Kiitti kaikille, jotka jaksaa lukee.
Mä oon tosiaan tällä hetkellä kaiken tän jälkeen ihan rikki
ja toivon ettette jaksais vittuilla.
Koetan kirjottaa jotenki mahd. epätylsästi sitten D:
oon sit muuttanu nimeni.
Muistan viime kesää...
Heinäkuun 11 päivää...
Istuin Espanjan rannikon kallioilla, ja näin ku aurinko laski merelle...
Katoin mun viereen, ja siin istu Justin ja Simon, molemmat hymyili...
Simon valitti miten iso nenä sillä on, ja Justin selitti jotain sissiliikkeistä.
Ne molemmat puhu englantia Saksan aksentilla, se kuulosti hauskalta.
En ymmärtänyt paljoa niiden puheista, mut hymyilin silti.
Lähettiin kävelee sitä hiekkarantaa pitkin, ja Justin huomas mun äidin autossa tien reunalla.
Mun oli aika lähtee.
Halattiin, ja istuin auton kyytiin.
Katoin vielä taakse, ja näin ku Justin ja Simon vilkutti mulle vieläkin.
Hymyilin ja vilkutin, ku auto käänty kulman taakse.
Sinne ne jäi.
Mentiin takasin talolle, ja mä lösähdin vessan lattialle ja itkin.
En nukkunu koko yönä, vaik otin unilääkkeenki.
Aamulla oli neljältä lähtö.
Lentomatka oli tuskaa, ja kotona vieläkin kauheempaa.
Musta tuntu ku mun koko elämä olis pysähtyny siihen,
tosi mul oli niin kauhee olo, etten jaksanu nousta aamusin sängystä ylös.
kaverit autto jotenki tukee mua, ja se kyl auttoki.
joka tapauksessa, mulle jäi, ja on vieläkin niin tyhjä olo
ja koko ajan mun mieles pyörii ajatus, etten nää Justinia tai Simonia enää koskaan.
Mutta ...
Me vuokrattiin Ranskan maaseudulta iso talo, jonne me lähetään kesällä.
Me lähetään sinne autolla, ja me ajetaan Saksan kautta, jonne me pysähdytään yöks.
Tänään iskä mietti, että mihin kylään pysähdytään.
Heti mulla välähti.. Justin asuu Weilburgissa!
Kysäsin varovasti iskältä, että onko Weilburg kaukana meidän reitiltä, ja iskä
siirty kattomaan karttaa...
Ootin iha paniikissa ku sen sormi liikku siinä kartalla.
Sitte NAPS. "Laura (nimi muutettu), weilburg on meidän matkan varrella. Jäädäänkö sinne yöks?"
Pari tuntii sen jälkeen menin ylivedon viereiselle postilaatikolle
ja tiputin sinne kirjekuoren, jonka kyljessä luki saksalainen osoite.
Kirjeen saajan nimenä luki "Justin ******".
sen kirjekuoren sisällä on kirje, jonka viimeset sanat on
"...See you in Weilburg, on 25.6.2009
love, Laura."
eli siis mulla oli mahdollisuus nähä justin uudestaan,
ja viimeks eilen tekstattiin että mahtavaa nähä !
no, tänään justin tekstas, että se on hollannissa sillon,
en siis nää sitä taaskaan.
tää oli yks mahollisuus, mikä tuskin tulee toistumaan.
pitäis vaa hyväksyy totuus, etten nää sitä enää ikinä.
ja voi kyllä, olin rakastunu siihen, ja se ilmeisesti muhun.
kiitti kaikille jotka jakso lukee.
aika turhaa tulla tänne angstailee, mutta just äsken sain tietää etten nää sitä poikaa,nii pakko purkaa jonnekki...
Mä oon tosiaan tällä hetkellä kaiken tän jälkeen ihan rikki
ja toivon ettette jaksais vittuilla.
Koetan kirjottaa jotenki mahd. epätylsästi sitten D:
oon sit muuttanu nimeni.
Muistan viime kesää...
Heinäkuun 11 päivää...
Istuin Espanjan rannikon kallioilla, ja näin ku aurinko laski merelle...
Katoin mun viereen, ja siin istu Justin ja Simon, molemmat hymyili...
Simon valitti miten iso nenä sillä on, ja Justin selitti jotain sissiliikkeistä.
Ne molemmat puhu englantia Saksan aksentilla, se kuulosti hauskalta.
En ymmärtänyt paljoa niiden puheista, mut hymyilin silti.
Lähettiin kävelee sitä hiekkarantaa pitkin, ja Justin huomas mun äidin autossa tien reunalla.
Mun oli aika lähtee.
Halattiin, ja istuin auton kyytiin.
Katoin vielä taakse, ja näin ku Justin ja Simon vilkutti mulle vieläkin.
Hymyilin ja vilkutin, ku auto käänty kulman taakse.
Sinne ne jäi.
Mentiin takasin talolle, ja mä lösähdin vessan lattialle ja itkin.
En nukkunu koko yönä, vaik otin unilääkkeenki.
Aamulla oli neljältä lähtö.
Lentomatka oli tuskaa, ja kotona vieläkin kauheempaa.
Musta tuntu ku mun koko elämä olis pysähtyny siihen,
tosi mul oli niin kauhee olo, etten jaksanu nousta aamusin sängystä ylös.
kaverit autto jotenki tukee mua, ja se kyl auttoki.
joka tapauksessa, mulle jäi, ja on vieläkin niin tyhjä olo
ja koko ajan mun mieles pyörii ajatus, etten nää Justinia tai Simonia enää koskaan.
Mutta ...
Me vuokrattiin Ranskan maaseudulta iso talo, jonne me lähetään kesällä.
Me lähetään sinne autolla, ja me ajetaan Saksan kautta, jonne me pysähdytään yöks.
Tänään iskä mietti, että mihin kylään pysähdytään.
Heti mulla välähti.. Justin asuu Weilburgissa!
Kysäsin varovasti iskältä, että onko Weilburg kaukana meidän reitiltä, ja iskä
siirty kattomaan karttaa...
Ootin iha paniikissa ku sen sormi liikku siinä kartalla.
Sitte NAPS. "Laura (nimi muutettu), weilburg on meidän matkan varrella. Jäädäänkö sinne yöks?"
Pari tuntii sen jälkeen menin ylivedon viereiselle postilaatikolle
ja tiputin sinne kirjekuoren, jonka kyljessä luki saksalainen osoite.
Kirjeen saajan nimenä luki "Justin ******".
sen kirjekuoren sisällä on kirje, jonka viimeset sanat on
"...See you in Weilburg, on 25.6.2009
love, Laura."
eli siis mulla oli mahdollisuus nähä justin uudestaan,
ja viimeks eilen tekstattiin että mahtavaa nähä !
no, tänään justin tekstas, että se on hollannissa sillon,
en siis nää sitä taaskaan.
tää oli yks mahollisuus, mikä tuskin tulee toistumaan.
pitäis vaa hyväksyy totuus, etten nää sitä enää ikinä.
ja voi kyllä, olin rakastunu siihen, ja se ilmeisesti muhun.
kiitti kaikille jotka jakso lukee.
aika turhaa tulla tänne angstailee, mutta just äsken sain tietää etten nää sitä poikaa,nii pakko purkaa jonnekki...
Vastaukset 3
Vanhimmat
oisit nyt nauttinu ihan kunnol niist päivistä, kertonu kunnolla tuntees ja suudellu sitä jne. no okei varmaa lohduttaa..hei ootko puhunu vanhemmilles siitä? vaikuttais silt et ne varmaa ymmärtää sua, jos haluut nähä sen joku toine pv kesäl(: tai et meette silloi reissulle sinne? sääli, et kertonu ikääs, jos oot reilusti alaikänen ni aika vaikeeta sen kaa mtn mesettelyy suurempaa suhdetta saada aikaa. yritä parhaas mukaa nauttia suomen jätkistä, vaikka uskon et sul on kokoaja toi jätkä mieles;(( tsemppiä!(:
Kiitos =)
voi sua. todellakin, voi sua. nyt on vaikee lohdutella, mutta kuule, yritä vaan kaikin tavoin nauttii kesästä ja eihän sitä tiedä jos vaikka tapaisit jonkun muun kivan pojan ihan täällä. sellanen piristää kummasti, vaikka uskonkin että se jätkä on vielä pitkään ajatuksissas. koita siitä huolimatta nauttia elämästä!