Interpolointi

—ensin pitäisi päättää posterin katseluetäisyys (normaalilta 25 – 30 cm lukuetäisyydeltä silmän erottelukyky lienee n. 300 dpi
—toiseksi onko kuva avattuna vai pakattuna 6 MP?

—Jos tarkoitatvarsinaisia interpolointiohjelmia (esim Size Fixer) niin tee kaikki kerralla
(ihan maksimi lienee 16 kertainen suurennos)
—jos tyydyt posterissa esim resoluutioon 150 ppi niin 6 MP kuvasi on jo n. A4 kok. PhS:lla suurentaisin 110% max 4 kertaa jolloin em kuvan koko on n. A3 (=12,8 MP)

Ja resoluutiosta jne.

Ja konstitkin on monet. Pitää kuitenkin muistaa, että huonosta tai pienestä kuvasta ei millään saa hyvää tai suurta kuvaa.

Noin yleisesti. Jos pakattu kuva, se pitäisi saada ensiksi näyttämään pakkaamattomalta. JPEG-lle oli jokin plugi, mikä sotkee laatikot. Tokikin interpolointikin tekee samaa, mutta pilvinen taivas voi olla kammottavan näköinen isona suurennoksena. Ja resoluutio suureksi ehdottomasti, loppukuvan reson voi sitten laittaa mitä tarvitsee, käsitellessä pitää olla pikseleitä mitä pyöritellä.

Joku parimetrinen jullari voi olla aika karkeannäköinenkin, sitähän katsellaan kymmenienkin metrien päästä, joku A2 vaatii jo enenpi laatua.

Niin, hyvä keino arvioida tulosta on siristää silmiä tai katsoa ruutua huoneen perältä. Jos sävyt hyvät ja muutenkin ok, silloin ei kehnot resot haittaa ja kuva on asiallisesti tehty.

Vaan kaikki riippuu kuvasta.

Useammassa osassa, vaikea sanoa kuinka monessa ja millä asetuksilla. Alussa Ei kannata säätää kontrasteja tai terävyyttä, sävyjä kyllä. Välillä on useasti hyvä blurrata kevyesti. Samaten sävyjä kannattaa seurailla, niitä varovasti säätämällä saa tavallaan terävöitystä lisää. Lopussa sitten loppusäädöt, viimeiseksi kontrasti, jos tarvitsee ja terävöitys.