Joo tääkin nyt on jo niin turhaa, mut en vaan pysy unohtamaan yhtä tyttöä. Molemmat ollaan samassa lukiossa ja sillee. Oon ollu siihen ihastunut 1½ vuotta. Ei olla puhuttu oikeestaan mitään, mut tekstareita on lähteny ja niissä on ihan selkeesti ollu molemmilla jotain tunteita. Silmäpelii kans ollut joka päivä koulussa.
No mut siihen asiaan: Tässä muutama viikko sitten uskaltauduin mennä puhuu sille ja ihan hyvin juttu lensi ja molemmil oli hauskaa. Sit seuraavana päivänä lähetin tekstarin ja käskin sen vastata suoraan mitä mieltä se on meistä. Se sanoi etten sais ottaa enää yhteyttä ja et mitään silmäpeliä ei ois ikinä ollut.
Aattelin vielä kerran pyytää sitä ulos tai jotain, mut kannattaako? Onko mitään mahdollisuutta, että se kuitenkin olis kiinnostunu mut on epävarma tai jotain ettei oo sanonu mitä oikeesti ajattelee? Mä oon niin sokeesti ihastunu siihen, et en saa ajatuksia irti ollenkaan. Tietty nyt on kesäloma niin varmaan unohtuu jonkin verran, mut syksyllä taas jatkuu sama härdelli.
Jos nyt tajusitte asian pointin ni auttakaaaa :)
No mut siihen asiaan: Tässä muutama viikko sitten uskaltauduin mennä puhuu sille ja ihan hyvin juttu lensi ja molemmil oli hauskaa. Sit seuraavana päivänä lähetin tekstarin ja käskin sen vastata suoraan mitä mieltä se on meistä. Se sanoi etten sais ottaa enää yhteyttä ja et mitään silmäpeliä ei ois ikinä ollut.
Aattelin vielä kerran pyytää sitä ulos tai jotain, mut kannattaako? Onko mitään mahdollisuutta, että se kuitenkin olis kiinnostunu mut on epävarma tai jotain ettei oo sanonu mitä oikeesti ajattelee? Mä oon niin sokeesti ihastunu siihen, et en saa ajatuksia irti ollenkaan. Tietty nyt on kesäloma niin varmaan unohtuu jonkin verran, mut syksyllä taas jatkuu sama härdelli.
Jos nyt tajusitte asian pointin ni auttakaaaa :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heip sun ongelma on semmonen, mikä on tullu varmast monelle vastaan. Itse aloitin lukion viime syksynä ja koko lukuvuoden ajan mua häiritsi yks kundi joka aina vain tuijotti. Kyseinen kundi varmaankin jo luuli, että mä olen siihen ihastunut, sillä aina minne katseeni käänsin hän seisoi siellä ja vilkuili mua.
Se alko todellakin häiritsemään mua, mutta olen tavoiltani hyväkäytöksinen joten vain hymyilin vaisusti. Äijä yritti lähestyä mua eri tavoin esim. tulemalla juttelemaan. Ei siinä mitään, kavereita voi aina olla, mutta hänen yritykset vain lisääntyivät (niistä ei sen enempään). Emme puhuneet kuin yhden kerran, sillä pyrin välttämään häntä. Lopulta joulun jälkeen hän tuli pyytämään minua tanssiparikseen vanhoihin, mutta kieltäydyin.
Minun olisi jo tuolloin pitänyt sanoa että en ole kiinostunut hänestä ollenkaan, sitä en kuitenkaan tehnyt, sillä ajattelin hänen osaavan tulkita se etten ole kiinostunut hänestä. Ennen kesää aloitin seurustelemaan toisen äijän kanssa, satuimme olemaan samassa lukiossa, joten tämä vilkuilua harrastanut poika ns. murtui. Nyt jos kyseinen tilanne tulisi kohdalleni ja poika tulisi juttelemaan kanssani, enkä olisi kiinostunut, kertoisin siitä hänelle.
Olisiko siis mahdollista, että kyseinen tyttö ei loppupeleissä ollutkaan kiinostunut sinusta, vaan jostain toisesta. Tai olisiko tyttö halunnut pysyä vain kavereina. Tai sitten olet ollut liian hidas ja tyttö onkin löytänyt jo toisen kundin jonka kanssa hän nyt on.
Jos kuitenkin olet "niin kovasti ihastunut" tähän tyttöön, niin mitä menetettävää siinä on jos esim. kysyt voisiko hän jutella kanssasi asiasta vaikka mesessä, jos hän ei kykene kohtaamaan sinua. Saisitpa ainakin asian ratkaistua, sillä jos tyttö ei vielä silloinkaan halua ottaa sinuun yhteyttä, niin paras unohtaa ja alkaa etsiä uutta. Jos hän haluaa jutella/ tavata sinut niin toivotan onnea!
Todennäköisintähän tuo on, enkä tätä muuten enää jahkailisikaan, mutta kun on ollut sellasia pieniä merkkejä silmäpelin lisäksi. Esimerkiski silloin kun kerroin, että olen ihastunut niin tyttö heti seuraavana päivänä moikkaili ja hymyili enemmän kuin ennen koskaan. Ja myöhemmin hän myös on muka vahingossa tönäissyt ja kampannut käytävällä. Ja tiedän että tää on mun vikani, koska oltiin puolivahingossa samassa elokuvassaki kerran, enkä sielläkään puhunut juurikaan mitään. Itsevarmuutta pitäis saada huomattavasti lisää niin nää ongelmat katois, mut taitaa olla jo liian myöhäistä.