Onko lehdistön (nk. valtamediat mukaan luettuna) sananvapaus -käsite saamassa uuden ulottuvuuden; sananvapaus = valehtelun vapaus!?
Voisiko perimmäisenä syynä tällaiselle kehityssuunnalle olla toimittajakunnan valikoitunut ’luonne’ (ja laiskuus)?
Luonne - onko toimittajilla luonne? Voisiko nykyiseen malliin muotoutunut toimittajakulttuuri ja toimittajien koulutus olla suodin, joka päästää läpi tietyn tyyppisiä ihmisiä; - luonteita?
Esimerkiksi:
• pinnallisia - asioiden perusteellinen selvittäminen ei luontaisesti(kaan) kiinnosta. Laiskuus hyvänä tukena.
• tyhmiä - erityisesti silloin, kun on kysymys 'tieteellisestä' (lopulta kaikki on sitä) tiedosta; ensimmäinen vahinko on seurausta siitä, että toimittaja ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan (eikä ylpeyttään edes kysy täsmennystä). Tästä seuraa - etenkin kun toimitta muutenkin uskoo tehtäväkseen "kansanomaistaa" tekstiä - että hän yrittää toistaa tiedon niin, että sen ymmärtäisi häntäkin (?) tyhmempi. Mikä voi olla lopputulos? Siis toimittaja, joka ei itsekään ymmärrä asiaa, yrittää selittää sen uusin sanoin, niin, että muut ymmärtäisivät!? Hah:-(
• piittaamattomia – 'sen minkä kirjoitin, sen kirjoitin'. Jostain kumman syystä tällainen toimittaja kuvittelee (kaikesta huolimatta) olevansa eliittiä, joka ei ole vastuussa mistään. Sananvapauden taakse piiloutuminen on aina onnistunut. Silloinkin kun huonosti tehdyn työn lisäksi on syyllistytty suoranaiseen valehteluun tai tietojen "generointiin".
Mielestäni on hyvin surullista, että esimerkiksi käräjäoikeuden ”Nostokone –jutussa” antama tuomio vesitettiin (muutettiin myöhemmissä oikeusasteissa).
Toisin sanoen: annettiinko myöhemmillä ratkaisuilla lupa valehdella – puhua vastoin parempaa tietoa, perättömiä – vapaasti, tai pientä maksua vastaan (= mitättömät sakot).
Meillä on siis ennakkotapaus, jonka mukaan perättömästä lausumasta (kun sen tekee lehti/toimittaja) saa pahimmassa tapauksessa aiheutetun vahingon suuruuteen ja "lausujan" taloudellisiin intresseihin nähden merkityksettömän sakkoseuraamuksen. Siis antaa palaa vaan....?
Mitä sinä tällaisesta ajattelet?
- saako sananvapauden nimissä esittää arvioita tai johtopäätöksiä, ilman perusteluja ja vastoin parempaa tietoa?
- pitäisikö vääriksi osoittautuneiden arvioiden ja johtopäätösten johtaa seuraamuksiin, kuten huomattaviin korvauksiin ja tuntuviin rangaistuksiin?
- pitäisikö myös yksityisyyden suojan mennä sananvapauden edelle (paitsi ehkä rikosasiassa, mutta silloinkin perättömästä lausumasta kunnon korvaukset ja rangaistus)
Voisiko perimmäisenä syynä tällaiselle kehityssuunnalle olla toimittajakunnan valikoitunut ’luonne’ (ja laiskuus)?
Luonne - onko toimittajilla luonne? Voisiko nykyiseen malliin muotoutunut toimittajakulttuuri ja toimittajien koulutus olla suodin, joka päästää läpi tietyn tyyppisiä ihmisiä; - luonteita?
Esimerkiksi:
• pinnallisia - asioiden perusteellinen selvittäminen ei luontaisesti(kaan) kiinnosta. Laiskuus hyvänä tukena.
• tyhmiä - erityisesti silloin, kun on kysymys 'tieteellisestä' (lopulta kaikki on sitä) tiedosta; ensimmäinen vahinko on seurausta siitä, että toimittaja ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan (eikä ylpeyttään edes kysy täsmennystä). Tästä seuraa - etenkin kun toimitta muutenkin uskoo tehtäväkseen "kansanomaistaa" tekstiä - että hän yrittää toistaa tiedon niin, että sen ymmärtäisi häntäkin (?) tyhmempi. Mikä voi olla lopputulos? Siis toimittaja, joka ei itsekään ymmärrä asiaa, yrittää selittää sen uusin sanoin, niin, että muut ymmärtäisivät!? Hah:-(
• piittaamattomia – 'sen minkä kirjoitin, sen kirjoitin'. Jostain kumman syystä tällainen toimittaja kuvittelee (kaikesta huolimatta) olevansa eliittiä, joka ei ole vastuussa mistään. Sananvapauden taakse piiloutuminen on aina onnistunut. Silloinkin kun huonosti tehdyn työn lisäksi on syyllistytty suoranaiseen valehteluun tai tietojen "generointiin".
Mielestäni on hyvin surullista, että esimerkiksi käräjäoikeuden ”Nostokone –jutussa” antama tuomio vesitettiin (muutettiin myöhemmissä oikeusasteissa).
Toisin sanoen: annettiinko myöhemmillä ratkaisuilla lupa valehdella – puhua vastoin parempaa tietoa, perättömiä – vapaasti, tai pientä maksua vastaan (= mitättömät sakot).
Meillä on siis ennakkotapaus, jonka mukaan perättömästä lausumasta (kun sen tekee lehti/toimittaja) saa pahimmassa tapauksessa aiheutetun vahingon suuruuteen ja "lausujan" taloudellisiin intresseihin nähden merkityksettömän sakkoseuraamuksen. Siis antaa palaa vaan....?
Mitä sinä tällaisesta ajattelet?
- saako sananvapauden nimissä esittää arvioita tai johtopäätöksiä, ilman perusteluja ja vastoin parempaa tietoa?
- pitäisikö vääriksi osoittautuneiden arvioiden ja johtopäätösten johtaa seuraamuksiin, kuten huomattaviin korvauksiin ja tuntuviin rangaistuksiin?
- pitäisikö myös yksityisyyden suojan mennä sananvapauden edelle (paitsi ehkä rikosasiassa, mutta silloinkin perättömästä lausumasta kunnon korvaukset ja rangaistus)
Vastaukset 2
Vanhimmat
eipä ole tullut paljoa kommentteja. Ymmärrän asian niin, että valehtelu sananvapauden nimissä on siis hyväksyttävää.
Asiapitoinen kirjoitus. toimittajan hipiä on niin herkkä, että tällaisen aiheen esille nostaminen tiedotusvälineissä on paitsi mahdoton niin saisi ammattikunnan todella tuohduksiin. Tässä on syy, ettei asiaan täälläkään uskalleta ottaa kantaa.