Joskus katselen sivusta
ihmisvilinää.
vaikuttavat kaikki niin päteviltä
tähän elämään.
Mistä osaavatkin kaiken
Minäkö yksin huijaan?
Ajoin ohi kodittoman,
istui voikukkarinteessä,
auringossa ja napakin näkyi.
Samaa verta minussa.
Ei mikään hallinnassa.
Sattuman kauppaa, hän mäessä,
minä autossa.
Ja ajaessa
sinä elät päässäni.
Minun mielikuvitusrakkaani.
ihmisvilinää.
vaikuttavat kaikki niin päteviltä
tähän elämään.
Mistä osaavatkin kaiken
Minäkö yksin huijaan?
Ajoin ohi kodittoman,
istui voikukkarinteessä,
auringossa ja napakin näkyi.
Samaa verta minussa.
Ei mikään hallinnassa.
Sattuman kauppaa, hän mäessä,
minä autossa.
Ja ajaessa
sinä elät päässäni.
Minun mielikuvitusrakkaani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastaus oli päässäni mutta
se hukkui kuullessani kysymyksen
Sanat olivat huulillani mutta
ne tipahtivat kuullessani sinun äänesi
En ole maailman selväjärkisin
Joskus se unohtuu muilta kuin itseltäni
etenkin minulta
se on kai vika hermostossa
lihaksissa
käännän selkäni liian nopeasti
vai menikö se sittenkään niin.
minulla on heikko kohta kodittomille
juuri siksi.
roikumme kaikki langoista
hämäkinverkoista
hirttosolmu
vetosolmu
Olisit huono vaimo, et osaa edes solmia kravattia
Osaan vain väärät solmut, vastasin.
Elämäsi on
Umpisolmu
Umpikuja
Umpisuoli, mutta se ei sovi tähän runoon.
En osaa edes katkaista ajatuksen virtaa.
Tässä vaiheessa olen jo matkailuohjelmissa
miettimässä mitä kaikkea ihmiset syövätkään.
Hukkasin ajatukseni
etsisitkö sen takaisin
tuo samalla muut mitä hukkui:
hiuspinni, puoliksi syöty purkka, A****, korvakorun takakappale (sellainen metallinen).
ei kunnon vaimoa
kehkeytynyt minustakaan
kravatinsolmukin.. voi sentään!
Ja ajatukset pomppivat,
tilasta tilaan
umpikujasta usein
itseni löysin.
Tie sieltä pois,
siinä haastetta ois.
kiitos kommentista ja vastarunosta.
hyvää yötä.
Pienestähän se on kiinni.!
Miksi joku masentuu
ei jaksa ottaa
vastaa elämän lyöntejä!
Onneahan se on
vaikka sitä
itsestään selvänä pitää!
Totta kai synnyin
kadun aurinkoisemmalle
puolen!
Mutta , entä
napaansa näyttävä pummi?
Oliko onnellinen pummina
vai
onneton?
tuhlasinko talentit, nuo
jotka mulle
annettiin?
Kysyykö
hän itseltään.
Sinulla
on
sydän paikallaan
kun noita mietit!
Ehkä heität
jonkun lantinkin hälle
tai pussin ruokaa?
Kumpi meistä on
onnellinen?
Kumpi onneton?
Vai tasanko onnenlahjat lie?
Saman taivaan alla molemmat.
iloiselta auringossa,
koditon mies voikukkasistossa
istuessaan siloin näytti
tutut oli kasvonsa hänen
ja tiesin tapansa hienoiksi
koska kerran kauneimman kohteliaisuuden
minulle kertoi
Ja tiedänkin jo,
oppinut olen
ei sydämen sivistys lainkaan riipu
ammatista,asunnosta,
ei puvusta, kravatista
voi joskus yllättää elämä meidät,
heittää toiselle puolelle katua.
He usein kohteliaimpia minulle ovat
ehkä kaltaisekseen vaistoavat
paistakoon aurinko rinteeseen, laaksoon
lämmittäköön meitä kaikkia
toivoa, lohtua tuokoon
hetken lepoa huolista suokoon.
kauniita unia sinullekin.
Paikallaan,
se kauneinta
on päällä maan!
Jos toiselle
antaa
siitä myös itse
saa!
Olet lähimmäinen
sä
jokaisen
mut toinen
silti
rakkaampi on
kuin toinen!
Niin ,
paistakoon
aurinko
niin
heille kuin meille!
Kaikki
sitä tarvitsemme.
Sydän jos avoin
ja herkkä ois
paljon helpompi
täällä
olla ois!
Meidän jokaisen!