Pätkätöitä, näköalattomuutta, nopeamuutoksisuutta ja alituista ennakoimattomuutta kaikilla elämänalueilla. Kuka tai ketkä ovat tällaista halunneet? Tuskin monikaan, mutta minkäs teet, kun rahaa saadaksemme olemme joutuneet ja joudumme vastaisuudessakin pelaamaan itsekkään, erittäin hyvin organisoituneen kontrolliryhmän pussiin, joka on jo saavuttamassa tavoitteensa mm. kansallisten rajojen purkamisessa?
Tästä modernin kiireen trendistä ei kuitenkaan kärsi pelkästään toimeentulo, vaan myös kaikki muut ihmisorganismille luontaiset asiat, joiden puutteellisuudesta kärsineet/kärsivät sitten purkavat mieltään keskustelupalstoilla tai pelkästään päiväkirjaan. Kiireessä sitten heikot sortuvat, joihin kiusaajat purkavat pohjimmiltaan täysin samasta syystä johtuvaa pahaa oloaan toisella tavalla: voidaan olla ¨koviksia¨ ja näytellä miten kaikkivoipaa tahansa ja nöyryyttää heikompia, jossa tietenkin fyysinen koko ja voima auttavat ¨tilanteen vaatiessa.¨
Tietenkin voidaan sitten nostaa hattua niille, joille kaikkialle työntyvä epävarmuus, hosuminen ja pirstoutuminen eivät (ainakaan vielä) tuota ongelmia.
Näen ilmassa merkkejä siitä, että toisaalta tätä keskinäisen kaikki vastaan kaikki -kilpailun kovenemista on haluttu, mutta voi tullessaan toisaalta kaventaa mahdollisuuksia monilta, kokonaisuutta katsellen terveellisemmiltä vaihtoehdoilta.
Onko sitten niin, että niille, joilla ei ole älliä tai ¨aikaa¨ (eli halua) hellittää hetkeksi otettaan kaikkien hyväksi, pitäisi antaa kaikki valta? Ovatko he parempia? Jos nykyään pääsevät arvojärjestyksen kärkeen ¨tehokkaat ja käytännölliset¨ ajattelijat, niin onko ¨tunteellinen ja epärationaalinen¨ sitten huonompi kuin ¨tehokas?¨
Enkä minä nyt ajattele tätä yhteiskunnan kannalta, jonka onnistunutta ylläpitämistä varten pitäisi melkeinpä kuihduttaa täysin sen edustajien/rakentajien elämyshakuisuus ja mielikuvitus. Ajatukseni pohjautuu siihen kiistattomaan tosiasiaan, että jokapäiväisessä arjessamme on läsnä myös monia ¨ei-rationaalisia¨ asioita, jotka kuitenkin koemme rikastuttaviksi, johtuen muihin nisäkäslajeihin verrattuna monimuotoisesta kyvystämme nähdä ja kuvitella asioita.
Tästä modernin kiireen trendistä ei kuitenkaan kärsi pelkästään toimeentulo, vaan myös kaikki muut ihmisorganismille luontaiset asiat, joiden puutteellisuudesta kärsineet/kärsivät sitten purkavat mieltään keskustelupalstoilla tai pelkästään päiväkirjaan. Kiireessä sitten heikot sortuvat, joihin kiusaajat purkavat pohjimmiltaan täysin samasta syystä johtuvaa pahaa oloaan toisella tavalla: voidaan olla ¨koviksia¨ ja näytellä miten kaikkivoipaa tahansa ja nöyryyttää heikompia, jossa tietenkin fyysinen koko ja voima auttavat ¨tilanteen vaatiessa.¨
Tietenkin voidaan sitten nostaa hattua niille, joille kaikkialle työntyvä epävarmuus, hosuminen ja pirstoutuminen eivät (ainakaan vielä) tuota ongelmia.
Näen ilmassa merkkejä siitä, että toisaalta tätä keskinäisen kaikki vastaan kaikki -kilpailun kovenemista on haluttu, mutta voi tullessaan toisaalta kaventaa mahdollisuuksia monilta, kokonaisuutta katsellen terveellisemmiltä vaihtoehdoilta.
Onko sitten niin, että niille, joilla ei ole älliä tai ¨aikaa¨ (eli halua) hellittää hetkeksi otettaan kaikkien hyväksi, pitäisi antaa kaikki valta? Ovatko he parempia? Jos nykyään pääsevät arvojärjestyksen kärkeen ¨tehokkaat ja käytännölliset¨ ajattelijat, niin onko ¨tunteellinen ja epärationaalinen¨ sitten huonompi kuin ¨tehokas?¨
Enkä minä nyt ajattele tätä yhteiskunnan kannalta, jonka onnistunutta ylläpitämistä varten pitäisi melkeinpä kuihduttaa täysin sen edustajien/rakentajien elämyshakuisuus ja mielikuvitus. Ajatukseni pohjautuu siihen kiistattomaan tosiasiaan, että jokapäiväisessä arjessamme on läsnä myös monia ¨ei-rationaalisia¨ asioita, jotka kuitenkin koemme rikastuttaviksi, johtuen muihin nisäkäslajeihin verrattuna monimuotoisesta kyvystämme nähdä ja kuvitella asioita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lyhyesti: Sano muuta!
Olen itse miettinyt samaa.
Olisikohan asiat paremmin jos tapahtuisi jokin globaali katastrofi joka loisi yhteenkuuluvuutta ihmisten välille ja sekoittaisi samalla vähän pakkaa jonka jälkeen voisi taas aloittaa tyhjältä pöydältä.
Nykyään kaikki tuntuu menevän vain rahan mukaan.
...että vain sellainen muuttaisi kaiken.
Ei kuitenkaan ole syytä vaipua epätoivoon, sillä hyvin todennäköinen tuon tapainen katastrofi olisi Yhdysvaltain Yellowstonen kansallispuistossa sijaitsevan kaldera-tulivuoren purkautuminen, joka periaatteessa voi varovaistenkin arvioiden tapahtua minä hetkenä hyvänsä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yellowstonen_kaldera
Purkaus levittäisi kaikkialle maailmaan auringon peittävän nokipilven, jolloin ilmaston lämpötila laskisi äkisti pakkasen puolelle.
Tällöin suurin osa ihmiskunnasta, mukaan lukien monet talouskeinottelijat, kuolisivat kylmyyteen, joskin meillä ¨pohjoismaiden¨ asukkailla olisi paremmat selviytymismahdollisuudet jo siksi, että useimmat meistä ovat tottuneet koviinkiin pakkasiin. Kultturi-ilmapiiri muuttuisi kuitenkin rajusti, tosin myös silloin jotkut sitkeimmät oikeistolaisporvarit saattaisivat selvitä ja luoda uutta ¨vääryyden pesäkettä.¨