Mitä pitäs tehdä, jos elämä on perseestä? Miten kaiken voi tehdä toisin? Puolet siitä on jo todennäkoisesti eletty, ei varmasti, mutta ehkä? Kuolemakin tietysti kiinnostaa, mutta oletan, että ihmisarvoista elämääkin on olemassa. En vain tiedä missä ja miten.
Mun suurin ongelma on, etten pidä materialismista, enkä arvosta sitä. En pidä kovinkaan paljoa päihteistä, enkä vastaavista asioista. Elämä itsessään voisi olla mukavaa ja mielenkiintoista, mutta en ole em. asioita opinut arvostamaaan.
Mua kiinnostaa enemmän vapaus ja kiitollisuus siitä, että ilmat monesti Suomessa on sellaiset, että ne eivät ole kovin saasteiset, kuten isommissa kaupungeissa ne voivat olla. Ja ihmisen elämä on tietysti tärkeätä.
Mun suurin ongelma on, etten pidä materialismista, enkä arvosta sitä. En pidä kovinkaan paljoa päihteistä, enkä vastaavista asioista. Elämä itsessään voisi olla mukavaa ja mielenkiintoista, mutta en ole em. asioita opinut arvostamaaan.
Mua kiinnostaa enemmän vapaus ja kiitollisuus siitä, että ilmat monesti Suomessa on sellaiset, että ne eivät ole kovin saasteiset, kuten isommissa kaupungeissa ne voivat olla. Ja ihmisen elämä on tietysti tärkeätä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omista sanoistasi ja teoistasi. Olet myös itse vastuussa omasta onnellisuudestasi ... sitä et voi sälyttää muiden niskaan. Sinun pitää vain hiljentyä ja kuunnella hiljaisuutta ... itseäsi ja omaa sisimpääsi. Mitä haluat ja toivot elämältä. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja tyytyväiseksi elämääsi. Pikkuhiljaa sitten etenet kohti muutosta.
Näin minä olen tehnyt.
Ympärilläni on vain tavallisia pulliaisia, jotka ovat raittiita.
siellä oli pari tuttua juhlimassa kevätjuhlaansa. Yksi nuokkui aika kännissä. Muttase oli oikeastaan ihan hyvä, koska hänellä muuten aina pipo on vähän kireä. Yritin saada myös jotain mutta aikaa kului yli 3 minuuttia ja se oli munusta liian pitkä aika odottaa. Vaadin parempaa palvelua ja enkä viitsinyt jäädä.
tuli isä mieleen kun leikkasin juustoa. Hän tekee siitäkin taidetta. Leikkaisi siivuja leivän päälle antaumuksella, että siitä tulisi just eikä melkein juustohöylän levyinen pala, ja niin ettei näe että sivuista on veistelty. Ja uskotko, hän tosiaan osaa tehdä sen intohimoisesti ja hartaasti, ja nauttii lopputuloksesta ihan kuin jos olisi maalannut taulun.
Se on sitä elämisen taidetta. Hän tekee kaiken niin. Muistan kun hän kertoi lapsille kuinka suklaapalasta tulisi nauttia... ne katseli silmät pyöreänä.. "mä luulin että sitä vaan syödään" ja isä vastasi että voi sinä harhaan johdettu :))
Sellaisen perinnön mä olen saanut... tainnut tippua pienenä onnellisuus-pataan... täytyykin muistaa kiittää häntä ♥
Äläkä sano että sä et syö juustoa..
Jos elämässä on aika ajoin jarru päällä, se voi olla sitä tehokkaimmillaan keski-iässä ihan elämänkaaripsykologian mukaisesti.
En hyväksy lainkaan ajatusta, että olisimme itse täysin vastuussa onnellisuudestamme. Se, mitä elämämme alkutaipaleella sattui, määrää osaksi niitä reaktioitamme ja tunteitamme, jotka tulevat selkäytimestä. Masentunut laukaisu "jos elämä on perseestä" kertoo mielestäni jo syvästä pettymyksestä mutta myös surullisesta haavoittumisesta. Tämä haavoittuvuus ei kata pelkästään varhaislapsuutta vaan ikävuodet aina jonnekin 19:n korville asti.
On ihme, jos et käytä päihteitä. Harva kestää sinuun istutetun maailmankuvan ilman oraalista korviketta. Syöppö, juoppo, naippo, narkkari, peluri ... yleensä tuosta paletista löytyy tuhon lopullinen tie.
Olet siis myös kestävä ja järkevä. Erityisen hienoa on kykysi tuntea kiitollisuutta: se on valo sinussa ja poistaa katkeruutta. Opi vihaamaan itsesääliä ja ajattele, että se on ylellisyys, jota ei ole sallittu sinulle. Etsi sitten varmuus siitä, että materialismi ei ollut sinun luontoasi ja että astut eteenpäin päivä kerrallaan rauhallisena omana itsenäsi. Älä mieti huomista ja sen huolia.
"Knowledge and power. Men of knowledge have both. And yet none of them could tell how they got to have them, except that they had kept on acting like warriors and at given moment everything changed."
- San Juan de la Cruz -
Sadut kerran haihtuu
Vale todelliseen vaihtuu
Eikä mikään ole enää ennallaan
Kohtaloon et sä uskoa saa
Kukaan suuntaa ei voi näyttää
Vaan se itse täytyy löytää
Ja nyt vihdoinkin sen toivottavasti näät
Tiedän sen ;)
http://www.youtube.com/watch?v=ryN2Y_9Y6YQ&feature=related
Vaikka nyt ollaankin hirmuisen suvaitsevaisia, niin elämä ei synny perseestä.
Eihän se ole mikään ongelma jos ei pidä materialismista. On helppo luopua kaikesta. Tietysti se on ongelma jos et pidä toisten materialismista, kuten kommari konsanaan, mutta eiköhän eletä jokainen oma elämämme niin kuin parhaaksi näemme ja ei välitetä onko naapurin pihalla materialistisempi Ferrari kuin omalla pihalla:)
Elämä on nopeasti ohikiitävä mitättömyys.
Valitettavasti tämänkin viisauden on kirjoittanut aikaisemmin joku mua älykkäämpi.