen huoltajuutta takaisin. Latensuojeluviranomaiset käsittelevät hakemuksen ja päättävät mikä lapselle on parasta.
-Voisin ajatella luopuvani tytöstä vain, jos joku pystyisi minulle osoittamaan, että hänen on parempi olla jossain muualla kuin täällä. Tottakai se olisi meille mielettömän iso juttu, Sirpa *** sanoo.
-Olisi aivan mahdotonta ajatella, ettei lapseen viitsi kintyä, kun hänet voidaan ottaa meiltä pois. Ei nin voi suhtautua. Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista, hän lisää ja vilkaisee kelloa Takapihalla vedellään päiväunia jo kolmatta tuntia. Sirpa *** sujauttaa tohvrelit jalkaan, avaa takaoven ja nostaa punaiseen toppapukuun pakatun tytön vaunuista.
Kultainen noutaja Uli tassuttelee tervehtimään. Sirpa suukottelee toppapuvusta kuoriutuvaa tokkuraista lasta,joka tuijottaa vieraita äimistyneenä. Äiti rutistaa tyttöään ja kuiskaa hellittelysanoja tämän korvaan. Tyttö tuijottaa muukalaisia hetken vakavana, kunnes kasvoille leviää veikeä hymy. Hän huomaa tiikerin.
Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äiti tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?
Että artikkelin ei ollut mieleesi. Kyllähän tuossa on tilanne, jossa sijaisäiti on ottanut aika ison roolin (siis jutun perusteella). Uskoisin, että asenne on erilainen, jos sijaisvanhemmilla ei ole omia biologisia lapsia, toki varmasti poikkeuksiakin löytyy. Meillä pride koulutus takana ja olemme siis odotustilassa. Koen kuitenkin hyvin vahvasti, että lapsen side biologiseen sukuun on ensiarvoisen tärkeä, meidän sukumme olisi sitten vain hyvä lisäarvo siihen pakettiin. Lapsella täytyy olla juuret.
Vaikutti samalta perheeltä, josta tehtiin ällöttävän "kuorrutettu" tv - ohjelma joku aika sitten.
sitä Salkkarin Olga perässä. Siitähän saa niinkuin lisäglamouria.
Ainakaan mun korviin ei ole kantautunut tietoa mistään tv-ohjelmasta, mutta en kyllä ihmettele vaikka sellainen olis tehtykin, molemmat sijarit näet ovat media-alalla töissä. Ja jos sellainen on heistä tehty, en ihmettelisi miksi siitä ei minulle ole mainittu, tuli nimittäin vähän sanomista jo aikanaan tosta lehtiartikkelistakin...
äitiä vierailulle, mutta äiti ei tullutkaan. Ohjelmassa oli pariskunta ja pieni suloinen sijoitettu tyttö - ehkäpä noin 1 - 2 vuotias. Siinä esittivät erinomaista ja silleen.
Ei se ole sitten sama perhe, sillä minä olen kyllä mennyt jokaiselle tapaamiselle, johon minulle on lupa annettu, eli kerran kuussa käyn joka kerta katsomassa lastani.
tilannetta, missä muka et ole mennytkään. Mutta luulisi, että olisivat luvan kysyneet sinulta dokumenttiin. Siksi ei ehkä ole tyttärestäsi kertova.
oikeesti sen kuvan,että biot on ihan pimeitä.
Niin pimeitä ja kateellisia kirjoituksia saa hakemalla hakea muualta.
Lehdet huutaa jo salkkariolgan onnellista uutta raskautta. Radio Novalta tuli juuri hänen haastattelunsa, jossa hän kertoi myös arjen raskaudesta, sijaislapsen terapioista/kehitysviivästymistä ja sellaisista ongelmista. Eli tuskin hänkään tätä hommaa ihan siinä sivussa hoitelee kaiken muun ohella.. vaikka ensin sellainen kuva annettiinkin. No, nyt hän jo uudessa seiskassa kertoo odottavansa vauvaa eli aika pian joutuu sijaislapsi sen pienimmän paikkansa luovuttamaan. Ja vielä biologiselle lapselle, johon äidillä ja isällä on kuitenkin ainutlaatuinen tunneside. Helppoa ei tule varmaan olemaan. Ei käy katteeksi, kun miettii omalle kohdalle. Meiltä aikanaan Pride-koulutuksessa kovasti tivattiin, ettemme kai ihan heti ole suunnittelemassa lisää omia lapsia, koska on järkevää, että ne olisi jo siinä vaiheessa tehty, kun aletaan sijaisperheeksi. Oma pienin piti olla jo kolme vuotias. Mitä mieltä täällä olette? Minusta se kuulosti silloinkin ihan järkevältä.
Kyllähän nämä eräät hoitelevat sivutöidensäkin ohessa 10 lasta, joista 4 alle kouluikäisiä. Näin on toiminut eräs ammatillinen sijaisrouva. Lienee Salkkarin Olgan sukulainen, kun on niin julkisuuden perään hänkin. Mielellään poseeraa lasten kanssa netissä ja lehdistössä, vaikka todellisuudessa osalle lapsista on tapahtunt todella traagisia asioita. Yäk! Jotkut haluaa sitä sähdekehää ja glamouria!
Tämä TV:ssä esiintynyt sijaisperhe on ERINOMAINEN, eivätkä he esitä mitään.
sijaisperhe. On näet niitäkin, joilla kulissit esittää, ja sisällys on mätää.
Minä olen käynyt myös Pride-koulutuksen ja kyllä siellä tuo 3 vuoden ikä tuli hyvin esille. Ja kun meille sijoitettiin pieni vauva, niin PeLa:n väki sanoi ettei meille voida sijoittaa uutta lasta ennenkuin edellinen täyttää 3 vuotta. En olisi itsekään ollut valmis siihen sillä minun mielestäni jokainen lapsi tarvitsee aikaa olla pienin ja tärkein. Sijoitetulle lapselle tämä varsinkin on tärkeää. Seuraava sijoitettu tulikin meille kun edellinen oli vajaa 4 vuotias.
Valitettavasti näitä kulissi-ihmisiä löytyy kaikista ryhmistä, myös sijaisperheistä.