mulla oli ystävä pitkältä lapsuudesta tuttu.
se alkoi seurustella yhden kyllä kovaksi naisten mieheksi tunnetun itseään lähes 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. me kaikki varotettiin sitä, mutta ei se uskonut, sanoi olevan nyt niin rakastunut ja onnellinen. olen jälkeen päin pohtinut mihin hän mahtoikaan olla rakastunut? uskon että rakastumisen tunteeseensa.
pari viikkoa kesti tätä upeaa seurustelua kun tämä jo tahtoi suuren rakkautensa kanssa lapsen ja naimisiin. en olisi ikinä uskonut että aikuinen mies olisi niin typerä että tekee kuten ystäväni haluaa parin viikon intiimin seurustelun jälkeen, mutta niin vaan kävi.
vajaa kaksi kuukautta ja ystäväni soitti minulle tohkeissaan; hän saisi vauvan!
olin tyrmistynyt, mutta yritin tukea ystävääni hänen valinnoissaan, vaikka kyllä tiesin ne liian hätäisiksi.
miksi naiset elävät niin näissä vaalenpunaisissa unelmissaan että totuus jää kokonaan näkemättä?
häitä suunniteltiin viime kesänä niin tarkkaan kuin ikinä. kaiken piti olla niin pirun tarkkaa. kaiken tuli olla aivan täydellistä. miestä ei kiinnostanut koko touhu, mutta ystävättäreni jaksoi hömpöttää niin viimeisen päälle, että se alkoi tuntua jo vastenmieliseltä minustakin.
häät tulivat ja menivät. lapsi syntyi loppusyksyllä ja kaiken piti olla hyvin, happy family. otettiin jouluna ihani perhepotretteja ja läheteltiin niitä ystäville ja sukulaisille. vauvakin tonttulakki päässään.
erään kerran nyt keväällä, kun olin ravintolassa näin ystäväni miehen siellä. luulin ensin että ystävänikin oli siellä, mutta viime hetkellä näin että mies olikin jonkun toisen naisen seurassa. jäin paikoilleni, mutta mies huomasi minut kuitenkin ja erkani nopeasti naisesta, jota hetkeä aiemmin oli kiihkeästi halannut.
kohta hän tulikin minua kohden. pyysi etten kertoisi mitään ystävälleni hän halusi itse kertoa. nyökkäsin, en luvannut mutta nyökkäsin. pian tuo toinen nainen tuli perässä ja huomasin että hän oli raskaana ja sanoi ystäväni miehelle "kulta, mennään jo"...olin aivan pöllämystynyt. kaikesta päätellen mies oli jättämässä ystäväni.
lähdin pois heti kun he olivat poistuneet. voin fyysisesti pahoin, mietin kaikenlaista. istuin puiston penkille ja itkin. miksi juuri minun piti saada tuo tietää, minusta ei ikinä olisi kertomaan ystävälleni, joka eli niin pää pilvissä, ettei edes uskoisi minua.
mietin, miksi naisten pitää aina ensimmäisenä olla tekemässä lapsia? miksi häät ja avioliitto on niin tärkeitä heille, ettei muulla ole mitään väliä?
miksi toiseen tutustuminen ei ole ensisijainen asia seurustellessa? paljon varmaan auttaisi sekin jos tuntisi edes itsensä.
niin, tässä mä nyt edelleen mietin, mitä mun pitäis tehdä. ystäväni ei tiedä vieläkään asiasta mitään. mutta miehensä on paljon poissa kotoa, liekö se toinen nainen jo synnyttänyt?
tuleva yksinhuoltaja hän on, siitä olen varma. mitä ihmettä tapahtuu järjelle, kun joku vastakkaista sukupuolta oleva kiinnittää huomiota? olisikos täällä joku joka kehaisi sen kertoa?
se alkoi seurustella yhden kyllä kovaksi naisten mieheksi tunnetun itseään lähes 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. me kaikki varotettiin sitä, mutta ei se uskonut, sanoi olevan nyt niin rakastunut ja onnellinen. olen jälkeen päin pohtinut mihin hän mahtoikaan olla rakastunut? uskon että rakastumisen tunteeseensa.
pari viikkoa kesti tätä upeaa seurustelua kun tämä jo tahtoi suuren rakkautensa kanssa lapsen ja naimisiin. en olisi ikinä uskonut että aikuinen mies olisi niin typerä että tekee kuten ystäväni haluaa parin viikon intiimin seurustelun jälkeen, mutta niin vaan kävi.
vajaa kaksi kuukautta ja ystäväni soitti minulle tohkeissaan; hän saisi vauvan!
olin tyrmistynyt, mutta yritin tukea ystävääni hänen valinnoissaan, vaikka kyllä tiesin ne liian hätäisiksi.
miksi naiset elävät niin näissä vaalenpunaisissa unelmissaan että totuus jää kokonaan näkemättä?
häitä suunniteltiin viime kesänä niin tarkkaan kuin ikinä. kaiken piti olla niin pirun tarkkaa. kaiken tuli olla aivan täydellistä. miestä ei kiinnostanut koko touhu, mutta ystävättäreni jaksoi hömpöttää niin viimeisen päälle, että se alkoi tuntua jo vastenmieliseltä minustakin.
häät tulivat ja menivät. lapsi syntyi loppusyksyllä ja kaiken piti olla hyvin, happy family. otettiin jouluna ihani perhepotretteja ja läheteltiin niitä ystäville ja sukulaisille. vauvakin tonttulakki päässään.
erään kerran nyt keväällä, kun olin ravintolassa näin ystäväni miehen siellä. luulin ensin että ystävänikin oli siellä, mutta viime hetkellä näin että mies olikin jonkun toisen naisen seurassa. jäin paikoilleni, mutta mies huomasi minut kuitenkin ja erkani nopeasti naisesta, jota hetkeä aiemmin oli kiihkeästi halannut.
kohta hän tulikin minua kohden. pyysi etten kertoisi mitään ystävälleni hän halusi itse kertoa. nyökkäsin, en luvannut mutta nyökkäsin. pian tuo toinen nainen tuli perässä ja huomasin että hän oli raskaana ja sanoi ystäväni miehelle "kulta, mennään jo"...olin aivan pöllämystynyt. kaikesta päätellen mies oli jättämässä ystäväni.
lähdin pois heti kun he olivat poistuneet. voin fyysisesti pahoin, mietin kaikenlaista. istuin puiston penkille ja itkin. miksi juuri minun piti saada tuo tietää, minusta ei ikinä olisi kertomaan ystävälleni, joka eli niin pää pilvissä, ettei edes uskoisi minua.
mietin, miksi naisten pitää aina ensimmäisenä olla tekemässä lapsia? miksi häät ja avioliitto on niin tärkeitä heille, ettei muulla ole mitään väliä?
miksi toiseen tutustuminen ei ole ensisijainen asia seurustellessa? paljon varmaan auttaisi sekin jos tuntisi edes itsensä.
niin, tässä mä nyt edelleen mietin, mitä mun pitäis tehdä. ystäväni ei tiedä vieläkään asiasta mitään. mutta miehensä on paljon poissa kotoa, liekö se toinen nainen jo synnyttänyt?
tuleva yksinhuoltaja hän on, siitä olen varma. mitä ihmettä tapahtuu järjelle, kun joku vastakkaista sukupuolta oleva kiinnittää huomiota? olisikos täällä joku joka kehaisi sen kertoa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ystäväsi kuulostaa nuorelta sinisilmäiseltä ja rakastuneelta. Siperia opettaa ja sinisilmäisyys karisee aikanaan.
Jännää onkin se miten sinä et nähnyt mitään pahaa miehen toimissa. Ikäänkuin kaikki syy ikävään tilanteeseen olisi ollut typerästi rakastuneessa ystävässäsi.
ja varoiteltiin muiden ystävien kanssa häntä jo paljon ennen niitä vauvakohelluksia, mutta ei auttanut yhtään. päinvastoin ystäväni suuttui jos asiasta yritti puhua hänelle. mies on hänen mielestään pyhimys ja kuin luotu hänen rakastettavakseen.
olisiko ystäväni tässä jamassa jos hän olisi kuunnellut meitä? jos hän olisi vähän pidempää malttanut mielensä ja halunnut tutustua ensin kunnolla? mielestäni ei olisi. asia on kannaltani hyvin kiusallinen. en uskalla puhua aiheesta, koska tiedän, että ystäväni ei edes uskoisi minua ja pelkään että mies ehtii taas puhua hänet sekaisin jos edes yritän ystävälleni sanoa mitään. miestä hän uskoisi, ei minua.
en tiedä miehen puuhista muuta kuin sen, mitä ystäväni kertoo ja sen mitä vapun aikaan itse näin. sympatiani ovat ystäväni puolella, mutta en tiedä mitään tällaisesta vauvakuumeen aiheuttamasta katastrofista. onko nainen normaali kun nai kenet tahansa saadakseen perheen ja jonkun joka rakastaa? entä kun kaikki murenee?
aika ikävä sävy vastauksessasi.
Jospa lähettäisit vaikka kirjeen sille ystävällesi nimettömänä ja kerrot asiasta?
Muuten ei sinun kannata siihen sekaantua, eikä ottaa itsellesi syytä. Mies on tehnyt mitä on tehnyt ja ystäväsi on 100% syypää omaan osuuteensa. Ei aikuista ihmistä voi pakottaa pysymään järjissään, jos hän haluaa sekoilla.
Se saattaa kyllä kirpaista sitten, kun totuus hänelle valkenee. Pidä nyt kuitenkin huoli, ettei hänestä tule tälle palstalle uutta valittajaa ja uhriutunutta, katkeraa naista, joita täällä on jo ennestään yksinhuoltajissa aivan riittämiin.
Hyvää jatkoa.
Uhriutunut olet sinä. Valittaja... sinä.
Kun se ystäväsi huomaa että on itse sössinyt jutun alun alkaenkin niin hän huomaa pian olevansa yh-äippäRESSUKKA joka syyttää kaikesta VAIN sitä lapsen isää...
Tuohan on ihan normijuttu joten saisiko jotain erikoisempaa aihetta kiitos...
(eihän kannata mainita sitä kun joku nainen on "ehkäistyä" tussua tarjoamalla saanut jonkun halutun miehen ansaan ja sitten kun ollaan vain seksisuhteessa niin sillä naisella onkin siellä kapakassa joku toinen mies joka kujertelee sen naisen korviin ikuista rakkautta...)
Muistuipa mieleeni se kun tuli yöradiossa puhelu naiselta joka oli elänyt "vakavassa" parisuhteessa miehen kanssa joka luotti naiseen kuin vuoreen.
Olivat menneet naimisiin koska perinne vaati että ensin papin eteen ennenkuin lapsi syntyy.
(oli muija loppuraskauden kourissa kun menivät naimisiin)
Muija siis soitti radioon ja oli aika hukassa kun oli käynyt tulevan sulhonsa kanssa etelänmatkalla ja oli pitänyt koko reissun jalat ristissä lukuunottamatta sitä kertaa kun paikallinen laku oli liehitellyt sen "luotettavan" naisen rannalle pantavaksi...
Muija oli laskenut kuukautiskierrosta että se suomalainen mies ei voinut olla lapsen isä joten...
Muija oli siis mennyt naimisiin eikä tietenkään ollut puhunut pettämisistään miehelleen joten syystäkin se muija oli paniikissa kun olihan hänen miehensä tulossa mukaan synnytykseen!!!
Miten "luotettavia" naiset ovatkaan vaikka täällä syytetään tyyliin aina miestä???!!!
Miten tuollaisissa tilanteissa meneekin juttu kun sen lakupetterin tilalla onkin joku valkoihoinen mies???
Niimpä niimmmm!!!!
"Virallinen" mies maksaa sen muijan seikkailut ja muija vaan hieroo käsiään...
Meinas jumaliste sentäs lentää tekarit piimätuoppiin kun silmämunat tämän tekstin läpi lukaisivat! Melkein tuli kramppi näppeihin kun niin himotti avata tämä suuri suuni (noin kuvaannollisesti, vaikka kyllähän tuo leipäläpi nytkin on ammollaan. Sieltä tulee jotain hinkuvaa ääntä.) ja heittää kunnon aivopieru ilmoille.
Eipä olisi vanha jmjmjmjmjm arvannut että isukki on kaiken muun kivan lisäksi vielä pesunkestävä (no jos kuudessakympissä, eikä lingota. Voi kutistua vähän.) rasistikin. Ajaija, tästä saisi vaikka kuinka monta leukaa väännettyä! (Pakko käydä vaihtamassa Tena, lirahti desi sloggeihin kun tuota leuan vääntämistä pohdiskelin) Ei perskutarallaa, lakupettereitä! Tuttavien kesken ihan laku vaan?
Justsillään olisi yöpuulle könyttävä, mutta tempasenpa tämän vielä. Tyyliin. Kävin tuossa päiväseltään tyyliin kaupassa ja ostin tyyliin uudet tukisukkahousut kun nuo helevatan suonikohjut tyyliin laahaa maata. Tyyli. Tyyliin. Isukki! Metsään menee ja rymisemällä. Siis mitä vanhan jmjmjmjmjmin piti sanoman, "metsään menee tyyliin rymisemällä" Ah ja voi. Jopa tässä ramaisu ottaa vallan allekirjoittaneesta ja lyönpä tämän myllyn kiinni tältä päivää. Tyyliin nyt heti.
Mietipä tuota tyyliseikkaa isukki vielä. Tyyliin omassa päässäsi. Vaikka tyyliin työmatkalla tai tyyliin pyöräillessä. Hyvää tyyliin yötä isukillekin!
Ehkä itse uskot olevasi hauskakin kun pillereissäsi höpötät tuota sekoa mutta me terveet ihmiset toteamme: Tuota se teettää kun mielenterveysmäärärahoja supistetaan ja pakkohoitoon kuuluvat joudutaan päästämään irti...
Valitettavasti...
"me terveet ihmiset toteamme"
Keitä tarkoitat?
Koska et itsekkän tiedä sitä niin sinä et varmaankaan kuulu meidä terveiden joukkoon...
Esim. minä en ole yh-äippäRESSUKKA... (luulisi jo selventävän aika paljon)
tuon paremmaksi laittaa :D:D:D:D:D;D
Jumaleissön että osasi olla tylsää isukkia. Missä hehhehheee? Missä ressukka? Missä ihanat suloiset FAKTAT? Pettymys valtaa vanhan jmjmjmjmjmin mielen!
Ja sitten se pakkohoito-mielenterveysmäärärahat-diibadaaba. Aivan saatanan (ohhoh, vuokaa anteeksi moinen, se on se Touretten syndrooma...) kulunut juttu. Kyllähän isukki-pikkuinen varmasti keksisi parempaakin. Sano vaikka että "hei vajukki, emoalus kutsui läskiperseesi kotiin" Siinä olisi sekä perinteistä isukkia, että vähän uutta ja tuoretta ufovihjailua. Ei muuten ole isukille koskaan tullut mieleen että yhärit saattaapi olla toiselta planeetalta? Meikäläinen sitä pohdiskeli toissa yönä, piti sitten viskipaukku napata kun rupes jännittään.
Enkä edelleenkään usko tahi kuvittele olevani millään muotoa hauska. Paitsi sillon kun ollaan naapurin Aunen kanssa otettu muutama viskipaukku liikaa. Allekirjoittanut on ketsallaan kokoajan ja ainakin Aune hirnuu niin ettei yks Tena riitä. Aunen huumorintaju nyt on mitä on, mutta pääsääntöisesti vanha jmjmjmjmjm on harvoin hauska. Ärsyttävä kyllä useinkin, kysy vaikka lähi-Siwan kassalikalta!
Pillereitä tulee kyllä nappailtua vaivaan kuin vaivaan, mutta eivät ne järjenjuoksuun vaikuta parahin isukki. En ole pöhnässä, en kännissä, en tarvitse pakkohoitoa enkä ole vaaraksi yhteiskunnalle. Olen harmiton vanha jmjmjmjmjm joka aikansa kuluksi rääpii päätään tällä mukavalla palstalla. Äläpä suinkaan vedä hernehiä nenään, koetapa vaikka sensijaan kertoa miksi ryhdyit nimittelemään toisia ihmisiä lakuiksi? Sehän on sopimatonta.
Aurinkoista päivänjatkoa isukille ja papukaijamerkki otsaan! Et tyylitellyt lainkaan tekstissäsi ja se on iso plussa se.
olla ärsyttävä, kaupan pikku kassalikkoja kiusaat ja sitten pidät itseäsi suursaavutuksen takijänä. naurettava pelle sinä olet vanhuutesi korostuksen kanssa.
Etköpähän sinäkin ärsyyntynyt sen verran meikäläisen jaarituksesta jotta vaivauduit kritisoimaan? Kritiikki on kovin tervetullutta! Aina ja iankaikkisesti!
Enkä tokikaan ole pitänyt itseäni suursaavutuksen tekijänä sen Siwan kassan hermoromahduksen takia (se tonnikalapurkki oli tarjouksessa, siitä menen vaikka valalle vaikka myymäläpäällikkö kuinka muuta väittäisi) Kyllä vanha jmjmjmjmjm on suorittanut suurimmat saavutuksensa muualla kuin lähikaupassa. Mutta nythän ei ollut kyse allekirjoittaneen mahdollisista saavutuksista vaan isukin ankeasta ulosannista sekä ikävästä lakritsiksi nimittelystä.
Voin toki olla naurettava pelle jos se sinusta hyvältä tuntuu, parahin anoonyymi. Jos tunnet olosi paremmaksi kun ajattelet että se jmjmjmjmjm on naurettava, niin ajattele toki! Voit nauraakin meikäläiselle jos siltä tuntuu. On mukava olla avuksi! Aurinkoista päivänjatkoa!
sinun suhteen :) on se vaan kiva olla oikeassa.
Eikös olekin kivaa? Meikäläinen ainakin nauttii kovasti oikeassa olemisesta, männä viikollakin katselin videolta vanhoja megavisoja ja tiesin kaikki vastaukset! Kyllä oli naama näkkärillä allekirjoittaneella, lasetin oikean vastauksen toisensa perään! Naapurin Aune ei tiennyt yhtäkään vastausta vaikka sitä samaa nauhaa ollaan jauhettu jo vuodesta 1999. Sillä onkin dementia.