Mulla on yks kaveri, jonka mää oon tuntenu jo jonki aikaa. Ja mää oon miettiny et jos mun pitäs jotakin mun kavereista sanoa mun bestikseksi ni se ois se tyyppi, mutta musat tuntuu että se ei todellakaan ajattele samalla tavalla. En tosin oo saanu sanottua sitä sille. Sillo ku me ollaan yhessä meillä on oikeesti ihan helvetin hauskaa, mutta on vaikee päästä tapaan sitä, koska se on aina sen muiten kavereiden kanssa. Ei se oo sama asia viettää aikaa sellassessa isossa porikassa ku pienessä. Ja kaiken lisäksi nyt se ilmotti et pari tyyppiä siitä porukasta ei halua et mää meen niitten kanssa viettään aikaa. Tuli vaan mieleen, että miten heikolla pohjalla mun ihmissuhteet on ku mää pidän kolme vuotta nuorempaa ihmistä mun bestiksenä, joka ei voi tavata mua ku pari muuta sen kaveria ei halua. Tun tuu vaan helpommalta laittaa välit poikki, sillä jos mää ajattelen, että se on mun bestis ja nään sitä vaan sillon tällön, millasta elämää se on. Mulla on nyt sellanen elämänvaihe et mää tarvin kunnon ystävän ja mää luulin löytäväni sellasen, mutta silti tuntuu ettei siitä sittenkään tuu mitään. Mitä mää teen? En haluais laittaa välejä poikki, koska loppuen lopuksi se on mulle tärkeä ihminen. Takerrunko mää liiaksi?
Miksi elämä on näin vaikeata??
Kyllästynyt odottamaan
2375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Maailma on täynnä hyviä ystäviä!!!!! Uskon että löydät niitä tutustumalla rohkeasti vaan uusiin ihmisiin. Monet on ja osaavat olla mukavia ystäviä kaikille vaikkei itse koekkaan henkilöä parhaaksi ystäväkseen. Voi olla että kaverisi pitää muita kivempina kuin sinua ja on mielummin enemmän heidän kanssaan kuin sinun mikä kertoo että et ole sellainen ystävä,jonka hän kokee parhaaksi kamuksi. Suosittelen hankkimaan uusia tuttavuuksia ja ystäväsuhteita ja jättää vaikka kyseinen henkilö silti kaveriksi mutta vaan kamuksi jos hän on edes sen arvoinen. En suosittele kuitenkaan toivomaan kummia sen suhteen että ihminen muuttuisi jollain lailla. Jokainen valitsee seuransa ja ystävänsä oman maun mukaan.
Kehenkään ei tule kyllä myöskään takertua mutta jokainen tietää itse haluaako olla ystävä toisella vaikka kamut ei hyväksy toista. Kaikista ei voi pitää....
joten mä suosittelisin ihan kysymään suoraan että mitä se oikein ajattelee. Kerrot sun fiilareistas ja siitä että aattelet se on tosi mahtava tyyppi ja saat teidän ystävyydestä tosi paljon. Voit myös kysyä että sulla harmittaa se, että se ei pysty näkeen sua niin usein ja kysyt että mitä mieltä se on susta. Niinpähän ainakin tiedät, eikä sun tarvi piinata ittees tollasilla epävarmuuksilla.
Voi olla paras kaveri, ja silti ola myös muiden kavereiden kanssa. parhaan kaverinhan tunnistaa myös siitä, että se on sun rinnalla silloinkin kun on vaikeaa.