Keskenmeno

Hyvä kuvaus, verenä valui onni.. sama oli täällä ja tuorees muistis on miten kamalaa se oli. sitä en kamalimmalle vihamiehellenikään toivo, on niin kamalaa. samat kysymykset ne mullaki pyöri päässä ja oli ihan kamalaa.

se tyhjyys mikä siitä jäi oli ihan kamala, itkin kippurassa, kohtu tyhjänä, sanattomana. Onneksi pappi jaksoi mua kuunnella ja lohduttaa. samoin perhe.

Ei varmaan nyt lohduta, mutta toi on osotus että voit tulla raskaaksi ja sehän voi tapahtua uudelleenkin.

Millä hoidoilla teidän vauva sai alkunsa?

Kyllä se sieltä tärppää, usko pois! kun on kerran tärpänny ja ei ilmeisesti kaavittu niin hyvähän sulla on limakalvo, jatkamme yritystä!!!!!!

t. mamma

Ehä klisee tai julmasti sanon nyt kun sanon, mutta koeta ajatella positiivisesti..Todellakin olet pystynyt tulemaan raskaaksi vaikka hoidoilla sittenkin, mieti hienoa on sekin, silloin on toivoa. Ja oikeasti tiedän useampia pariskuntia joilta toivo on kokonaan viety ja kaikki keinot kokeiltu ja kun ovat asian hyväksyneet niin yhtäkkiä tuleekin luomuna raskaaksi ja saa lapsen.
Ja onneksi se vietiin nyt eikä sitten kun olet pidemmällä, laittanut kodin valmiiksi uutta tulokasta varten tms..mietipä asiaa niin.
Toivon todella kaikille lasta haluaville niitä plussia ja yhdyn tuohon että ne jotka ei kykeke edes lapsistaan huolehtimaan tulevat kyllä aivan liian helposti ja usein raskaaksi..

Hoidoilla alkuun saatu raskaus jouduttiin keskeyttämään kun rv 23 alkamassa, vauvalla ei elinmahdollisuuksia, kävi ilmi aika myöhään olleessa rakenneultrassa.. Tämä helmikuun lopussa, vieläkin ihan rikki.
Pakko vaan aatella et kaikella on kai tarkoituksensa, vaikkei sitä aina ymmärtäisikään.. Muuten pää hajoaa..

Meille kävi aivan samoin.
Elämäni ensimmäinen plussa. Mutta, niin vain kävi, että
viikon elänyt unelma särkyi toissayönä.
Takana 9 vuoden lapsettomuus, joista pari vuotta hoitoja.
Toisesta mikrohedelmöityksestä (ICSI) tärppäsi siis tuo raskaus.

Pää tyhjeni totaalisesti vaikka kaikkeen olin muka varautunut.
Eilinen päivä meni itkiessä ja puhuessa läheisten kanssa.
Nyt olo on helpompi, vaikka pettymys kalvaa edelleen.

Onneksi meillä on vielä jäljellä kolme pakastealkiota.
Toivon sydämestäni, että niistä joku selviää loppuun asti.

Ymmärrän täysin tunteesi AP ja olen käynyt just samoja fiiliksiä läpi.
Kuitenkin, yritetään olla iloisia siitä, että se kiinnittyminen edes tapahtui ja niinku joku sanoi täällä, meillä on mahdollisuus tulla raskaaksi. Se ei just nyt lohduta kovin paljon, mutta jospa joskus sillä olisi vielä merkitystä.

Mikä oli muuten teillä hoitona, ja monesko hoito oli kyseessä?

Voimia ja tsemppiä sinulle kohtalotoverini! Tää tuntuu nyt julmalta, mutta kyllä me selvitään ja uskotaan vielä tulevaisuuteen!

Yksikin alkanut raskaus lisää todennäköisyyttä raskauden onnistumiselle jossain vaiheessa!!!!!
Kun olet tuon keskenmenon surrut pois, niin uuteen yritykseen.Minulla oli 5 alkuraskauden keskenmenoa omilla munasoluilla ja kuudes raskaus onnistui lahjoitusmunasolulla.Meidän lapsi on pyyhkinyt KOKONAAN lapsettomuuden surun pois, vaikkei omasta munasolustani ole alkuaan saanutkaan.Niin hassulta kuin se kuullostaakin niin ekan keskenmenon jälkeiset keskenmenot eivät tuntuneet niin pahoilta kuin se ensimmäinen, niihinkin oppi asennoitumaan eri tavalla.

mutta, niin kuin itse jo sanoitkin, että paljon pahemminkin voisi asiat olla. Itse tunsin tuolla samalla tavalla kun 1,5v sitten sain keskenmenon rv 6 jotain ja silloin pari vuotta oli yritystä takan. Mutta maailma on katalampi, nyt sen vasta tajuan ja keskenmeno ei ole lapsen kuoleman rinnalla mitään. Lapsemme kuoli rv41 3 synnytyksessä. Elämän raadollisuus iski päin kasvoja aivan kylmiltään, kukaan ei siihen osannut varautua.
En missään nimessä vähättele sinun menetystäsi ja olen todella pahoillani,että teille kävi näin, mutta usko hyvä ihminen että tuostakin suosta voi nousta ja elämän takapuoli ei paistakkaan koko ajan vaaan näyttää iloisen loistavan naamansa juuri silloin kun vähiten sitä osaat odottaa.
Minä yritän ainakin tarpoa elämässä eteen päin niin, että vielä jonain kauniina päivänä näen pienen ja suloisen elävän vauvani tuhisevan rinnallani.
Voimia näihin koviin päiviin